Rakastuin siihen pöytälampun muodossa viime huhtikuussa, mutta se oli jo myyty eikä uutta ollut luvassa. Nyt se oli heillä sekä jalkalamppuna että kattolamppuna.
Maalarit olivat tänään viimeistä päivää, asunto on kuin kasvonsa pessyt. Kultainen temppeliseinäkin on oikeastaan ihan kivan näköinen.
Olen joutunut hankkimaan aika monta kodinkonetta, mutta onneksi nämä täällä ovat melkein lelujen hinnoissa. Uusi TVkin tuotiin tänään, sellainen lättänä isohko, kuten pitää kuulemma nykyään olla. Siitä vain ei vielä näe mitään, kun joku kaapeli puuttuu. Sen kaapelinkin kanssa näkisi vain nämä paikalliset lähetykset, eikä niissä malesialaisten omasta mielestä ole mitään hurraamista. Menin siis (Bobin taluttamana) sellaiseen Astroon, joka järjestää TV-asiat siihen malliin, että näkee muutakin, esim. CNN, BBC ynnä noin parikymmentä muutakin. Ei Suomea eikä Sveitsiä.
Kun astuin sinne sisään, lyötiin otsaani kuumemittari. Possuflunssan kauhu on iskenyt tännekin ja useilla julkisilla paikoilla seisoo virkailija ja mittaa epäilyttävien näköisten ihmisten kuumeen. Minä kuulun heihin, ulkolainen, tulee kukatiesmistä vaara-alueilta.
Huushollissa vallitsee edelleenkin uskomaton kaaos ja se senkun vain lisääntyy, sillä olen päättänyt purattaa burmalaisten edeltäjieni rakentaman teakpuuosan olohuoneen lattiasta ja laitattaa samanlaiset vaaleat laatat kuin muukin lattia. Se puuosa ikkunan vieressä on kuin joku estraadi.
Vaikka minulla ei olekaan kunnon parveketta - on vain kaistale, johon voi vängätä tuoleja rinnatusten, jos välttämättä haluaa, mutta ohikulkijoille ei ole tilaa, heidän olisi kierrettävä ulkokautta (asun siis 11. kerroksessa) - ostin sinne silti kasveja. Jasmiinin ja jonkun sellaisen, joka kukkiessaan tuoksuu 10 kertaa enemmän kuin jasmiini, sekä tietysti palmun, kun kerran palmumaassa ollaan. Jotakin aivan älytöntäkin on tullut Sveitsistä mukaan, esim. sähkölämmitin, sellainen patteri, jota emme sielläkään koskaan tarvinneet. Muutamia lämpimiä huopia ja villasukkia. Ne matkaavat kyllä taas mökille.
Olisihan tässä remontti-ja talousasioista kertomista, se kun on niin ajankohtaista, mutta siirtykäämme vaikka säähän. On siis sadekausi ja se tarkoittaa sitä, että joskus sataa, joskus ei. Tähän mennessä en ole onnistunut vielä saamaann sadetta niskaani. Öisin on usein satanut ja jyrissyt ja salamat ovat yrittäneet herätellä minua, mutta kun nyt vihdoin nukun omassa sängyssäni ensimmäisiä kertoja neljään vuoteen, ei se ole liiemmin häirinnyt.
Perjantaina tulee sitten se keittiö - (taas meni huusholliin). Ja on sitä odotettukin.
Tuo uima-allas tuolla pihalla houkuttelisi, mutta en ole ehtinyt vielä sinne. Mitähän jos huomenna, sen jälkeen kun olen hakenut ne kasvit kotiin... Voisihan tästä elämästa jo vähitellen ruveta nauttimaankin. Hyvä kirja mukaan ja uintien välillä altaan reunalle lökötuoliin lukemaan.
Harmi vain, että unohdin sen ihanan Tuulen varjon bussiin kun tulin Kuala Lumpurista tänne. Se oli sellaista herkkulukemista, jota enää harvoin olen saanut käsiini. Kirjailija Carlos Luis Zafon, pankaa korvan taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti