tag:blogger.com,1999:blog-29784786098909512702024-03-05T11:28:59.199+01:00Marja maailmallaUlkosuomalaisena todellisuuksien välissä
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.comBlogger384125tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-69102915789060970952019-10-29T06:32:00.001+01:002019-10-29T06:34:36.554+01:00Kirjan jälkeen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En tiedä, osaanko enää tätä bloginpitoa. Olen pudonnut kelkasta perusteellisesti. Näyttää koko systeemikin muuttuneen. Olin bloggaamisessa huono jo ennestäänkin, en osannut jakaa tai kalastaa lukijoita, kunhan kirjoitin. Joskus joku lukikin jotain, mutta loppujen lopuksi kirjoitin itselleni. Niin teen nytkin, sen ajan mitä tätä teen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyRld8KWFHG6p8BKD8QmHvUu1MBB3x2oZ1GX_uxx3dXREbc4zbicl7DCPpkff7vbLSOIYmgzxVytrnKv44d_TxWJj4-DMRxa03Guld2yGh6vTttY31chW2cj0rC_Yna9DfdJyI8TgY2ZE_/s1600/P1140960.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1104" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyRld8KWFHG6p8BKD8QmHvUu1MBB3x2oZ1GX_uxx3dXREbc4zbicl7DCPpkff7vbLSOIYmgzxVytrnKv44d_TxWJj4-DMRxa03Guld2yGh6vTttY31chW2cj0rC_Yna9DfdJyI8TgY2ZE_/s640/P1140960.JPG" width="440" /></a></div>
<br />
Kurdi/jesidikirjani on valmis ja julkaistu. Omakustannus. Joku kustantaja oli kiinnostunut, mutta olisi pitänyt odottaa vähintain vuosi ja sitä en halunnut. Suomen kurdit ottivat yhteyttä joidenkin lehtiartikkelien jälkeen ja järjestivät julkistamistilaisuuden yhdessä Kristiina Koivusen Kirkuk-kirjan kanssa. Tilaisuus meni kuitenkin ja ymmärrettävästi enemmän Syyrian Rojavassa tapahtuvan Erdoganin kurdivainon tiliin, mikä oli ajankohtainen, juuri tapahtunut ja tapahtumassa, joten meidän kirjoillemme ei jäänyt paljon tilaa. Harmi vain että Kristiina ei juurikaan kertonut mitään Kirkuk-kirjansa sisällöstä. Se olisi kiinnostunat, tunnenhan Kirkukin itsekin. Olin omalla kohdallani varautunut monenlaiseen kertomiseen, mutta kun tilaisuuden luonne muuttui koko ajan, päätin vain muutaman kuvan kanssa kertoa kirjani sisällöstä. Kauempaa tulleet ystäväni olivat jo lähteneet, sillä oma osuuteni oli viimeisenä ja kolmen tunnin odotus oli monelle liikaa..Muutama kymmen kirjaa tuli väliajalla myytyäkin.<br />
<br />
Kahden kuukauden Suomiajan jälkeen tulin kotiin. Mika haki minut kentältä kaikkine laukkuineni. Ashley, joka oli asunut täällä sillä aikaa, oli siivonnut, ostanut kukkia ja koristellut ruokapöydän suklaasydämillä. Täältä on jonkin verran lyhyempi matka Baseliin kuin kotoaan Anglikonista, josta hänen täytyy ajaa ensin bussilla asemalle, sieltä junalla Zürichiin, ja sieltä jatkaa Baselin junaan. Matkoihin menee 3 tuntia ja se on kaikki opiskeluajasta pois. Erlenbachista käsin matka lyhenee 40 minuuttia. Katsotaan nyt miten jatkossa. Pääasia, että hänen opiskelunsa sujuvat.<br />
<br />
Vajaa kuukausi kotia ja Sveitsiä ja sitten jälleen menoksi. Lippu Kurdistaniin on tilattu. Austrian Airlines ottaa toivottavasti jälleen ilmaisia lisäkilojakin, sillä haluaisin viedä mukanani kassillisen pehmoleluja ja monen jesideille lupaamia villasukkia. Ja tietysti on otettava kirjojanikin ihmisille, joista olen kertonut. Eihän kukaan heistä osaa suomea, mutta varmaan monesta on mukava tietää, että heistä on kerrottu.<br />
En tiedä, ryhdynkö enää mihinkään kirjaprojektiin Kurdistanin asioista, sillä luulen todella niin kuin monet väittävät: harvaa kiinnostaa, mitä jossain kaukana tapahtuu poliittisesti tai yleensäkänn.. Kurdit ja jesidit ovat etäinen teema vähälukuisille suomalaisille. Se, että kaikki kirjasta tuleva tuotto menee jesideille, tuskin kiinnostaa ihmisiä, jotka eivät tiedä keitä jesidit ovat.<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-61031853373664758302018-11-25T09:47:00.003+01:002018-11-25T11:38:55.412+01:00Teleskafin kristitty kylä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwA8wZ9GZ4kd2EMtde8v4oeMR3qoHaGAykyBwC5Gzq6mEFJ9X4wpOKIyBqbZj1wWqIavGRIk_7N22GWDyx_sqh_D8gQQVqBVrtOZ_OgWmsCMGo8Qpg0phaWGQhm8N3FBLQJA81yBus7DTF/s1600/P1130966.JPG" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><span style="font-family: Times New Roman;"></span><br /></a>
Esitin toivomuksen käydä kristityssä Teleskafin kylässä. Se oli minulle tuttu vuosilta 2015 ja 2017, jolloin kävin katselemassa kiikarilla kylää suojelevien peshmergojen kanssa parin kilometrin päässä hääräävää Isis-väkeä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHaz2TX72zkq9HJ7tZmVF1nnI5qrgxAEjeydJd8lppfIBxAXtoVrMldLZkkG-109z368kBssViUQHWPjyRmSEnoreb4uURrKzstJJ91RPruI_lzs-kzzvnaL5fZrJf0WgIareYSOvNonb4/s1600/P1080765.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHaz2TX72zkq9HJ7tZmVF1nnI5qrgxAEjeydJd8lppfIBxAXtoVrMldLZkkG-109z368kBssViUQHWPjyRmSEnoreb4uURrKzstJJ91RPruI_lzs-kzzvnaL5fZrJf0WgIareYSOvNonb4/s320/P1080765.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teleskafin Checkpoint vuonna 2015. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCGMuo_GRfqJSeZAMY32drIBVlScV1DMvdPBCHml03INIhqu4laiaZztIVhib3B-SE2agmVDXFOLalxXCW4M1fzreGtMSjVDNpMXGW8Td54-2JB2aW9Sp9aIpFE1ZCjNYh4W_ELpy6jduI/s1600/P1080824.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCGMuo_GRfqJSeZAMY32drIBVlScV1DMvdPBCHml03INIhqu4laiaZztIVhib3B-SE2agmVDXFOLalxXCW4M1fzreGtMSjVDNpMXGW8Td54-2JB2aW9Sp9aIpFE1ZCjNYh4W_ELpy6jduI/s320/P1080824.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuonna 2015</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPdlQf9J4TRE3H4tGn6aI8WE_TXrHvXVO5UQ2y_OhltNz4W70tjS5kuA_o9fKwa5u-90pyttB1jZWuZA1Mm1QzLV_Ra-2AfM_DMPy0rrv7_sB-cROllQJw5INH2cWVI84iwM-P8SZCCQaX/s1600/P1080798.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPdlQf9J4TRE3H4tGn6aI8WE_TXrHvXVO5UQ2y_OhltNz4W70tjS5kuA_o9fKwa5u-90pyttB1jZWuZA1Mm1QzLV_Ra-2AfM_DMPy0rrv7_sB-cROllQJw5INH2cWVI84iwM-P8SZCCQaX/s320/P1080798.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bunkkerissa 2015</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqsjCGPa0f2rxKecgu1dF_49X1glFUpic90yXcLEs3gAXR2E6V7DpzL4gGJj4-digZLq5bj6i5-EmNwZQ0iFKTNbvPdcsAqWLNrSYNGrutvLk4F6twSOOXk5J7BrtRod11am199TmIC5Jh/s1600/P1130965.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqsjCGPa0f2rxKecgu1dF_49X1glFUpic90yXcLEs3gAXR2E6V7DpzL4gGJj4-digZLq5bj6i5-EmNwZQ0iFKTNbvPdcsAqWLNrSYNGrutvLk4F6twSOOXk5J7BrtRod11am199TmIC5Jh/s320/P1130965.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylän herrojen rupattelutuokio</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdn4bOzw4m3_aHAf54XB4BpQg2FoR-Tw98aM5Rz_5jKxnRai_NyZ95KOxmjqQlhPooknAekM4bFv2bphnVTDXeZFeBVgcwPfgXN7_SPkEPrK9c6QjpAolVrRkhuJTWkC03gFMzyu6yyIzy/s1600/P1130969.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdn4bOzw4m3_aHAf54XB4BpQg2FoR-Tw98aM5Rz_5jKxnRai_NyZ95KOxmjqQlhPooknAekM4bFv2bphnVTDXeZFeBVgcwPfgXN7_SPkEPrK9c6QjpAolVrRkhuJTWkC03gFMzyu6yyIzy/s320/P1130969.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiVhKorSoWBtDuQ7_f9NOrWgDwdGS2vLyUI9qmN6LDvBqcapcYP3FNuIsUSifejo7dugHA-TVLXtIN6xKRliWEfkh0BHDrYu7yQ0u-xCyb7SaXEm6DV3hDPmZx-48LOrAuASAkoUD0Eimo/s1600/P1130964.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiVhKorSoWBtDuQ7_f9NOrWgDwdGS2vLyUI9qmN6LDvBqcapcYP3FNuIsUSifejo7dugHA-TVLXtIN6xKRliWEfkh0BHDrYu7yQ0u-xCyb7SaXEm6DV3hDPmZx-48LOrAuASAkoUD0Eimo/s320/P1130964.JPG" width="320" /> </a></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwA8wZ9GZ4kd2EMtde8v4oeMR3qoHaGAykyBwC5Gzq6mEFJ9X4wpOKIyBqbZj1wWqIavGRIk_7N22GWDyx_sqh_D8gQQVqBVrtOZ_OgWmsCMGo8Qpg0phaWGQhm8N3FBLQJA81yBus7DTF/s1600/P1130966.JPG" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 16px; margin-left: 0px; margin-right: 16px; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwA8wZ9GZ4kd2EMtde8v4oeMR3qoHaGAykyBwC5Gzq6mEFJ9X4wpOKIyBqbZj1wWqIavGRIk_7N22GWDyx_sqh_D8gQQVqBVrtOZ_OgWmsCMGo8Qpg0phaWGQhm8N3FBLQJA81yBus7DTF/s320/P1130966.JPG" style="cursor: move;" width="320" /></a><b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
Asukkaat olivat paenneet elokuussa 2014 Isisin lähestyessä ja valloittaessa kylän. Pian olivat tulleet peshmergat ja saaneet kylän takaisin, mutta Isis oli jäänyt lähistölle ja onnistunut saamaan kylän taas yhdeksi päiväksi haltuunsa.<br />
Nyt he ovat poissa maisemista kokonaan ja kyläläiset ovat tulleet takaisin ja korjaustyöt ovat vauhdissa.<br />
Jossakin takapihoilla leikkivät lapset ja heidän äänensä ennen niin kolkoilla kujilla ovat iloista kuultavaa. Kauppa käy niissä muutamassa kaupassa jotka on kunnostettu ja lisää on tulossa.<br />
<br />
Ensimmäinen uusi rakennus oli kirkko. Hämmästykseni on suuri, kun näen sen. Entisestä vanhasta, kirkon näköisestä, mutta Isisin vihan kohteena olleesta rakennuksesta on tullut palatsi. Se loistaa nyt upeana helmenä ja ylpeytenä raunioitten keskellä. Näkee, että ollaan kristityillä mailla. Sairaalaa ja kouluja en kuitenkaan löydä mutta kuulen, että ne on"vain kunnostettu".<br />
Tuhotuissa muslimikylissä kohoaa ensimmäisenä upea torni Allahille, samoin on kristityillä kiire päästä uuteen kirkkoon rukoilemaan, mutta sairaat saavat odottaa tai matkustaa pitkien matkojen päähän hoitoon ja lapset kyhniä kylmissä ja häthätää toimivissa luokkahuoneissa.<br />
<br />
Minun kaksi opastani, Jemal ja Teleskafin entinen asukas Raid, kuljettavat minua.<br />
Ensin mennään kylän kristityn peshmergaosastan päällikön puheille. En ehtinyt laskea hänen tähtiään hartioilla, mutta hänellä oli kyllä kylän valloittavin hymy.<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"> </span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Tämä kristityistä koostuva peshmergajaosto on perustettu vuonna 2004, ja se pitää huolen kylän järjestyksestä ja turvasta. Kristityt ovat aina varpaillaan huonoista kokemuksista oppineina.</span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Tuskin saamme teen juotua ja muutaman sanan vaihdettua, kun tulee jo siirtyä toiseen huoneeseen. Kyläpäällikkö, jota minulle ei esitellä ottaa käteensä paperin, josta lukee Teleskafin ja naapurikylien asukasmääria ennen ja jälkeen Isisin, pinta-aloja ja jotain muuta. </span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"> Teleskafissa oli ennen 1415 perhettä, nyt 600. Monet ovat jääneet pakoalueelleen, moni muuttanut ulkomaille. Moni on vielä palaamassa. tänne takaisin.</span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Teleskaf kuuluu Irakin ja Kurdistanin välisiin kiisteltyihin alueihin, joiden kohtaloa ja kuuluvaisuutta ei olla vielä ratkaistu. Teleskafin asukkaat eivät missään tapauksessa halua kuulua Irakiin ja saada sen arabilaisia asukkaita naapureikseen. Liian monta kertaa he ovat joutuneet kokemaan saman kohtalon kuin jesiditkin: heidän kyliinsä ja kaupunkeihinsa on hyökätty ja heitä on murhattu ja ajettu kodeistaan. Kurdistaniin muuttaaa Irakin rauhattomiltä alueilta paljon ihmisiä, etenkin juuri kristittyjä.. Sitä pidetään Irakin rauhallisimpana alueena. </span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Lähikylissä tiedetään olevan Hashd-el-Shaabin iranilaismielisiä arabimiliisejä, jotka ovat olleet tunnetusti ennen Isisin joukoissa. ja nyt vaihtaneet paitaa., minkä johdosta moni on siirtänyt kotinsa Teleskafin peshmergojen läheisyyteen.</span><br />
<br />
Lyhyen informaation jälkeen, jonka aikana en ehdi esittää kysymyksiäni, alkavat paikalla olevat herrat keskustella kiivaasti keskenään. Siihen tapaan kuin täällä on tapana, kovalla äänellä ja kaikki yhtä aikaa. Kuulemma teemana on jonkun yhteisen tuttavan tytär. Hmm.<br />
Yritän piipittää jotain väliin, mutta eivät he mitään kuule. Minulla on liian vähän desibelejä. Sitten mukhtar sanoo, että nyt hänellä on kiire. Katson tilaisuuteni tulleen kuitenkin edes parille kysymykselle nuorisosta ja heidän pulmistaan, mutta mukhtarin on mentävä ja mikäs auttaa, party on päättynyt ja meidän on lähdettävä.<br />
<br />
Päätämme mennä papin puheille.<br />
Juuri ennen ihailimme ja ihmettelimme kirkon komeutta ja nopeaa ilmestymistä raunioihin. Joku mietti, mitähän se oli tullut maksamaan. Lausuimme sen kai liian äänekkäästi.<br />
Pappi ei ole paikalla, mutta saapuu hetken kuluttua. Kättelee ja siirtyy papereittensa keskelle. Pihalla ollut poika kuiskaa hänelle jotain. Minä alan puhua, kertoa jotain, hänhän puhuu täydellistä englantia . Mutta kas, hänellä ei ole myöskään aikaa. : Ei edes kahta minuuttia, kysyn.<br />
_ Ei, on vastaus ja me poistumme jälleen<br />
.<br />
Jälkeenpäin kuulin, että hän ehkä pelkäsi meidän esittävän epämiellyttäviä kysymyksiä kirkon finansseista. Ihan kuin minä ainakaan niistä jotain ymmärtäisin. Voi tätä maata, näitä ihmisiä! Ota nyt sitten kaikesta tästä selvää.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-79547003048435316252018-11-24T17:24:00.002+01:002018-11-24T17:24:45.388+01:00 Tarinaa eräältä jesidien pakolaisleiriltä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Blogi jatkukoon.<br />
<br />
Olen puolessa välissä tämän kertaista Kurdistanin matkaa. Koko ajan tapahtuu, koko ajan olen menossa johonkin suuntaan. Kun kohtaan paikkoja tai ihmisiä vuosien takaa, olen menossa <span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; display: inline !important; float: none; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"> ajassa taaksepäin. Näihin menneisiin aikoihin täällä törmään usein,ja mielellänikin, sillä noista ajoista muutama kymmenen vuotta sitten kehkeytyi rakkauteni Kurdistaniin ja sen ihmisiin. Tämänhetkiset asiat ja tapahtumat ovat kuitenkin päällimmäisinä tällä hetkellä ja vievät mukanaan.</span><br />
<br />
<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; display: inline !important; float: none; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">Viimeisten vuosien käyntini ovat pyörineet jesidipakolaisten ympärillä, heidän hirveät kokemuksensa paossa, vankina ja Isisin orjina, heidän pakonsa ja pelastuksensa ovat saaneet monta sydäntä heltymään ja olemme perustaneet jesideille kummikerhon, jonka varoja käyn tuomassa tai lähetän paikan päälle, joka ainoan sentin mennessä vain heidän tarpeisiinsa. </span><br />
<span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: black; display: inline !important; float: none; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br /></span>
Joitakin avustamiamme on päässyt Australiaan ja Kanadaan.<br />
Chomana, Raid ja Akram sekä heidän myös vapauteen ostetut sisaruksensa setänsä suuren perheen kanssa ovat Australiassa. Kaunis Berivan kahden lapsensa ja kolmen kälynsä kanssa on Kanadassa. Berivanin terveys kohenee eikä hän enää ajattele itsemurhia.<br />
Hadi on mennyt naimisiin ja on pienen pojan isä. Leiriolosuhteisiin nähden heillä menee mukavasti.<br />
<br />
Meidän vakiavustettavamme koostuu nyt yhdestätoista pikku perheestä, eri-ikäisistä naisista lapsineen. Heidän miehensä on surmattu, heidän yli 14-vuotiaat poikansa viety Isisin leireilla ja moni heidän tyttäristään vielä kadoksissa. . Henkilömäärä heiluu noin kahdenkymmenen paikkeilla.He ovat kaikki samasta Solarin kylästä, sukulaisia keskenään. Perheen vanhin, Aisha menetti Isisille seitsemän poikaansa ja miehensä ja nämä naiset ovat poikien vaimoja ja muita sukulaisia.<br />
<br />
Yksi uusista, minulle vielä tuntematon nainen on neljän lapsen äiti, 27-vuotiasVian, ja hänellä on todella järkyttävä melkein neli-vuotinen Isis-menneisyys<br />
<br />
Olen ystäväni ja tulkkini kanssa Khanken jesidileirillä.. Vian antaa ymmärtää, että hän haluaa puhua kanssani ja vedän hänet eroon muista naisista ja menemme hänen telttansa ulkopuolelle, jonne saamme naistemme ainoa tuolit, punaisen muovisen ja puisen pienen jakkaran, kuin muinaisen suomalaisen lypsytuolin.<br />
<br />
Vian alkaa kertoa. Hienoinen tuuli heiluttaa mustaa ohutta huivia, minkä tarkoitus on suojella hiuksia ja jonka taakse hän voi itsekin piiloutua. Vian ei juuri kohota silmiään sylistään. Hän puhuu hiljaisella äänellä ja nieleskelee välillä. Joskus, kertomuksen pahimmissa kohdissa, kun hänen silmänsä kostuvat kyynelistä ja puhe takeltelee, tartun hänen käteensä ja olemme molemmat hetken hiljaa. Tuskallista kerrottavaa, mutta myös vaikea kuunnella, mutta hän haluaa kertoa. - Tekee hyvää puhua tästä, hän sanoo. Leirillä kukaan ei halua kuunnella, kaikilla on omat pahat muistonsa.<br />
<br />
Kun Isis hyökkäsi kylään, sen soturit tekivät kuten kaikkialla, he haetuttivat ihmiset koululle, puhelimet ja muut arvoesineet kerättiin, miehet erotettiin naisista eikä miesten kohtalosta ole sen jälkeen kuultu mitään. Jatkuvasti löydetyistä joukkohaudoista odotetaan löytyvän tämänkin kylän jäsenten jäämistöä DNA-kokeiden avulla.<br />
Kauniit naiset ja naimattomat vietiin Tel Afarin kylään. Nämä toiset, joihin raskaana oleva Viankin kuului, vietiin lähellä Mosulia olevaan Badushin pikkukaupunkiin.<br />
Badush on surullisen kuuluisa siitä, että kesäkuussa 2014, juuri ennen kuin Isis valloitti Mosulin, se hyökkäsi Badushin vankilaan, tappoi kaikki 670 shiia-muslimia sekä 39 intialaista rakennustyöläistä. Sunni-muslimivangit päätyivät todennäköisesti Isisin joukkoihin. Ammuttujen joukkohauta löydettiin puolitoista vuotta myöhemmin.<br />
Sinne samaan vankilaan vietiin nyt Vian ja satoja muita jesidinaisia. Siellä Vian synnytti neljännen lapsensa tätinsä avulla, piilossa, kylpyhuoneessa. Isis ei saanut tietää mitään lapsen syntymästä, sillä Vian oli kuullut tarpeeksi järkyttäviä tarinoita lasten katoamisista ja kuinka vastasyntyneitä heitettiin seinään, hukutettiin tai ammuttiin.<br />
Jonkin aikaa synnytyksen jälkeen heidät vietiin taas takaisin Tel Afariin ja Vianin kiertokulku paikasta toiseen alkoi. Raqqassa, Syyriassa alkoi naisten ja tyttöjen myynti ja sitä kesti Vianin kohdalla 15 päivää. Hänet osti sikäläisen Isis-joukon päällikkö kuuden muun tytön kanssa. Hän sai pitää lapsensa ja todennäköisesti juuri synnyttäneenä hän säästyi ensihätään raiskauksilta.<br />
- Sinua en raiskaa, hän sanoi, mutta saat palvella kolmea vaimoani.<br />
Vian joutui seuraamaan muiden kuuden tytön raiskauksia itkuja ja kärsimyksiä joka yö, ei vain päällikön vaan muidenkin taholta.<br />
Päällikkö ja hänen kolme vaimoaan olivat hirviöitä Vianille ja hänen lapsilleen. Heitä lyötiin ja potkittiin, kutsuttiin eläimiksi ja sanottiin ettei heillä ollut mitään arvoa elämässä jesideinä.Vianin pienet lapset pelkäsivät ja yrittivät kulkea näkymättöminä pitkin seiniä. Pahat unet herättävät heidät nykyisinkin usein ja he herättävät Vianin itkullaan. Kun Isisien autojen näköinen ajopeli lähestyy heitä, he karkaavat kauhuissaan. <br />
Eräänä yönä, kun muslimijoukko meni moskeijaan, Vian päätti karata lapsineen lähellä olevan muslimiperheen luo. He olivat olleet hänelle joskus ystävällisempiä kuin muuta ja hän kuvitteli heidän auttavan häntä, mutta perhe ilmoittikin päällikölle ja tämä haki heidät takaisin. Rangaistukseksi häneltä otettiin kaksi lasta pois ja hän sai 70 raipaniskua, joista jäi elinikäiset jäljet. Sähköiskut rintoihin ja muualle ruumiiseen olivat vielä pahempia. Hänen vielä pienet poikansa joutuivat lentokentälle Isis-taistelijoiden riveihin, jossa heitä opetettiin ampumaan ja tappamaan. Vauva oli sairas.<br />
Hänet myytiin libyalaiselle, joka raiskasi hänet ensimmäisenä kahdenkeskeisenä hetkenä ja joka päivä monta kertaa sen jälkeen. Mies otti ns. vaimokseen myös toisen jesidityötön, mutta erosi tästä jo kolmen viikon kuluttua ja myi tytön edelleen.<br />
Hän oli uupunut surusta, heikosta ruuasta, jatkuvista löynneistä ja pahoinpitelyistä ja huumeista. Hänen lapsensa oli viety, hänellä oli sairas vauva ja tytär, josta hän ei itse saanut huolehtia. Tyttöäkin oltiin viemässä jo muualle. Vian yritti itsemurhaa. Sen seurauksena Libyalainen heltyi ja haki hänen poikansa takaisin. He muuttivat Syyrian Deir e-Zor'in kaupunkiin vuodeksi. Liittoutuneitten ilmavoimat alkoivat pommittaa Isis-aluetta jossa he asuivat ja he muuttivat keskustaaan. Koska Vian ei suostunut vapaaehtoisesti miehen eläimelliseen seksiin, antoi mies hänelle aina pistoksen, mikä huumasi Vianin ja mies saattoi antautua vapaasti leikkeihinsä. Useita kuukausia myöhemmin Libyalainen meni Aleppoon taistelemaan ja jätti Vianin jonnekin suureen hyvin vartioituun rakennukseen useiden muiden jesidivankien kanssa. Taloa pommitettiin ja Vian ja yksi hänen lapsistaan haavoittui pommien sirpaleista. Mies tuli takaisin ja vei heidät jonnekin saamaan hoitoa, ja osti kaksi nuorta jesidityttöä ystävilleen lahjaksi. He muuttivat kaikki samaan taloon. Vian yritti karata, monta kertaa, mutta aina hänet palautettiin lapsineen ja rangaistukset kovenivat. Häntä vahdittiin erikoisesti. Yksi jesidivaimoista oli raskaana ja kun tuli synnytyksen aika, Vian joutui hänen kanssaan sairaalaan tulkiksi, sillä hän osasi arabiaa. Sillä välin heidän tätäkin asuintaloansa pommitettiin ja hänen sama pieni poikansa sai jälleen osuman. Moni kuoli, mutta Vian ei tiedä kuinka moni ja oliko joukossa jesidityttöjäkin. Jälleen vaihdettiin asumaan jonnekin, jossa poika sai pikaista hoitoa.Sekä Vianin etä juuri synnyttäneen jesiditytön mies menivät Mosuliin taistelemaan ja hänen veljensä jäi vahtimaan naisia lapsineen. Pommit sinkoilivat täälläkin, mutta heidän talonsa säästyi tällä kertaa. Silti he muuttivat taas. Vuoden kuluttua miehet palasivat Mosulista. Vianin mies vei heidät jonnekin, missä oli paljon taistelijoita, paljon jesidinaisia ja siellä Vian koki kauheimmat hetkensä.<br />
Hän vaikenee ja huomaan, että hänen on vaikea puhua. Sanon, että voimme lopettaa, jollei hän jaksa, pääasia, että hän on nyt täällä ja turvassa.<br />
Mutta Vian jatkaa;<br />
<i>-Voisin puhua viikon yhteen menoon. Olisi niin paljon kertomista. </i>. Sitten hän on taas hiljaa.<br />
<i>Kaikkein pahinta oli, että kymmenet miehet raiskasivat silmieni edessä 8-vuotiasta lasta , yhä uudelleen ja uudelleen - Nauroivat, - nyt on sinun vuorosi, mukavan ahdas, anna mennä vain, älä välitä, sidotaan sen kädet ja jala</i>t…<br />
Vian vetää huivia kasvojensa eteen. <i>Tyttö huusi ja huusi, kunnes yhtäkkiä oli hiljaa. En tiedä mitä hänelle tapahtui. Hänet vietiin pois. </i><br />
<i>Uusi joukko miehiä tuli ja he vetivät joukosta 60-vuotiaan naisen. …...Raiskasivat, moni. Hän huusi ensin, sitten vaikeni. Silloin minut haettiin pois. </i><br />
<br />
<i>Jonkun ajan kuluttua paikalle tuli jesidityttö Kochon kylästä.. Hänet oli myyty 50 kertaa. Voin vain kuvitella mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut.</i><br />
<i></i><br />
<i>Kaikki miehet joutuivat taisteluihin ja me, sekä Isisien muslimivaimot ja me jesidinaiset jäimme yksin. Vartioita oli vähän ja meidän oli helppo karata. Lähdimme kaikki. Isis-vaimot menivät omille teilleen, me jesidit lapsinemme suuntasimme Turkkiin. Pääsimme piiloon jonnekin autotalliin, josta PKK-sotilaat löysivät meidät ja veivät meidät Afriniin, josta pääsimme helposti Irakiin ja minä tänne leirille. Kochon tytöllä ei ollut enää ketään sukulaisia elossa ja hän on nyt jollain muulla leirillä.</i><br />
<i><br /></i>
Vian vaikenee ja olemme kauan hiljaa. Kysyn sitten, saanko kertoa hänen tarinansa.<br />
<i>-On hyvä, jos maailma tietää, mitä meille on tapahtunut</i>, hän sanoo.<br />
<br />
Tämä on vain yksi tuhansista jesidityttöjen ja -naisten samanlaisista kohtaloista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoJPwzGpdZHmuOEma-mDS7Aoa99kf-1l-upvITEnvSkCznrMkUFHVcMwkbRp0pUizhJCIZX9ePDQ1HCFdvvxb0ayu5fZVWh_aSRh3eFe9SdpqNtM591SPeLYW88cf9U_iPi6pnU7ct4Vvg/s1600/P1130912.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoJPwzGpdZHmuOEma-mDS7Aoa99kf-1l-upvITEnvSkCznrMkUFHVcMwkbRp0pUizhJCIZX9ePDQ1HCFdvvxb0ayu5fZVWh_aSRh3eFe9SdpqNtM591SPeLYW88cf9U_iPi6pnU7ct4Vvg/s400/P1130912.JPG" width="300" /></a></div>
<i></i><i></i><br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-60280292246344690892016-11-30T17:15:00.001+01:002016-11-30T17:15:35.417+01:00Uutisten herättämiä (kerettiläisiä) ajatuksia ja kysymyksiä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLbMZv0sqEYBqcmIpArxd2Z9jHbY-1a2c9m483EJDf5TjZ1PeAeQRr5KrnmnTLrCA36r4U2o_WHg3hRS3-50ra7hIP2cc4bej0rI6n4se-c8QfwANVs-aG5cXyMzkYIiZM96fNH_WbEWw/s1600/girls_aleppo_farrus_flickr.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLbMZv0sqEYBqcmIpArxd2Z9jHbY-1a2c9m483EJDf5TjZ1PeAeQRr5KrnmnTLrCA36r4U2o_WHg3hRS3-50ra7hIP2cc4bej0rI6n4se-c8QfwANVs-aG5cXyMzkYIiZM96fNH_WbEWw/s400/girls_aleppo_farrus_flickr.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan istun lempituoliini katsoakseni taas päiväuutisia, Sveitsin, Saksan, BBCn ja CCNn. Siihen menee pari tuntia, mutta haluan nähdä miten maailma tänään makaa. Olin kauan poissa ja katselin vain Irakin tapahtumia. <br />
- Kyljellään, selällään, avuttomana se yhä makaa, aina vain väärässä asennossa. <br />
<br />
Maailma kiehuu ja kuohuu Irakia, ISISiä ja Syyriaa. Ennen kaikkea Syyriaa, Aleppoa. <br />
USAn vaalit ja Trumpin ällistyttävän voiton mielipiteet ja analysointi alkavat olla ohi. <br />
Olisin kuunnellut niitäkin mieluummin kuin näitä sotauutisia. <br />
<br />
Aleppo, minun kaunis Alepponi, jossa kristitty armenialainen Kaspon klaani oli vuosien varrella tukeni ja turvani, on tänään raunioina. Heidän palatsimaisen kotinsa patiossa istuin jasmiinipensaan alla nuuhkien sen tuoksua, kuunnellen perheen tarinaa suvun paosta Mardinista, nykyisestä Turkista armenialaisten kansanmrhan aikana. <br />
<br />
Söin herkkuja, joita Maria laittoi, opettelin arabialaisia tansseja heidän olohuoneessaan, kävin Libanonin sotatantereelta palattuani pesemässä itseni Marian kanssa vanhassa ja kauniissa hamamissa- onkohan sekin joutunut pommien uhriksi?<br />
Kaspot pääsivät pakoon Kanadaan ennen ISISin tuloa, mutta niin moni jäi. Tuskin vapaaehtoisesti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4_-OLpEgcZwBHkJq0hKxw1SR9gghErvVjchlNdnUhJrWt9kZv51aYeO7e04du3Aupja_Kw_o-AwJq5_42bfryo3BliYwZRfc70TAYfTPfG_zWSBrnYQuwo-I0NUfdvL3nKOTIGE_3ngot/s1600/aleppo_hamam.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4_-OLpEgcZwBHkJq0hKxw1SR9gghErvVjchlNdnUhJrWt9kZv51aYeO7e04du3Aupja_Kw_o-AwJq5_42bfryo3BliYwZRfc70TAYfTPfG_zWSBrnYQuwo-I0NUfdvL3nKOTIGE_3ngot/s640/aleppo_hamam.jpg" width="640" /></a></div>
Googlen kuva, mutta tällaista siellä oli, tosin ilman miehiä ja paljon höyryisempää. lol.<br />
<br />
Saisipa tietää miten asiat ovat 100 vuoden kuluttua. Tai 500 vuoden. En haluaisi herätä katsomaan, sillä epäilen, että mikään ei olisi paremmin. <br />
Ihminen ei muutu. <br />
Sotatanner on ehkä muuttanut muualle ja kaupunkeja rikotaan toisissa paikoissa, rakennetaan jälleen ja hajotetaan taas. Viholliskuvia syntyy aina ihmisten mielessä ja viholliset ja heidän aatteensa täytyy tuhota oman kutsumuksen ja mielikuvan mukaan. Sellainen on tämänpäivän ihminen. Ollut aina. Vai onko? Mikä tekee toisista hyviä ja toisista tahallaan pahoja?<br />
<br />
Onko yhden ihmisen elämä liian lyhyt siihen, että hän ehtisi oppia mitään oleellista, muuta kuin vähän matematiikkaa, kieliä ja kouluaineita? <br />
Historiasta emme ole ottaneet oppia. Siinähän emme ole olleet mukana. Entä riittäisikö 1000 vuoden elämä ja kokemus näyttämään mikä on elämässä todellista, hyvää ja oikein? Vai mikä se elämän todellisuus oikein on? Oma hyvinvointi muista välittämättä? Joku muinaisten ihmisten kirjoittama kirja siitä miten silloin kuviteltiin elämän kuuluvan olla? <br />
Olisiko meistä tullut toisenlaisia, jos olisimme saaneet Metusalemin ja Nooan elinvuosien pituudent? <br />
Mutta eivät oppineet Nooankaan pelastamien ihmisten jälkeläiset yhtään mitään. Sodat ja pahuus jatkuivat välittömästi.<br />
(Jesidit muuten ovat sitä mieltä, että Nooan arkki käväisi heidän vuorellaan Laleshissa, missä arkkiin tuli reikä ja arkkilaiset olivat vaarassa, mutta iso musta käärme luikerteli reikään ja pelasti siten ihmiskunnan. Siitä lähtien he kunnioittavat isoa mustaa käärmettä)<br />
<br />
Entä Vanhan Testamentin jumala, joka kehoitti tuhoamaan erinäisiä kansoja, jotka olivat toisten kansojen kiusana? Oliko hän eri jumala kuin se, joka oli rakkaudesta, anteeksiannosta ja hyvydestä puhuvan Jeesuksen isä? <br />
Millainen on tämä nykyinen jumala, joka ei välitä lasten itkusta, ei sotilaiden urheudesta tai leskien surusta? Kostaako hän sitten nämä pahuudet vasta kolmannessa tai neljännessä polvessa ja itse pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä? Entä palkinto hyvyydestä? Vastako sitten hyvyys palkitaan kun noustaan sinne taivaisiin, Tämä teoriahan suorastaan usuttaa ihmisiä yrittämään onneaan itseään hyödyttävään rikollisuuteen, viis siitä mitä kolmas ja neljäs polvi kokee , jos rangaistusta ei kerran ole tulossa, mikäli onnistuu livahtamaan maallisten oikeudenkäyntien sivu.<br />
<br />
Historia on voittajien kirjoittamaa. Hävinneet ovat aina/useimmiten olleet väärässä ja niitä pahoja.<br />
Jos siis pystyisimme kurkistamaan muutaman sadan vuoden päästä sikäläiseen aikaan, näkisimmekö Assadin pelastaneen Syyrian ketkujen kansalaistensa käsistä.......näkisimmekö Erdoganin joutuneen epäsuosioon ja vallankaappauksen uhriksi, vai näkisimmekö hänen perustaneen uuden <br />
suurvallan ja nielaisseen Euroopan? ISISiä tuskin enää muistaa, mutta entä heidän jälkiään ja heistä muovautuneita jälkiryhmiä? <br />
<br />
Huh....onneksi emme tule tietämään. Nyt vain katsellaan sormi suussa uutisia eikä ymmärretä maailmaa. <br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-29313885484972082772016-11-03T08:50:00.000+01:002016-11-03T08:50:33.664+01:006- ja 7-vuotiaat Chomana ja Raid ovat juuri päässeet pois ISISin orjuudesta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
<br /></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFVHw8aMuETUCC4jWbuZ0gOYyXSygQcaoKvNGGS_E2t2DSrF2I87gCdZDF8tqtA-kM4Sm52CnN-o6yNzraaY3ARmRmbfW4RrIurljaA5xSlDlAe_ap51g2zGLP3yh9lo1VccmSi_bM-FkG/s1600/P1110276.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a></div>
<h2>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFVHw8aMuETUCC4jWbuZ0gOYyXSygQcaoKvNGGS_E2t2DSrF2I87gCdZDF8tqtA-kM4Sm52CnN-o6yNzraaY3ARmRmbfW4RrIurljaA5xSlDlAe_ap51g2zGLP3yh9lo1VccmSi_bM-FkG/s1600/P1110276.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFVHw8aMuETUCC4jWbuZ0gOYyXSygQcaoKvNGGS_E2t2DSrF2I87gCdZDF8tqtA-kM4Sm52CnN-o6yNzraaY3ARmRmbfW4RrIurljaA5xSlDlAe_ap51g2zGLP3yh9lo1VccmSi_bM-FkG/s320/P1110276.JPG" width="320" /></a></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwvu-6U0UvXPrXkeALGUkdUrzIh302d7nXCgtxN8x115-zMp14YokvTmSza7c51UUPijAesRVTh8jJ2LViarmn-trCKmU_AlgD0ScZiSD7Xjt1vsjvzn37QSNsStPWq37kttoRKu9zLj6P/s1600/P1110274.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwvu-6U0UvXPrXkeALGUkdUrzIh302d7nXCgtxN8x115-zMp14YokvTmSza7c51UUPijAesRVTh8jJ2LViarmn-trCKmU_AlgD0ScZiSD7Xjt1vsjvzn37QSNsStPWq37kttoRKu9zLj6P/s320/P1110274.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Tänään pieni Chomana oli puettu prinsessaksi. sillä tänään tuli vieraita, potentiaalisia auttajia, jotka halusivat tavata sievää Chomanaa ja hänen iloista velikultaansa Raidia. </h3>
<div style="text-align: left;">
Ja he ja heidän tarinansa sai näiden vierailijoiden silmät kyyneliin ja sydämen sulamaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kylä, josta he ja heidän 11-henkinen perheensä joutui lähtemään elokuun 1. päivänä 2014, kun tiedettiin ISISin olevan lähellä, sijaitsi Sinjar-vuorten eteläosassa. Heillä ei ollut autoa ja äiti, isä, 8 lasta ja isoäiti lähtivät kävellen etsimään pakotietä turvaan vuorten toiselle puolelle. </div>
<h2 style="text-align: left;">
<br /></h2>
<div style="text-align: left;">
Matkalla heitä seurasivat ISISin pommit, jotka haavoittivat äitiä ja 8-vuotiasta poikaa ja koska matkan jatkaminen siitä johtuen oli hidasta, olivat he helppo saalis ISISille. Perheenjäsenet erotettiin heti toisistaan. Isän ja isoäidin epäillään tulleen ammutuiksi. Äitikin erotettiin lapsista ja kaikki vietiin kuka minnekin.</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
ISIS julkaisee omaa salaista nettisivuaan myytävinä olevistä jesideistä. <br />
Joillakin ISISin toimia tarkkailevilla on sivuille omat tiensä ja sitä kautta Chomanan ja Raidin kaukaiset sukulaiset saivat tietää, että 6-vuotias Chomana ja 7-vuotias Raid olivat myytävinä hintaan 12 800 ja 11 000 dinaria. (10 000 dinaria on vähän yli 7000 US$)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sukulaiset Kabertuon pakolaisleirillä, kuusilapsisen perheen isä Hassan ja hänen kuppikuntansa myivät perheen vähäistä jäljellä olevaa (vaimon ja siskojen koruja jne.) omaisuutta, lainasivat loput ja ostivat lapset vapaaksi kaksivuotisesta vankeudesta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kun lapset tulivat, he eivät enää puhuneet kurdia, vaan jostakin tuntemattomasta arabialaisesta murteesta oli tullut heidän kielensä. He olivat villejä ja häiriintyneitä ja heidän nälkänsä oli loputon..</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
He olivat joutuneet eri ISIS-jäsenten perheisiin.Tarkempaa heidän olosuhteistaan ei tiedetä. On kuitenkin todettu että Chomanalle oli syötetty kasvohormoneja, joka saisivat hänet pian kasvamaan vahvaksi naiseksi. Todennäköisesti häntä ei oltu vielä raiskattu, mutta hänellä oli muuten leikitty, mikä kävi ilmi hänen kielenkäytöstään. Nälkä oli ollut molempien viimeaikainen seuralainen lyöntien ja ilkeiden puheiden lisäksi. Choman oli kertonut tullessaan, että oli saanut puoli leipää ja tomaatin päivässä syödäkseen. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Lasten häiriintynyt käytös, tuloksena ties minkälaisesta kohtelusta kaksivuotisen vankeuden aikana, on alkanut vähitellen tasaantua, kiitos sekä Hassanin perheen rakkauden ja kärsivällisyyden sekä koulun opettajien.</div>
<div style="text-align: left;">
He ovat alkaneet taas puhua kurdia , he eivät ahmi enää ruokaansa eivätkä lyö kavereitaan, mutta heidän mielentilansa vaatii vielä paljon rakkautta ja psykologista ohjausta, jota viimeksi mainittua leirillä on vaikea saada.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikCguhCpsrY8EcvVXD0EPbQSxiu_bf96ps070oEn7XkPoQkBeBDaKcgW47eDFJegEzJfaiPeUgA5WV322j9fcllnHNZnvqvS8ZVe7pvcFzOuf_T4juM77tIp_7DgosjmamNUY300zmIPDl/s1600/P1110278.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikCguhCpsrY8EcvVXD0EPbQSxiu_bf96ps070oEn7XkPoQkBeBDaKcgW47eDFJegEzJfaiPeUgA5WV322j9fcllnHNZnvqvS8ZVe7pvcFzOuf_T4juM77tIp_7DgosjmamNUY300zmIPDl/s320/P1110278.JPG" width="179" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Istuessamme teltan seinämien matoilla tarkkailemme lapsia. Välillä Raid istuu hiljaa, huojuttaa itseään kädet sylissä, silmät jossakin kaukaisuudessa. Jokin ajan kuluttua hän huomaa, että otamme kameran käteen, hän hymyilee ja näyttää voitonmerkkiä. Mieliala vaihtuu, hän on taas paikalla, nousee ylös, kiipeää Hassan-isän syliin ja lehahtaa siitä samantien ulos leikkimään. </div>
<div style="text-align: left;">
Chomana tutkii Hassanin lasten koulukirjoja, tekee vihkoihin omia merkkejään, tuntuu haluavan tietää niistä enemmän ja käy hänkin välillä Hassanin tai hänen sukulaistensa sylissä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Äskettäin on noille ISISin sivuille ilmestynyt myös sen 8-vuotiaan ISISin pommeista haavoittuneen veljen myynti-ilmoitus ja Hassan kerää taas rahaa ostaakseen hänetkin vapaaksi. Lapsen hinta on 10 000 dinaria.Valtava rahasumma suuren perheen isälle, jolla ei ole mitään tuloja, joka asuu pakolaisleirin teltassa omaisuutensa menettäneenä ja YKn ja joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen avustusten turvin. </div>
<div style="text-align: left;">
Pienen pojan voinnista ja pommituksessa saaduista vammoista ei tiedetä mitään, mutta Hassanin sydän on suuri, lapset ovat sukulaisia ja avuttomia pieniä, joilla ei ole ketään muitakaan läheisiä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kun hyvästelemme ja Raili nostaa lapset yksi kerrallaan syliinsä ja pyörittää heitä ympäriinsä, ilo loistaa heidän silmistään ja he kirkuvat onnesta. Tälläiset hetket eivät olleet mahdollisia heidän ISIS-aikaisessa elämässään, joka toi heille niin monenlaista pahaa, vanhempien ja sisarusten menetyksen ja monia sielullisia vammoja. Heidän uusikaan elämänsä ei ole helppoa talveen valmistautuvassa teltassa, jossa puute kaikesta huutaa joka nurkassa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiwLWBSN6OmNUMtzpNbjsGvZiKUCwXE0WfifTBu98YApYbwDaic1BpM6HQhQUtGpHxLVkudol6MGdcuVUkQSSIvpxYPFhvbjPJZ8zjlgGkTpCetkrLMPArQ_L77KkS1mDXh_V7NFkDIX5g/s1600/P1110280.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiwLWBSN6OmNUMtzpNbjsGvZiKUCwXE0WfifTBu98YApYbwDaic1BpM6HQhQUtGpHxLVkudol6MGdcuVUkQSSIvpxYPFhvbjPJZ8zjlgGkTpCetkrLMPArQ_L77KkS1mDXh_V7NFkDIX5g/s400/P1110280.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj35tpnMZIwy0MGK9K40fFccKYd4_bgHJo_eQSV_ImUyTfYGnlgkxUCzWmfkNP2ReCChARkIRFzJ0ixO1x160aJjFibHgtvLnuzU_NB3iZglHv7it8WmOW6PDCns_3u2oGX5fm_9hzZKSby/s1600/P1110283.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="323" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj35tpnMZIwy0MGK9K40fFccKYd4_bgHJo_eQSV_ImUyTfYGnlgkxUCzWmfkNP2ReCChARkIRFzJ0ixO1x160aJjFibHgtvLnuzU_NB3iZglHv7it8WmOW6PDCns_3u2oGX5fm_9hzZKSby/s400/P1110283.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-3369149517768812772016-10-30T11:34:00.001+01:002016-10-30T11:34:59.337+01:00Ashti ja Ashtin veli<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMtE4EbTDWkokmkB3XUJJSZnKaJrhfY3PCezeu81_aS9-x5D2L1lATfj9MaMunL6n7O88-yOjR5lXOPmHPZek86H6_olB5AuLVCBkmwsAv4CUwm8v0wV0GaOIy1SLXZzRUfCBfroq6XMBW/s1600/20161025_092406.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMtE4EbTDWkokmkB3XUJJSZnKaJrhfY3PCezeu81_aS9-x5D2L1lATfj9MaMunL6n7O88-yOjR5lXOPmHPZek86H6_olB5AuLVCBkmwsAv4CUwm8v0wV0GaOIy1SLXZzRUfCBfroq6XMBW/s320/20161025_092406.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ashtiin törmäsin, kun etsin epätoivoisesti ravintolaa, jossa saisin paistettuja munia aamiaiseksi. Vaikka kuinka yritin selittää useissa paikoissa, piirtää ja kotkottaa, ei tajuttu, että halusin munia. Aamiainenhan on täällä oikeastaan erilaisten keittojen aikaa. Lopuksi astelin, jo melkoisen kyllästyneenä ja valmiina vaikka minkälaiseen lampaanaivokeittoon, punasävyiseen ravintolaan, jossa ovella jo sanottiin iloisesti että Good morning. Ja sen jälkeen söinkin aika usein Ashtin ravintolassa - vaikkei se oikeasti hänen ole - aamiaiseni, jonkinlainen pitsan tapainen leipä eri koristuksilla, mutta paistettu muna siinä päällä Ja meistä tuli sen verran kavereita, että Ashti kertoi lapsuudestaan amerikkalaisten sotilaiden apurina Dohukissa ja näytti valokuvaa, jossa pieni hento poika seisoo totisena topakan jenkkisoturin vierellä.. Tätä soturia hän kuljetteli pitkin basaareja, toimitti juoksupojan asioita ja oppi hyvin englantia. Amerikkalaiset häipyivät aikoinaan, mutta Ashtin kielitaito jäi ja siitä olen minäkin hyvin kiitollinen, sillä siten saan aina helposti aamiaiskananmunani ja ystävällistä neuvontaa muissakin asioissa. Ashti on kaikin puolin herrasmies ja todellinen aarre kurdia osaamattomalle.<br />
<br />
Sillä välin, kun olin itse taas poissa maasta, tuli ystäväni Raili Irlannista tilalleni Ashtin aamiaisvieraaksi. Ravintolaan oli dfpoissaollessani ilmestynyt töihin Ashtin velikin, joka kertoi Railille suunnittelevansa muuttavansa Ruotsiin. Ensin siis hieman rahaa säästöön, sitten Turkin Izmiriin ja sieltä kumiveneellä Kreikkaan jne. <br />
<br />
Raili tuntee yhtä hyvin kaikki nuo surulliset myrskykuolemat huterissa veneissä kuten me kaikki muutkin, kuin myös sen, millaista pakolaisen elämä Euroopassa todella on, ja senkin, että Irakin kurdeilla, joilla ei ole mitään todellista todistettavaa hätää, saavat jonkin ajan kuluttua palata kotiinsa häntä koipien välissä. Raili puhui ja varoitti, mutta kun minä jonkin ajan kuluttua taas saavuin aamiaiselleni, oli veli yhä lähdössä. <br />
Tähän lähtijoiden joukkoon ilmestyi myös kananmunanpaistajani, syyrialainen J, joka halusi Sveitsiin, koska minä varmaan pystyisin sen helposti järjestämään. Eihän siihen tarvittu kuin viisumi ja hän tulisi ja eläisi elämänsä onnellisena siellä. Tai kun minä en kerran pystyisi hänen elämäänsä järjestämään, hän voisi lähteä Ashtin mukana Ruotsiin.<br />
<br />
Taholtani seurasi Railin tapaan monenlaisten selitysten ja varoitusten vyöry. Vasta kun kerroin perheestä, jonka ystävät hukkuivat mereen tai onnettomista maahanmuuttajista, jotka eivät saaneet tehdä työtä, asuivat kerrossängyissä parakeissa ja joiden läsnäoloa ihmiset useimmissa maissa eivät edes hyväksysi he alkoivat miettiä uudelleen. Pelottelin ja selittelin monta aamullista ja monen kananmunan verran, mutta lopulta eräänä aamuna Ashti kertoi, että pojat olivat luopuneet ajatuksestaan. En tiedä syyrialaisen J:n todellisia mahdollisuuksia, Ehkä hänellä niitä olisikin, mutta Ashtin veljen onnistuminen saada pakolaisen status Ruotsissa vaikuttaa epätodennäköiseltä. Hänellä ei ole mitään vaaraa uhkaamassa Kurdistanissa. Nämä seikkailunhaluiset mukavat nuoret miehet, vaikka heidän halunsa parempaan elintasoon onkin ymmärrettävää, vievät vain paikan todellista uhkaa kärsiviltä, kuolemaa paossa olevilta ihmisiltä. <br />
<br />
Tunnetaan Railin kanssa nyt hiukan pientä ylpeyttä. Ainakin Ashtin veli jää rakentamaan uutta, ISISin jälkeistä Kurdistania, eikä ryhdy turhiin seikkailuihin. J:n matka Syyrian Aleposta Irakin Dohukiin ehkä jatkuu jonnekin muualle. Mutta sekin on taas toinen tarina. <br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-11537464584282941252016-10-29T06:14:00.002+02:002016-10-29T06:25:08.189+02:00Alia, tyttö, joka karkasi ISISiltä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="text_exposed_root text_exposed" id="id_581420f18fb021602407059">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn4nemnNfGD8ERvdBEwgmUnNLB2woOLZ4gMYpFEPLeKrFygdLBogiXQdiMwIIl6mWhSf7QgNE_Eq5_e17tugUBtFHUnOuGZ2ZsK4fqV7LmFRdoi0F_drL3X8rA1zfKJW0KQi7khlmdC5YC/s1600/P1110182.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn4nemnNfGD8ERvdBEwgmUnNLB2woOLZ4gMYpFEPLeKrFygdLBogiXQdiMwIIl6mWhSf7QgNE_Eq5_e17tugUBtFHUnOuGZ2ZsK4fqV7LmFRdoi0F_drL3X8rA1zfKJW0KQi7khlmdC5YC/s320/P1110182.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olen istunut kolmena iltana Alian perheen betonilattialla ja kuunnellut hänen tarinaansa ISIS-sotilaiden seksiorjana. Olemme itkeneet yhdessä, mutta myös nauraneetkin, sillä Alia on tyttö, jolla on itku ja nauru yhtä herkässä. Kodin perintöön on aina kuulunut ilo ja huumori ja sen näkee edelleen kun istutaan yhdessä. <br />
Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran vuosi sitten, hän oli vasta äskettäin pelastunut ISISin kynsistä,. Olin jo silloin hämmästynyt kun totesin,kuinka vitsit<span class="text_exposed_hide">…</span><span class="text_exposed_show"> ja iloinen puheensorina täyttivät vähän väliä huoneen. <br /> - En voi elää, jos koko ajan vain muistelisin aikaa, jolloin mieluummin olisin ollut kuollut, hän sanoo, mutta nauran sydän veressä. <br /> Alia on yksi noista ISISltä pelastuneista jesiditytöistä, joista tuhannelle Saksa myönsi turvapaikan ja apua. </span><br />
<div class="text_exposed_show">
Nyt hän on vain käymässä Kurdistanissa. Koko perheelle on myönnetty turvapaikka Saksassa, mutta sinne lähtivät Alian lisäksi äiti, 5-vuotias pikkusisko ja veli. Vanhin sisaruksista jäi pieneen kristittyjen asuttamaan kylään, josta perhe oli saanut väliaikaisen asuinpaikan. Isosisko Hanifa ei voinut lähteä Saksaan, sillä kolme sisarta on edelleen ISISin vankeina, nuorin heistä 10-vuotias, ja Hanifa haluaa odottaa heidän paluutaan.<br />
Saksassa Alian perheelle on annettu käyttöön asunto jossain maalla, kaukana kaikesta. Alia ei halua olla kiittämätön, mutta siellä he tuntevat kieltä puhumattomana olevansa täysin eristyksissä, juna- ja pitkien bussimatkojen päässä kaupoista tai muista kurdiperheistä. Kurdistaniinkaan hän ei halua palata, sillä tämä maa on täynnä pahoja muistoja ja pelkoa nurkissa väijyvistä peikoista. Alia aikoo opetella saksankielen, tottakai, mutta ensin hänen on annettu totutella elämiseen uudessa ympäristössä. Kielikurssit tulevat kuvaan myöhemmin. <br />
Vasta sitten voi uusi elämä alkaa, hän sanoo, kun hänen kolme sisarustaan ovat palanneet sieltä jostakin, kun koko perhe on taas yhdessä, isää lukuunottamatta, joka kuoli sillä välin kun Alia oli vankina.<br />
Suurin suru perheessä on edelleen pienimmän siskon tähden, miten hän on selvinnyt nämä vuodet.. Miten miehet ovat kohdelleet 10-vuotiasta ja miten rikki hänen elämänsä kaikesta koetusta onkaan...<br />
Nyt vain eletään päivää, öisin likaiset ja ilkeästi nauravat miehet hyökkäävät piiloistaan ja kiusaavat...Öisin kuuluvat myös sisarten ja muiden yhä siellä olevien itkut ja apua pyytävät huudot. Öisin he ovat joskus myös kaikki yhdessä niin kuin ennen ja juoksevat nauraen pitkin Sinjarin kotipihaa. Näistä unista herääminen on pahinta.<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike></div>
</div>
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-87638128988314245552016-10-28T07:57:00.000+02:002016-10-28T07:57:56.090+02:00Kylä toisensa jälkeen vapautuu ISISiltä. Peshmergat lähenevät päivä päivältä Mosulin kaupunkia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div dir="rtl">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s1600/P1110221.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s1600/P1110221.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s400/P1110221.JPG" width="377" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s1600/P1110221.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s1600/P1110221.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">Ensimmmäisenä Faziliyan eilen ISISiltä vapautetusta kylästä tuotiin pakolaisten vastaanottokeskukseen vanha, melkein kuuro ja melkein sokea mies, joka ei oikein tiennyt missä mennään. Kun peshmergat auttoivat hänet autosta hän ei tajunnut olevansa ystävien luona. Pehmerga on paha, Eläköön daesh (ISIS), olivat hänen vaitonaiset sanansa. Sitä hänelle oli opetettu viimeiset kaksi vuotta ja sitä hän luuli nytkin joutuvansa hokemaan. Tajushihan hän lopulta, että ei ollut enää mitään pakkohokemia, ei ollut ISISiä eikä pelkoa. Hän ja hänen kylänsä oli vapaa ja sen jälkeen, kun kylä olisi tarkastettu miinoista ja muista sen nyt jättäneistä kauhuvaltiaista, hän voisi palata kotiinsa. </a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgym3k9hm95zKrzSODRcFh87mEQyUbD0kOJV6TbmH_ZqedAQfy21LRbhKUrlax_AzNqb3Vn5gv26B-R2CSk0B0BPxq5hP9DtIqihHOv-uNppQJTLc9t6GzHQ5OW39tr4R9YskftuOgQGGyc/s1600/P1110221.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi00mXUgmto-CiYvo4YFHwki43LfInWI1XGWXjtVvds1SW1UkE5p4xK-YUG7MystogB2wOIR5t7ojHWgLwURjzIR5RQiGGxzOV1RmrMAlfVNr2MTBzrKpgHHM32S8za80Km8VX8Qh9OouND/s1600/P1110225.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi00mXUgmto-CiYvo4YFHwki43LfInWI1XGWXjtVvds1SW1UkE5p4xK-YUG7MystogB2wOIR5t7ojHWgLwURjzIR5RQiGGxzOV1RmrMAlfVNr2MTBzrKpgHHM32S8za80Km8VX8Qh9OouND/s640/P1110225.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgATU8x8DEeOOCS-cIh30NmK-CzURI_J-jtk1sDM6nwBsMliSvi-jsKsMbn2Z6t8zQY-kWxW4AgK-yQG6iEFaFLRYZoW4fd_YXe6eqw1eWB3pwEFLqE7q-nmbpVAERdmyQM8zbOGTslBjot/s1600/P1110229.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgATU8x8DEeOOCS-cIh30NmK-CzURI_J-jtk1sDM6nwBsMliSvi-jsKsMbn2Z6t8zQY-kWxW4AgK-yQG6iEFaFLRYZoW4fd_YXe6eqw1eWB3pwEFLqE7q-nmbpVAERdmyQM8zbOGTslBjot/s640/P1110229.JPG" width="640" /></a><div>
Sitten saapuivat seuraavat paenneet. Jotkut tulivat traktoreillaan, kun muuta ei ollut. Kulkuvälineet jäävät tänne Zilkaniin siihen asti kunnes heidän asiansa on selvitetty.. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rekiströinnin ja terveydentilan tarkastuksen jälkeen he saivat kukin paketin täynnä herkkuja ja ruokaa ensi nälkään. He olivat ajaneet pitkän matkan epätietoisuudessa ja epämukavissa välineissä ja kuka tietää milloin he olivat saaneet viimeksi syödäkseen, ja nytkin oli edessä vielä bussikuljetus leirille, josta oli tuleva heidän väliaikainen kotinsa. Näillä pakolaisilla on sikäli onnea, että Faziliyan kylä on kohtalaisen hyvässä kunnossa ja he saattavat palata sinne pian.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="331" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s640/P1110235.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg60o4UgcswxBZU6H4AFmRwWV2fftfRSSKJL_H5sSOHxNmliUet-1kHAq-yY0WE1L_G9edYBxPLTb7qCYmYjXX51R7HCKdHvaSmPKHtiWLXvVH9kSg7tWVK1Il9XrdBuLrwYUnbxQLpIrJU/s1600/P1110230.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg60o4UgcswxBZU6H4AFmRwWV2fftfRSSKJL_H5sSOHxNmliUet-1kHAq-yY0WE1L_G9edYBxPLTb7qCYmYjXX51R7HCKdHvaSmPKHtiWLXvVH9kSg7tWVK1Il9XrdBuLrwYUnbxQLpIrJU/s640/P1110230.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">Miehet ja naiset jaettiin eri telttoihin, mikä oli luonnollista kyläläisten traditioiden keskuudessa. He olivat eläneet omaa maalaiselämäänsä, kylväneet peltojaan ja hoitaneet kotieläimiään. Lapset olivat käyneet koulua siihen asti kunnes ISIS tuli ja korvasi koulut koraanin opiskelulla. </a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">Miehet kertoivat yöllisistä kotitarkastuksista, jatkuvista shikaaneista ja ilkeyksistä kyläläisiä kohtaan.</a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">Lampaat olivat yksi kylän tärkeimmistä elinkeinoista ja lampaat he olivat ottaneet mukaansa ja kysyessäni, missä ne nyt olivat, sain vastaukseksi että matkalla. Jäi epäselväksi miten. Niitä tulisi satoja ja ne joutuisivat jonnekin valtion maille odottelemaan kotiinpääsyä. Tietenkään niitä ei voinut jättää oman onnensa nojaan, ne olivat heidän elinkeinonsa ja rikkautensa. Myös muutama lava viljaa oli lastattu mukaan ja sekin jäisi odottamaan täällä heidän kotiinpaluutaan. Toivottavasti odottaisi.</a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">Vastaanottokeskukseen kirjattiin tänä iltana 49 lasta, 22 naista ja 12 miestä. Osa miehistä on peshmergoina jossain, vapauttamassa muita kyliä ja kaikkien hartain toive on että he palaavat terveinä omiensa luo kun ISIS on ajettu tiehensä tai päässyt paratiisiinsa </a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKcrXrP6IqHdF81w-28L_O8ghAQ83yliYkPKAuiUAe9APLCcPkE8K1CwF3tQjm8qPvYU785K8Ia6QOnhV1Bk8qbweC6E2CsmUEvEisXhFyaMI4sjWb2GJtOBHRleiCCHbQaVHKNAbtaCk4/s1600/P1110235.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGXV74BFVO_6eOIm9f1D1plKCJ8PA5A_Y3uTSg82KMAInALutKLVOATPnlNzUK3CYmF9ELfjkgBwhw9dnHBKqt3UtDPKF5GXLIBLRxm_2V49f2TIMMGYsntsSznm3MUuz6f4jLh6Qer4cj/s1600/P1110234.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGXV74BFVO_6eOIm9f1D1plKCJ8PA5A_Y3uTSg82KMAInALutKLVOATPnlNzUK3CYmF9ELfjkgBwhw9dnHBKqt3UtDPKF5GXLIBLRxm_2V49f2TIMMGYsntsSznm3MUuz6f4jLh6Qer4cj/s640/P1110234.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />
<br />
<div>
<br /></div>
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-50466258403075372732016-10-24T10:44:00.001+02:002016-10-24T10:44:49.825+02:00Pienia ajatuksia Kurdistanissa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Eilen Majid otti minut mukaansa jakamaan Bagdadista tulevaa pakolaisapua kerosiinin muodossa-<br />
Vuorilla jossain on satanut jo lunta ja ilmat muuttuvat nopeasti. Dawodia leiri on ylhäällä vuoristossa, pienen kristillisen kylän kupeessa. Siitä leiri on saanut nimensä.<br />
Hyvin toimivan tuntuinen leiri, jota nuori tomera Clara johtaa. Siisti ja järjestetty kotialue Sinjarin jesidipakolaisille ja kristityille ISISin valtaamilta alueilta.<br />
<br />
Leiriläiset olivat vierittäneet suuret tynnyrinsä siistiin ainakin sata metriä pitkään jonoon. Lapset hyppivät niiden päällä ja valvoivat omiaan. Leirillä oli melkein juhlan tuntua. Televisiotakin odoteltiin. Ja olinhan paikalla minäkin, ulkolainen, jonka pyörimistä tynnyreiden seassa oli myös kiva seurata. <br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFj7hEomlxkh5gvnCD9Y6_IezzbzH7122C_eZax9VcIjC_Ug-I4nOvW87776iGCMmUTiHBYr6URsceLX-al-Xo-oXyc6Bqw2hZlKS_drRR177EXR9Add6amEoqcaeCVOfzjsjE6dOlCxbP/s1600/P1110055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFj7hEomlxkh5gvnCD9Y6_IezzbzH7122C_eZax9VcIjC_Ug-I4nOvW87776iGCMmUTiHBYr6URsceLX-al-Xo-oXyc6Bqw2hZlKS_drRR177EXR9Add6amEoqcaeCVOfzjsjE6dOlCxbP/s1600/P1110055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="333" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFj7hEomlxkh5gvnCD9Y6_IezzbzH7122C_eZax9VcIjC_Ug-I4nOvW87776iGCMmUTiHBYr6URsceLX-al-Xo-oXyc6Bqw2hZlKS_drRR177EXR9Add6amEoqcaeCVOfzjsjE6dOlCxbP/s400/P1110055.JPG" width="400" /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFj7hEomlxkh5gvnCD9Y6_IezzbzH7122C_eZax9VcIjC_Ug-I4nOvW87776iGCMmUTiHBYr6URsceLX-al-Xo-oXyc6Bqw2hZlKS_drRR177EXR9Add6amEoqcaeCVOfzjsjE6dOlCxbP/s1600/P1110055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFj7hEomlxkh5gvnCD9Y6_IezzbzH7122C_eZax9VcIjC_Ug-I4nOvW87776iGCMmUTiHBYr6URsceLX-al-Xo-oXyc6Bqw2hZlKS_drRR177EXR9Add6amEoqcaeCVOfzjsjE6dOlCxbP/s1600/P1110055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<br />
270 tynnyriä oli melkein sadan metrin pituisessa jonossa odottamassa täyttämistä tänään ja lisää oli tulossa seuraavina päivinä. <br />
741perheen talven lämmitys.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTCyQ8gHa9nUnYCi5xHCXqAUGIM-u1BwPFx9QFrqU6P27TNZPbH7aKigVvmlkDaQHwMsLyjG00ng1EgpWjcCWJ3zTQV4HLe0Yqo1P48okaTEpOUwp95nk61Gh8dU9oREs3eDKY6gSi41ul/s1600/P1110064.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTCyQ8gHa9nUnYCi5xHCXqAUGIM-u1BwPFx9QFrqU6P27TNZPbH7aKigVvmlkDaQHwMsLyjG00ng1EgpWjcCWJ3zTQV4HLe0Yqo1P48okaTEpOUwp95nk61Gh8dU9oREs3eDKY6gSi41ul/s400/P1110064.JPG" width="400" /></div>
<div>
Pienet tytöt vartioivat perheittensä tynnyreitä </div>
<div>
<br /></div>
</a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTCyQ8gHa9nUnYCi5xHCXqAUGIM-u1BwPFx9QFrqU6P27TNZPbH7aKigVvmlkDaQHwMsLyjG00ng1EgpWjcCWJ3zTQV4HLe0Yqo1P48okaTEpOUwp95nk61Gh8dU9oREs3eDKY6gSi41ul/s1600/P1110064.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSnUizJ9LHwzk3IatO_8Zp5ONG8f03GZoWFSQJNm1NBKGAMaU2v2yTjW-NmWUVC7YVYBpsOO9j2BsX_Tica0QcHoGBHjrB75bTvpEPmFMmEI6UmKX43HZygl0uBGh-Y4P7GXDkvEAIqU_v/s1600/P1110087.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSnUizJ9LHwzk3IatO_8Zp5ONG8f03GZoWFSQJNm1NBKGAMaU2v2yTjW-NmWUVC7YVYBpsOO9j2BsX_Tica0QcHoGBHjrB75bTvpEPmFMmEI6UmKX43HZygl0uBGh-Y4P7GXDkvEAIqU_v/s400/P1110087.JPG" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eräs hetki pysäytti minut touhuissani. Muuan vanha jesidimies oli seurannut kulkemistani jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi, kyykistyi jonnekin tynnyreitten eteen ja veti Sinjar-vuorten kuuluisat tupakka-ainekset pussistaan ja alkoi kääriä sätkää. Jotain tuossa tuokiossa sai minut hiljaiseksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se sanoinkuvaamaton tunne, että tuo vanha mieskin oli joutunut jättämään isiensä maat ja omalla työllään tehdyt paikat ja koko entisen elämämsä, että hänkin oli kävellyt vuorten yli, ollut ainakin 10 päivää kuolemanpelossa, nälässä ja janossa ja todennäköisesti joutunut luopumaan joistain omaisistaankin matkan aikana ja nyt istui siinä, kotinsa ja omaisuutensa menettäneenä ja kääri jossakin myytävää kotivuorten sätkäpurua paperossiin, sai minut melkein itkemään. Kyykistyin hänen eteensä, tartuin hänen käteensä ja sen jälkeen painoin oikean käteni sydämelleni ja sanoin: Jesidi. Hän ymmärsi eleen kuten olin sen tarkoittanutkin, että jesidit ovat lähellä sydäntäni. Erotin hymyn paksujen viiksien seasta, mutta näin myös kyyneleen tuuheiden kulmakarvojen alta. Se sanoi minulle: Niin täällä minä nyt istun, todennäköisesti kuolemaani asti.</div>
<div>
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-70546348929033249482016-08-10T15:30:00.002+02:002016-08-10T15:30:22.751+02:00Kuvia Kurdistanista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqh7UVHXYeTn82Vlf7KuHtDnOk30GcUcMxf-3eks9bA1zUIfovGgbmEyPlgn2xtgkLpqPaSX-KqWBUGTQ4e29SXoNV0HC3KBcCanlLcHW9bRJpB803UUMiy_Wu406k0E0p_8t2YYc0400l/s1600/P1100219.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqh7UVHXYeTn82Vlf7KuHtDnOk30GcUcMxf-3eks9bA1zUIfovGgbmEyPlgn2xtgkLpqPaSX-KqWBUGTQ4e29SXoNV0HC3KBcCanlLcHW9bRJpB803UUMiy_Wu406k0E0p_8t2YYc0400l/s320/P1100219.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Setä Hussein</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT0OX6XhVFSrH7cF63mVbYWVAHaqTiZAzUSpWC1cPVHxpaHsOfOPB6OOge-dctSUeFwJ5_gqLC8xz4W0f4e-NYY9k7Kuz9ce7YQGsla6zR1oqpSo4MTcqKDBI-AX8ROqfsbMTXh9xLqLc1/s1600/P1100225.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT0OX6XhVFSrH7cF63mVbYWVAHaqTiZAzUSpWC1cPVHxpaHsOfOPB6OOge-dctSUeFwJ5_gqLC8xz4W0f4e-NYY9k7Kuz9ce7YQGsla6zR1oqpSo4MTcqKDBI-AX8ROqfsbMTXh9xLqLc1/s320/P1100225.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ompelukonetta asennetaan ja ihmetellään</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-SKIOPHtPpGht6RRHdXj_U9XIzow7x35edj6Xx1n7EXTdVHeD9TEB0QNzmu0ejudAl5o1aC5RNKWpY3FFTZ_PFldQlLo3xiuhEWyvzKHQfM0Ed9e8enBdUJyYxG7pQROhSMsxzaw1ggnU/s1600/P1100226.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-SKIOPHtPpGht6RRHdXj_U9XIzow7x35edj6Xx1n7EXTdVHeD9TEB0QNzmu0ejudAl5o1aC5RNKWpY3FFTZ_PFldQlLo3xiuhEWyvzKHQfM0Ed9e8enBdUJyYxG7pQROhSMsxzaw1ggnU/s320/P1100226.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgihhpIrrJVzT1GtlNQCpWOt5wOsbcqNrBG1APAB_YExbkLu5WM2li-e9QpEBrCdmwO9L4HvQ6ng6fAJsjaGlLV46AISCtBFYspEyJjt3bKy6EddSO379YCwOHH1R50OeOKUf12mAFJ8JM_/s1600/P1100215.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgihhpIrrJVzT1GtlNQCpWOt5wOsbcqNrBG1APAB_YExbkLu5WM2li-e9QpEBrCdmwO9L4HvQ6ng6fAJsjaGlLV46AISCtBFYspEyJjt3bKy6EddSO379YCwOHH1R50OeOKUf12mAFJ8JM_/s320/P1100215.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tässä vain kuunnellaan kiltisti</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgglN9wTir-seD1jFHyccnu0k6zPO1oCoCoVebH0mrZvN4vW_B1ZpI-o2JFzRwIBcPywiljHkPjhQc7b2DSMQgbVViLCoJHKC37k38Tu-9U0tmgTUf9n58XPHZh_kinrZEfYObpERIMXSX/s1600/P1100237.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgglN9wTir-seD1jFHyccnu0k6zPO1oCoCoVebH0mrZvN4vW_B1ZpI-o2JFzRwIBcPywiljHkPjhQc7b2DSMQgbVViLCoJHKC37k38Tu-9U0tmgTUf9n58XPHZh_kinrZEfYObpERIMXSX/s320/P1100237.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kaksoset kainalossani</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-SjdtGu0twds9ztNmjax9dI3niPPjjp-dqSU8eYEZNudKYJeTefIFPWU1gqDa8jBgGrauBWrbW7gp8TWRNuAdxkO26CAz1_HT_RSaQpfqDI1y6bEBPSgcEOpS6AbQa8gAxmf8DdO6_cge/s1600/P1100108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-SjdtGu0twds9ztNmjax9dI3niPPjjp-dqSU8eYEZNudKYJeTefIFPWU1gqDa8jBgGrauBWrbW7gp8TWRNuAdxkO26CAz1_HT_RSaQpfqDI1y6bEBPSgcEOpS6AbQa8gAxmf8DdO6_cge/s320/P1100108.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Rikottua Sinjarin kaupunkia</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAN72IpaL4ZGtZkhb5BieCHqTE5y1GmVtmjGSxeUOzOTOB5SDRkLYSGwh1hfeGW8pE3IQW4bCk4CzI7lrs2rhq3lzmEiB4OOfYWTno3Y3zpQCVP1EC4v6pX_YGm2134rnxUTU54TaSfYdv/s1600/P1100093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAN72IpaL4ZGtZkhb5BieCHqTE5y1GmVtmjGSxeUOzOTOB5SDRkLYSGwh1hfeGW8pE3IQW4bCk4CzI7lrs2rhq3lzmEiB4OOfYWTno3Y3zpQCVP1EC4v6pX_YGm2134rnxUTU54TaSfYdv/s320/P1100093.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sinjar</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-36344146341728064232016-08-10T15:09:00.001+02:002016-08-10T15:09:53.666+02:00Terveiset taas Kurdistanista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Heinäkuinen matka Kurdistaniin.<br />
<br />
Matka, jota olin suunnitellut jo viime maaliskuulle, pääsi toteutumaan vasta nyt. <br />
Olisin halunnut jo aikaisemmin viedä Hadin perheelle niin monen vapaaehtoisen lahjoittamia varoja, kokea itse taas kerran Kurdistanin kaunein vuodenaika, kevät ja vuorten vihreät kyljet täynnä narsisseja ja kukkivia puita. <br />
Sen sijaan pääsin sinne keskikesän helteisimpään aikaan, jolloin lämpömittari heilui päivisin 44-48 asteen välillä ja vuorten ja niittyjen vihreys oli muuttunut keltaiseksi kuivaksi heinäksi, jonka seasta jokunen vihreä pensas täplitti maisemaa siellä täällä.<br />
Kävelyt piti unohtaa. Äkkiä autoon ja autosta viilennettyihin huoneisiin tai telttoihin, joissa tuulettimien ja ilmastolaitteiden pörinä oli ikuinen seuralainen.<br />
<br />
Yksi ensimmäisistä asioistani oli tietysti Hadin perheen tapaaminen. <br />
Kun menimme sinne yllättäen, vanha ystäväni ja tulkkini Jemal jo parin kymmenen vuoden takaa ja minä, löysimme vain pienimmät lapset kotosalla. Hadi ja vanhimmat tytöt olivat kuka missäkin ja sovittiin uudelleen seuraavan päivän tapaamisesta.<br />
<br />
Olimme miettineet jo valmiiksi rahojen käyttöä Jemalin ja Hadin keskustellessa asiasta keskenään ennen tuloani.<br />
Oli osoittautunut, että vaikka suunnitelmissa oli ollut kummien rahoilla auttaa heidät pois leiriltä ulos itsenäiseen elämään, he eivät olleet siihen vielä valmiita. Lapset, joilla ei enää ollut omia vanhempia olivat jollain tavalla sopeutuneet leirin turvalliselta tuntuvaan, järjestettyyn ilmapiiriin. Naapureina heillä oli tuhansia saman kohtalon sinne heittämiä, saman uskonnon ja käytöstavat omaavia ihmisiä. <br />
<br />
Kun tulimme uudelleen paikalle seuraavana aamuna, Hadi ei ollut edelleenkään paikalla, mutta teltassa oli vanhempi mies, joka osoittautui heidän omaksi sedäkseen, 10 lapsen isäksi Husseiniksi, hänkin samalla leirillä.<br />
Häneltä saimme tietää, mitä Hadille kuului.<br />
<br />
Hadi oli mennyt 16-vuotiaana naimisiin, kuten niin monet jesidit Sinjarin kaukaisissa pikkukylissä. Avioliitto oli epäonnistunut ja vaikea ja vähää ennen ensimmäistä käyntiäni heidän luonaan, (en saanut sitä silloin vielä tietää) oli tyttö kiivastunut jostakin ja lukkiutunut pieneen teltan ulkopuolella olevaan keittiöön jossa yritti polttaa itsensä. Hadi oli rikkonut ikkunan katon rajassa, mahtunut tuskin siitä sisään ja pelastanut hänet sairaalaan. <br />
<br />
Maassa on kuulemma sellainen tapa, että tutkimuksia varten aviomies - tosin nyt jo eronnut -, mutta osallinen kuitenkin tapahtumaan, joutuu kahdeksi kuukaudeksi ns. tutkintovankeuteen ja siellä Hadi nyt oli, etukäteen kuitenkin syyttömäksi todettuna.<br />
Paikalle tuli tytön isäkin kertomaan, että syy tytön itsemurhayritykseen ei ollut Hadissa, vaan tytön omassa luonteessa eikä kukaan syytä Hadia mistään. <br />
Tytön kasvot ovat pahoin palaneet ja hänelle on kerätty rahaa eri järjestöiltä ja jotakin <br />
korjausleikkauksia on jo tehty. En nähnyt häntä.<br />
<br />
Heidän tulevaisuuteensa oli siis uusi suunnitelma leirin sisällä. <br />
He halusivat vielä jäädä leirille ja siellä heillä olisi mahdollisuus avata pieni vihannes- sekatavarakauppa, jonka tavara-hankintaa varten tarvittaisiin lava-auto. Kahdelle hengelle tilaa edessä ja lava, se riittäisi. <br />
Hadille, joka osaa ajaa autoa, mutta ei omista ajolupaa, annettaisiin virallista ajokoulutusta ajokorttia varten ja palattuaan hän saisi ottaa ohjat kaupankäynnistä käsiinsä, mutta ei yksin. Leirin johto ja setä Hussein olisivat asiassa mukana.<br />
Toivomuksena on, että ajan mittaan he itsenäistyvät kaupankäynnillä ja uskaltavat ajatella itsenäistä elämää leirin ulkopuolella. <br />
<br />
Setä kertoi, että hänellä on pieni maatilkku jossain ISISiltä vapautetun Sinjarin rajalla, josta hän saisi vähän vihanneksia ja hän on valmis jakamaan niitä Hadin perheen kanssa. Hänen ongelmansa on vain se, että auto, joka hänellä oli käytössä ennenkuin ISIS hyökkäsi heidän kyläänsä, piti jättää erääseen rajakylään, Sinoniin, jossa se on odottanut häntä nyt kaksi vuotta. Ilman autoa hän ei pääse helposti maatilkulleen. Hän kävi katsomassa sen kuntoa jokin aika sitten ja näki, että siitä oli viety varaosia ja kaksi vuotta helteessä seisseet pyörät olivat myös mennyttä. <br />
Pyysin setää ottamaan selvää, mitä auton korjaus ja leirille tuonti tulisi maksamaan ja voisiko sillä mahdollisesti hoitaa kauppa-asiat. Ei voisi, siihen ei mahtuisi vihanneskuormaa, joten siitä ei olisi mitään hyötyä tavaroiden kuljetuksessa. Sedän käynnit sen sijaan maatilkkuaan hoitamassa ovat hänen autonsa varassa, sillä sinne ei kulje busseja ja vain taksit tulisivat kysymykseen. <br />
<br />
Isommat tytöt ovat innostuneet ompelemisesta ja koska leirillä opetetaan myös ompelukoneen käyttöä, hankimme heille oman ompelukoneen. Ehkäpä siinä olisi jollekin tytöistä jo oma ammattikin tulossa. <br />
<br />
Nyt sitten vain odotellaan vielä kuukauden verran että Hadi pääsee kotiin ja asiat saadaan rullaamaan.<br />
Sillä välin Jemal tarkkailee tilannetta ja vahtii kassakaapissaan Hadin perheelle tarkoitettuja rahoja.<br />
Niistä tulee selvitys Kummikerho Hope for the Yezidis - sivulla.<br />
<br />
Mikäli oma, tällä hetkellä vähän fragiili tilanteeni sallii, menen taas loka-marraskuussa katsomaan miten asiat sujuvat.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-46481334348914149832016-01-31T22:24:00.000+01:002016-01-31T22:24:02.732+01:00Uudelleen: jesideistä ja Kurdistanista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMpEPjmJb6hSp_0VlzdbiNnXmtXytK6dEC2yq4_oZsQzmX8rNacj24uy61-vyGiYc-Qdz7Yc1UmOve9VBka0Cyrwb5hRY3o8b56TRCRpziAnjW46LKkXQG4yseAsX7H3ghIg240y0qGm_1/s1600/P1070550.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMpEPjmJb6hSp_0VlzdbiNnXmtXytK6dEC2yq4_oZsQzmX8rNacj24uy61-vyGiYc-Qdz7Yc1UmOve9VBka0Cyrwb5hRY3o8b56TRCRpziAnjW46LKkXQG4yseAsX7H3ghIg240y0qGm_1/s400/P1070550.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Monet ihmettelivät, kun muutaman vuoden jälkeen olin taas lähdössä Irakin Kurdistaniin ja juuri vaikeaan ISISin aikaan. <br />
Sanoin, että olin ollut pahempinakin aikoina, silloinkin kun Saddamin pommit leiskuivat ympärilläni, tai kun harhailin yksinäni Bagdadin kuumilla kaduilla enkä päässyt kotiin. <br />
Menin. Näin ja koin paljon. Kuulin vielä enemmän, eikä monikaan asia ollut positiivista. <br />
<br />
Kurdistanissa oli jälleen paha aika. Ne hyvät ajat olin jättänyt väliin, ne ajat, jolloin Saddamin lähdön jälkeen amaerikkalaiset ja monet muut olivat auttaneet kurdeja neuvoillaan ja investoinneillaan, ja kun exiilissä lännessä eläneet kurdit palasivat takaisin ja toivat demokratian siemenia, monenlaista know howta ja uusia ideoita maahan, ne ajat jäivät näkemättä.<br />
<br />
Oli kyllä riemastuttavaa nähdä miten kaupungit olivat kasvaneet ja saaneet aivan amerkkalaisia mittasuhteita, korkeita torneja ja upeita shopping centereitä, leveitä moottoriteitä ja katujen varsille hienoja hotelleja ja ravintoloita.<br />
Nyt kuitenkin kaikki työ ja rakentaminen oli pysähtynyt. Tunnelma oli jäätynyt. Monet rakennukset, jopa kaupunginosat olivat jääneet kesken. Edes nostureita ja muuta rakennusmateriaalia ei oltu viety pois paikalta.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVXlfKf-kXQhTrw6d5VAambTmgA1b8ieNSUd8x02_56bA3cGJimYQbEogkaOKM1s-TFzOjC70-oCoqU0Bcs6SVzbIpNNXUSNzZMqOjS0hQ9jUkyPxQGLu3YXvztOayrzPl10CPdMMr3r40/s1600/P1080186.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVXlfKf-kXQhTrw6d5VAambTmgA1b8ieNSUd8x02_56bA3cGJimYQbEogkaOKM1s-TFzOjC70-oCoqU0Bcs6SVzbIpNNXUSNzZMqOjS0hQ9jUkyPxQGLu3YXvztOayrzPl10CPdMMr3r40/s400/P1080186.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
ISIS oli iskenyt kyntensä kurdien alueelle, hyökännyt Sinjarin vuorille ja Sinjarin kaupunkiin, vallannut miljoonakaupungin Mosulin.<br />
Öljy, Kurdistanin elämän eliksiiri ja hyvinvoinnin ehto oli laskenut samantien. <br />
Kurdistan voi huonosti. Pakolaisleirit olivat täynnä sekä Kurdistanin sisäisiä pakolaisia että Syyriasta tai Irakin puolelta tulleita. Sen hallituksella oli melkein 2 miljoonaa pakolaista hoidettavanaan.<br />
<br />
Kurdikansan lisäksi kannoin huolta myös jesideistä. Heistä oli tullut kauan sitten minun sydämeni kansaa. <br />
Jo melkein 30 vuotta sitten olin päässyt tutustumaan tähän salaperäiseen joukkoon, ensin Turkissa, yhdessä niistä harvoista jesidikylistä, joita silloin vielä Turkissa oli. Nyt sekin kylä on poissa, sen asukkaat Saksassa. <br />
Irakissa kävin ensimmäisen kerran etsimässä heitä Sinjarin kaupungissa, siinä, minkä ISIS-taistelijat valloittivat vuonna 2014 ja jonka kansan he joko tappoivat, ajoivat vuorille ja pakolaiskeskuksiin tai ottivat orjiksi. Heidän pyhällä temppelialueellaan, Laleshissa olin silloin, kun Saddam päätti valloittaa Kuwaitin ja muuttaa sen myötä koko alueen maailmankirjoja. Siitä ja sinä yönä alkoi Irakin tuho ja loppu. Se oli minulle onnellinen yö temppelin katolla tähtiä tuijottaen ja lepakoiden suhahtelua seuraten. Se oli taikaa ja magiaa, mutta se päättyi seuraavana päivänä, kun kuulimme mitä Saddam oli tehnyt. Ulkolaiset eivät päässeet maasta pois, olimme panttivankeina Irakissa. Osa meistä joutui strategisiin keskuksiin, ammustehtaisiin suojelemaan niitä mahdollisilta länsimaiden pommituksilta. Oman oveluuteni ansiosta säästyin niiltä, mutta jouduin melkoisen orpona kuljeskelemaan pitkin poikin maata.<br />
<br />
Löysin siis Hadin perheen. Yhden noista monista jesidiperheistä, joiden oli paha olla. Äidittömän ja isättömän lapsikatraan, jota 19-vuotias Hadi-veli yritti pitää kasassa ja minkä hän katsoi voivansa tehdä vain tekemällä työtä. Työttömyys on alueella valtava, kun kaikki työt seisovat ja valtiolla ei ole edes varaa maksaa palkkoja säännöllisesti.<br />
<br />
.Pakolaiskeskuksissa ei ole mahdollisuutta työntekoon. Ainoa työ, jonka hän katsoi saavansa, oli mennä peshmergaks, mennä taistelemaan ISISia vastaan, jättää sisarukset yksin telttaan ja lähettää heille ansionsa, että he pärjäisivät. <br />
<br />
Silloin vasta, kun ISIS hyökkäsivät Sinjariin ja jesidit, jotka ovat vuosisatoja, ehkä tuhansia vuosia olleet sen asujia, joutuivat pakenemaan, tulivat jesidit maailmalla tunnetuiksi. Silloin kirjoitin ystäviäni varten blogiini pienen jutun heistä, jonka kopioin tähän:<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0ioiWrOg9qhfYemMpliPynNu0tJLGbRAbMhVaF94Bmj8px_SXAgEeEdOcjvAic7uNHNpNoCz-j47d3stzrnopKS5qEsunYAh7PYaWVJs-xZXiZyPH4uqFqpHw3H8XOdnHKBYarYfp1Yoo/s1600/P1080934.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0ioiWrOg9qhfYemMpliPynNu0tJLGbRAbMhVaF94Bmj8px_SXAgEeEdOcjvAic7uNHNpNoCz-j47d3stzrnopKS5qEsunYAh7PYaWVJs-xZXiZyPH4uqFqpHw3H8XOdnHKBYarYfp1Yoo/s640/P1080934.JPG" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<em>Lapsena luin Karl Mayn seikkailukirjoja ja yhdessä niistä hän kerto hurjista seikkailuista jesidien parissa. Mielikuvitukseni lensi, elin heidän villiä elämäänsä, olin jesidiprinsessa, jota muslimit vainosivat, ratsastin prinssini kanssa satapäinen vihollisjoukko kintereilläni ja piilouduimme heidän pyhiin kammioihinsa ja salaisiin luoliinsa. </em><br />
<em><br /></em>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<em>Huokailin omaa tylsää koulutytön elämääni ja eläydyin tällaisiin tarinoihin, vaikka olinkin tietävinäni, että jesidit olivat vain Karl Mayn mielikuvituksen tuotetta, jännittävää satua historiallisilta paikoilta.</em></div>
<br />
<em> Silloin kun tyttäreni vuorostaan luki noita kirjoja ja huokaili omat huokauksensa, muistin jesidit.Olin lukenut Irakin historiaa ja käsiini osui brittiläisen arkeologin Layardin kertomukset pohjois-Irakin Kurdistanissa.<br /> Hän mainitsi villin heimon, jesidit. <br /> He siis olivatkin totta. Karl May oli tehnyt Layardin kertomuksista omat tarinansa, värittänyt niitä ja saanut aikaan – näin jälkeenpäin tiedän sen – hyvin todenmukaisia tapahtumia. <br /> Silloin ei ollut internettiä, josta saattoi googlata kaiken tiedon tarjottimelle eteensä. Piti mennä paikan paalle ja ottaa selvä.<br /><br /> Minä löysin jesidit, löysin heidän prinssinsä ja prinsessansa, elin heidän kanssaan elämäni mielenkiintoisimpia ja jännittävimpiä hetkiä. Kuuntelin heidän tarinoitaan, jotka eivät jääneet yhtään Karl Mayn kertomuksista jälkeen. Tutustuin heidän uskontoonsa, seurasin heidän salaisia menojaan ja he kutsuivat minua leikkisästi vaaleaksi jesidikseen. <br /><br />Jesidit ovat kurdikansaa, mutta he eivät ole muslimeja. Sanotaan, että muinoin suurin osa kurdeista oli jesidejä, mutta kun islam tuli maahan, heitä alettiin pakkokäännyttää muslimeiksi. Vain suurien uhrauksien ja kärsimysten, pakenemisten ja taistelujen kautta osa sai säilytettyä oman jesidiuskonsa. Heitä on aina vainottu. Turkin kurdialueella oli vielä muutama vuosikymmen sitten useita tuhansia jesidejä, nyt ei enää yhtään. Saksa antoi itsestään selvyytenä kaikille maahan pyrkiville jesideille turvapaikan. Muut Euroopan maat seurasivat perässä. Heitä on yhä Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Armeniasa ja Azerbeidzanissa. </em><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<em>Heidän pyhät paikkansa ovat pohjois-Irakin vuorilla ja sinne he ovat tulleet vuosittain ympäri maailmaa joihinkin uskonnollisiin juhliinsa. </em></div>
<br />
<em> Tällä hetkellä juhlia ei pidetä. Korkeintaan surujuhlia. ISIS joukot vainoavat varsinkin jesidejä. He ovat ottaneet heitä vangeiksi, tappaneet ja kiduttaneet vain koska he ovat jesidejä. Joko käännyt muslimiksi tai kuolet. Mutta kuolet kyllä kuitenkin. Heidän kauniita tyttöjään pidetään seksivankeina ja nämä ns. Jumalan sotilaat kerskuvat teoillaan.<br /> Ei tämä ole heille ensimmäinen kerta. He ovat jatkuvasti joutuneet hakemaan turvaa vuorilta, mutta milloinkaan eivät aseet ole olleet niin tappavia ja vihollinen niin monilukuinen. <br /><br /> Jesidiuskonto on sekoitus erilaisia länsi-iranilaisia vanhoja uskontoja, siinä on kristinuskoa, zarathustralaisuutta, juutalaisuutta ja islamia. Heillä on vain yksi jumala, mutta hän on antanut Malek-Tausille, ns. Riikinkukko-enkelille hallinnan maan päällä toimia jumalan sijaisena. Malek-Taus rikkoi aikoinaan jumalan käskyä vastaan ja jumala määräsi hänet helvettiin. Siellä hän katui syntejään niin kauan, että sammutti kyynelillään helvetin tulen. Siitä lähteien helvettiä ei ole. Jumala antoi anteeksi ja päästi hänet helvetistä sijaisekseen. </em><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<em>Muslimeille Malek-Taus on se paha enkeli, eli saatana ja he vihaavat jesidejä siksi, että nämä niin sanotusti palvovat saatanaa. </em></div>
<em></em><br />
<br />
<br />
<br />
Joskus käy niinkin, että vääntää tekstiä ja lähettää sen maailmalle ja sitten kurkistaa vielä sitä ja hups...poistaa sen vahingossa. Äsken juuri kävi niin ja sain kirjoittaa koko homman uudelleen, Joten älkää ihmetelkö, jos jossakin lukee, että sivua ei ole olemassa.</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-50937541311602946792016-01-30T18:24:00.001+01:002016-01-30T18:24:29.390+01:00Sukkia, kirjoja ja ystäviä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirtqDaS_dGt5e9PptwjQ4hhjL7MBa5Hb0yDZE6k-z9Hw1-CuYZ-5n9z-kC7bll0FJSRygOuyEA2tWPile1U2Ge7ttGFP2r9cqLPraY7IKS2DAlpIm-tkEtWtFYnY6LPSsWczNRj6FV1_rp/s1600/P1090309.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirtqDaS_dGt5e9PptwjQ4hhjL7MBa5Hb0yDZE6k-z9Hw1-CuYZ-5n9z-kC7bll0FJSRygOuyEA2tWPile1U2Ge7ttGFP2r9cqLPraY7IKS2DAlpIm-tkEtWtFYnY6LPSsWczNRj6FV1_rp/s320/P1090309.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Meitä tyttöjä tuli tänään Genevestä ja Tessinistä asti katselemaan Zürichin suomalaisten <br />
kirppiskamaa. Ja toisiaan., olihan siellä melkoinen määrä sitä tavaraa, harmi vain, että useimmilla taitaa olla kotona ylijäämää itselläkin, eikä tainnut kaikki mennä läheskään. Vahinko, sillä on niin paljon kaunista ja ennen kaikkea suomalaista.<br />
<br />
Meillä Terhin kanssa oli muutakin mielessä. Se, että saatoimme nähdä kavereita, nykyisiä ja pitkästä aikaa kauempaakin menneisyydestä, meillä oli mahdollisuus yhdessä viimeistellä uutta tiliä Hadin perheelle, ja muillekin jesidiorvoille myöhemmin, jos tilille jotain jäisi. <br />
<br />
Kun muutin Malesiaan, halusin päästä pois liioista kirjoistani, ja mihinkäs niitä muualle kuin Sirkun kirjaston kitaan. Sirkulla oli kyllä monessa rivissä ennestäänkin kirjoja, mutta ei hän kehdannut panna vastaankaan, kun ne annoin. Ja tunnettu lukutoukkahan Sirkku on.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqIDuGDtg_gSIPva7omKOfh2RxhdjzwDwyQiwvGEcHztO6EvVSlwJfvefpwTxzrKhkkvIF9FtHPvFL3WSxgEPVMMJ-TjB84e7Y96NLSHE9C3c857cAun0SF_d_KpGR6ZKaQAdT2hc7Rx5Q/s1600/P1090312.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqIDuGDtg_gSIPva7omKOfh2RxhdjzwDwyQiwvGEcHztO6EvVSlwJfvefpwTxzrKhkkvIF9FtHPvFL3WSxgEPVMMJ-TjB84e7Y96NLSHE9C3c857cAun0SF_d_KpGR6ZKaQAdT2hc7Rx5Q/s320/P1090312.JPG" width="320" /></a><br />
Ja Sirkun pöytä olikin sitten kiva yllätys. Pöytä oli täynnä sitä sun tätä kuten muillakin, mutta myös paljon kirjoja. <br />
Olin päättänyt olla ostamatta yhtään mitään mistään ja hämmästyin kun Sirkku alkoi mättää kassiin vanhoja kirjoja ja kertoi, että tuo on sinun ja tuo ja tuo....<br />
<br />
En ollut oikeastaan yhtään surullinen, että sain näitä takaisin. Eivät nämä niitä kaikkein huonoimpia olleet. <br />
Niille minun muille kirjoilleni, jolleivät nyt menneet kaupaksi, keksiköön hän ratkaisiun.<br />
<br />
Kirjoja on nykyään kaikkialla jo liikaa. Kirppikset tuskin ottavat vapaaehtoisesti mitään vastaan, eikä niitä vakisinkään voi viedä. Nekin ovat hukkumassa kirjoihin. Entinen keino noin 30 v. sitten, että jätin kirjakasseja jonnekin ratikkapysäkille ja ne löysivät pian uuden iloisen omistajan (tiedän, sillä joskus jäin vaanimaan niiden kohtaloa) ei onnistu enää. Ja nythän voi kirjoista nauttia tabletin muodossa....joten kannattaako niitä nyt edes hankkia. <br />
<br />
Kannattaa. Kirjan kanssa voi keskustella. Tabletin ei. Kirjaan voi laittaa merkintöjä, hyväksymisiä ja vastalauseita, jos se on nimittäin Oma. Sitä minä teen ja siksipä en niitä kirjoja ainakaan voi antaa edes eteenpäin, ei ainakaan tutuille , Huomautukseni saattavat olla hyvinkin henkilökohtaisia. Lainastokaan ei onnistu, sillä ne kirjat, joita sieltä hakisin, olisi niitä, mitä ei enää saa kaupasta ja oi jee, jos niihin jotain raapustaisit.<br />
<br />
Mutta suurempi yllätys oli tyttärelleni Marille, joka huomasi Sirkun läjässä vanhan lapsuutensa satukirjan. Eikä äiti päässyt ihan kunnialla asiasta. Olisi pitänyt ensin kysyä että haluaako hän sen takaisin. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, kun hän ei enää muutamaan vuoteen ollut ollut satuiässä.<br />
<br />
Vaikka olinkin niin kaltoin kohdellut häntä silloin monta vuotta sitten sen kirjan suhteen. sain häneltä joululahjan, joka ei valmistunut ihan jouluksi, mutta eilen illalla. Ja tänään sen sain. Tai ne. <br />
<br />
Sukat. <br />
Ihanat ruususukat, joita tytär oli kutonut kaikessa hiljaisuudessa ja kaikkien kiireittensä keskellä. <br />
<br />
Nyt sitten tämä ilta menee niin, että istun ruususukat jalassa ja ne jalat pöydällä, litkin viiniä ja siihen viiniin kastan Tessinin Tuirelta saamani manteli canduccit (korpuntapaisia ja aivan ihania).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHE98M-jzaQ977gVQC5cg4GjAJ314Os2ViCBt6Yb52ibVZkOpiZkkqLNgvVx4KF8vlLYrKV58wrWJa7cZfd4-RuQKvAKcGo9HWWcHd3x5tXc1FH-oV61el9P-SooOB0vWY9rn82252aEOf/s1600/P1090311.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHE98M-jzaQ977gVQC5cg4GjAJ314Os2ViCBt6Yb52ibVZkOpiZkkqLNgvVx4KF8vlLYrKV58wrWJa7cZfd4-RuQKvAKcGo9HWWcHd3x5tXc1FH-oV61el9P-SooOB0vWY9rn82252aEOf/s640/P1090311.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kyllä kannatti mennä kirppikselle.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-72865582994362441912016-01-25T21:24:00.001+01:002016-01-25T21:25:47.654+01:00 Valinta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEishxbnShf-pat4_xp5sGBwuuwhLvBR0uXYq5ccB1_SPComph4Y5X7MVRZbhEJLSFp_1FoZTuULzIvMIID8zW5llbaPqVDUT1J1Y0p1eqW7F7DfOwQptYCiyPgeymuG1iJAcfSB1AdTmaRL/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEishxbnShf-pat4_xp5sGBwuuwhLvBR0uXYq5ccB1_SPComph4Y5X7MVRZbhEJLSFp_1FoZTuULzIvMIID8zW5llbaPqVDUT1J1Y0p1eqW7F7DfOwQptYCiyPgeymuG1iJAcfSB1AdTmaRL/s640/Turkki-+jesidiperhe.jpg-2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
He halusivat etsiä onnea ja uutta elämää meren takaa</div>
<div>
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kun saat samaan aikaan sekä ilo-että surusanoman, et tiedä itketkö ilosta vai surusta. Sinä vain itket ja kirjoitat aivan sekavia kun viestin kertoja odottaa kommenttejasi saman tien. <br />
<br />
En tunne heitä, en tuntenut sitä toistakaan perhettä.<br />
Olin ystäväni Majidin autossa, kun hän sai puhelun, jossa muuan jesidiperhe kertoi lähtevänsä pian kohti Eurooppaa. Salakuljettajat olivat jo tiedossa, samoin kumivene ja pelastusliivit.<br />
Päivämääräkin oli jo lyöty lukkoon. <br />
En ymmärtänyt puheesta mitään ja lopetettuaan puhelun Majid kertoi mistä oli kysymys. <br />
<br />
Soittaja oli kolmilapsisen jesidiperheen isä. Perhe oli menettänyt 8 jäsentään Sinjarin vuorilla paetessaan ISISiä.ja nyt he olivat jättämässä surulliset muistonsa taakseen ja halusivat alkaa uuden elämän Euroopassa. <br />
Kauhistuin ja pyysin Majidia soittamaan takaisin ja varoittamaan, kieltämään ehdottomasti. Huusin itse puhelimeen melkein hädissäni, - älkää menkö, älkää menkö, meri on myrskyinen tähän aikaan ja moni kuolee. Luvatkaa, ettette meine. -<br />
Eivät he mitään luvanneet. <br />
- Katsomme tilannetta, he sanoivat. Harkitsemme uudelleen, jos meri tosiaan on myrskyinen. <br />
- Mutta se saattaa muuttua seuraavassa hetkessä, merestä ei koskaan voi tietää, sanoin. . <br />
Minäkin, paras merenkävijä!<br />
<br />
Ja he lähtivät, mukanaan toinen jesidiperhe lapsineen. Matkalla he olivat kuulemma muistelleet sanojani ja varoituksiani ja lupasivat toisilleen, että jos meri todellakin velloo ja aallot tuntuvat vaarallisilta, he odottavat seuraavaa rauhallista päivää. <br />
<br />
En tiedä yksityiskohtia, ne tulevat perässä. Mutta perhe pääsi satamaan ja meri ei näyttänyt pahalta. He alkoivat kuitenkin epäröidä. Muistelivat kuulemma sanojani, että meri muuttuu koko ajan. Ja vene näytti niin onnettoman huterolta.<br />
<br />
Toinen perhe lähti. <br />
He eivät koskaan päässeet perille. Meri vei heidät. Vei kaikki siinä kumiveneessä olleet. <br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHjToyUhjSJswpjrLh62WVQLwRu8fNcStq66f_6mFh3V8fmqajyND7nYaqTUm0VeZRyKS5TGYBaU-Ut3-eQXRlMaO3WO8Bc4rZWV2xkSt5BaJnlkrDcdizun16RIDBwz__dkMnlQdg07M/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a>Siitä he kuulivat seuraavana päivänä. Mutta silloin he olivat jo kääntyneet takaisin kotimatkalle<br />
. <br />
He soittivat Majidille päätöksestään ja tämä lupasi huolehtia heidän matkastaan Irakin puolelta Dohukiin. Kotia heillä ei enää ollut. Se oli jäänyt Sinjar-vuorille, jonka ISIS oli valloittanut ja rikkonut heidän kylänsä. <br />
<br />
Matka Irakin Kurdistaniin oli pitkä ja vaikea kolmen lapsen kanssa. Turkki oli sulkenut rajat yksityisiltä ja heidän oli ylitettävä vuoret kävellen ja tultava salateitä, joita he eivät edes tunteneet. Vuorilla oli lunta ja ilmassa oli miinusasteita. Lapset väsyivät ja heitä kannettiin. Kylien ihmiset antoivat heille ruokaa ja he saivat nukkua yhden yön turkkilaisessa kylässä.<br />
He tapasivat matkalla PKK-sotilaita ja nämä auttoivat heitä löytämään oikeat polut, kulkivat osan matkaa mukana. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHjToyUhjSJswpjrLh62WVQLwRu8fNcStq66f_6mFh3V8fmqajyND7nYaqTUm0VeZRyKS5TGYBaU-Ut3-eQXRlMaO3WO8Bc4rZWV2xkSt5BaJnlkrDcdizun16RIDBwz__dkMnlQdg07M/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHjToyUhjSJswpjrLh62WVQLwRu8fNcStq66f_6mFh3V8fmqajyND7nYaqTUm0VeZRyKS5TGYBaU-Ut3-eQXRlMaO3WO8Bc4rZWV2xkSt5BaJnlkrDcdizun16RIDBwz__dkMnlQdg07M/s640/Turkki-+jesidiperhe.jpg" style="cursor: move;" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> Lumiset ja kylmät polut veivät heitä vuorten läpi takaisin kohti Kurdistania</td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHjToyUhjSJswpjrLh62WVQLwRu8fNcStq66f_6mFh3V8fmqajyND7nYaqTUm0VeZRyKS5TGYBaU-Ut3-eQXRlMaO3WO8Bc4rZWV2xkSt5BaJnlkrDcdizun16RIDBwz__dkMnlQdg07M/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a> <br />
Ora-kylä, 75 km Dohukin kaupungista, oli heidän vaelluksensa päämäärä, jossa heitä odotettiin. Hyvin päättynyt Odysseus oli loppu ja he kertovat saaneensa uuden elämän. Olisi voinut olla toisinkin.<br />
<br />
<br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjre5MTlo7454trON3TIAfNcvKFsWTqcC5jwkqkJoy3S4bEnkeMIGJc1btSq4JsSQaqpIQ84iWF6AF06SAZTb16lCXPErIVda_y57-9zfG3RETvgMru6ZNm25FqURd93DHXd7s5MQ_teCvu/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjre5MTlo7454trON3TIAfNcvKFsWTqcC5jwkqkJoy3S4bEnkeMIGJc1btSq4JsSQaqpIQ84iWF6AF06SAZTb16lCXPErIVda_y57-9zfG3RETvgMru6ZNm25FqURd93DHXd7s5MQ_teCvu/s640/Turkki-+jesidiperhe.jpg-3.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Tänne asti heidän oli käveltävä, mutta tässä odottivat jo Majid ja hänen veljensä. Kuvassa veli oikealla. </div>
<div>
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjre5MTlo7454trON3TIAfNcvKFsWTqcC5jwkqkJoy3S4bEnkeMIGJc1btSq4JsSQaqpIQ84iWF6AF06SAZTb16lCXPErIVda_y57-9zfG3RETvgMru6ZNm25FqURd93DHXd7s5MQ_teCvu/s1600/Turkki-+jesidiperhe.jpg-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a> . <br />
Nyt he asuvat jossain keskeneräisessä, vieraiden omistamassa talossa, josta puuttuu seiniä ja kaikkea muutakin. He palelevat muovien ja pahvien alla, mutta he ovat onnellisia, vaikka suru ystävien puolesta vie siitä osansa. <br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-81550953087086997822016-01-16T12:22:00.001+01:002016-01-16T13:40:17.929+01:00 UNHCR ehdotti adoptiota<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6XFWRHndY-Yqitxr5aEej7txIBOIECYcTF5EmLm15PgQqagecKbt_5o4o3NQVfpcWlM8O9VUI469HHouKmCRR9-dxa-9RYDvGYk5PrkFJprQAzGUMJv6dYdabH0eGbECZXExKaAYwRSOS/s1600/P1080578.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6XFWRHndY-Yqitxr5aEej7txIBOIECYcTF5EmLm15PgQqagecKbt_5o4o3NQVfpcWlM8O9VUI469HHouKmCRR9-dxa-9RYDvGYk5PrkFJprQAzGUMJv6dYdabH0eGbECZXExKaAYwRSOS/s640/P1080578.JPG" width="640" /></a></div>
Ajattelin pyytää oikein alan ihmisten apua voidakseni auttaa tavalla tai toisella Hadin perheen tilannetta pakolaisleirillä. <br />
Soittelin eri hyväntekeväisyysjärjestöihin. Ei kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Ainakaan auttaa ei mikään järjestö voinut. Autettavia on maailmassa liian paljon. Ymmärrän. Tai en. <br />
<br />
Caritas, jonka kanssa olin vuosikausia hyvinkin aktiivinen silloin, kun Vietnamin pakolaisia alkoi saapua Sveitsiin, tiesi sanoa vain, ettei heillä ole mitään toimintaa Irakin Kurdistanissa. Eivät maininneet, että Etelä-Irakissa on, josta Kurdistaninkin apu hoidetaan. Kurdistanhan kuuluu vielä Irakiin.<br />
UNHCRlta sain vastauksen .: Adoptoi heidät, niin he pääsevät Sveitsiin.<br />
<br />
En tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Heidän paikkansa on Kurdistanissa. Sieltä on jo liikaa lähtenyt maailmalle. <br />
Minä mummoikäinen adoptoimassa 7 jesidilasta, kun muuta keinoa heidän auttamiseensa ei mukamas löydy voisi olla aikamoinen otsikko bulevardilehdillekin.<br />
<br />
Olen lähetellyt luottoystävän kautta lapsille kyselyjä heidän voinnistaan ja kuulin, että lämpötilojen alettua keikkua nollan molemmin puolin, teltta on kuin jääkellari. Reikiä peitetään muovipaloilla ja kun mennään ulos, muovisandaaleihin tungetaan, mikäli sinne mahtuu, riepuja sukkien puutteessa. <br />
En ole aivan varma, onko kaikilla lapsilla lämpimiä vaatteita tarpeeksi, joten Western Unionin kautta lähti hätäapua. <br />
<br />
Jossakin sanottiin, että perusta järjestö ja ala kerätä rahaa lapsille. Helposti sanottu. Minäkö osaisin perustaa jonkinlaisen järjestön? Mutta kuitenkin, se on todennäköisesti ainoa mahdollisuus saada jotain aikaan.<br />
<br />
On ystävä, suomalainen Heli Bathija Genevessä, joka on perustanut muutama vuosi sitten järjestön "Hope of the babies". Sen nimiin niin Suomessa kuin Sveitsissäkin ihmiset kutovat Afganistanin sairaaloihin vauvoille lämpimiä nuttuja ja peittoja.<br />
Afganistanissa syntyy yuosittain noin miljoona lasta kylmiin ja vaikeisiin olosuhteisiin ja vaikka hänen apunsa on vain pisara, se auttaa kuitenkin joitakin. Ihana, ihana Heli, jonka sydän lyö oikeaan tahtiin. <br />
<br />
Menin siis eilen Geneveen. Helin suurenmoinen idea oli, että voisin käyttää heidän tiliään, toisin sanoen tehdä sille oman haaran , "Hadi's Family", johon maaliskuun loppuun asti voisin kerätä Hadin sisaruksia varten rahaa, niin kauan kunnes oma perustettava tili lähtee juoksemaan. <br />
<br />
Tapasin myös Terhi Lehtolan, joka taitaa olla oikein finanssi- ja tilinperustamisexpertti ja hän lupasi auttaa sen uuden tilin avaamisessa. Sarakin, hänen tyttärensä taisi innostua asiasta. <br />
<br />
Maaliskuussa menen uudelleen Kurdistaniin ja tilanteen mukaan järjestän lasten elämää paikan päällä. <br />
<br />
Mielessäni pyörii jonkinlainen kummikerho, jossa voisimme järjestää Hadin sisarukset pois leiriltä, vuokrata heille asunnon ja maksaa sen kulut. Mietin ensin epäröiden, että kävisikö tällainen päinsä ilman vanhempia, mutta näissä olosuhteissa on kuulemma hyvin tavallista, että lapset ovat keskenään. Jos Hadi lähtee peshmergaksi, kuten hän suunnittelee, on Hoda, 15 v. seuraavaksi vanhin ja jo kokenut taloustöissä. Onhan hän nyt jo yli vuoden hoitanut sisaruksiaan.<br />
<br />
Heille on ehkä muitakin mahdollisuuksia saada elämälle sisältöä, jatkaa koulunkäyntiä ja kasvaa aikuisiksi kaiken sen pahan jälkeen, mitä he ovat kokeneet. <br />
Eli, jos jollakin on ideoita, mietitään niitä yhdessä. <br />
<br />
Onhan tämäkin vain joitakin pisaroita , mutta pienen lammen ainakin toivoisin tästä syntyvän.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Lapset: <br />
<br />
Hadi, 19 (poika)<br />
Hoda, 15 (tyttö)<br />
Falak, 14 (poika)<br />
Dunja 13 (tyttö)<br />
Diar, 11 (tyttö)<br />
Dima 8<br />
Diana 8 (kaksostytöt)<br />
<br />
<br />
Helin tili:<br />
<br />
Hope of the Babies <br />
International (HOBI)<br />
<br />
IBAN CH92 0900 0000 1269 9030 8<br />
<br />
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 182px; word-wrap: break-word;">
<div class="_d97">
<span class="_5yl5">SWIFT (BIC) POFICHBEXXX</span></div>
<div class="_d97">
<span class="_5yl5"><br /></span></div>
<div class="_d97">
<span class="_5yl5">Jos tarvitaan: Pankki on PostFinance AG, Bern</span></div>
<div class="_d97">
<span class="_5yl5"><br /></span></div>
<h4 class="_d97" style="text-align: left;">
<span class="_5yl5"> </span><span class="_5yl5">TÄRKEÄTÄ!!! Tämä on "laina" tili eli älkää unohtako motiivia HADI'S FAMILY<br /><br /> </span></h4>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:43" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
<span class="_5yl5"> Yhteystiedot: marja.baumgartner@yahoo.com</span><br />
<br /></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_31o4">
</div>
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc7 direction_ltr">
<div class="_5wd9">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 150px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:47" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 182px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
<span class="_5yl5"> </span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_31o4">
<a aria-label="Terhi Lehtola Perjantai 10:50" class="_4tdw" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="left" href="https://www.facebook.com/terhi.lehtola.9"><br /></a></div>
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc7 direction_ltr">
<div class="_5wd9">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 178px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
<span class="_5yl5"> </span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:51" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 159px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:51" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 179px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_31o4">
</div>
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc7 direction_ltr _2cnu">
<div class="_5wd9">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 _2_-t direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:52" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_3e7u _n4o">
<div aria-label=" -tarra" class="mvs _576q" style="background-repeat: no-repeat; background-size: 35px 35px; cursor: default; height: 35px; width: 35px;" tabindex="0">
<div class="_1i1j">
<svg height="100%" version="1.1" viewbox="0 0 381 400" width="100%" x="0px" xmlns="http://www.w3.org/2000/svg" y="0px"><g><g><path d="M 0 399.8 h 86.4 V 160.8 H 0 V 399.8 Z M 381 220.7 c 0 -13.6 -7.4 -25.5 -18.5 -31.8 c 8.8 -6.6 14.5 -17.4 14.5 -29.3 c 0 -20.1 -16.4 -36.8 -36.5 -36.8 H 217 c 20.4 -106.5 -31.3 -128.2 -51.7 -123 c -12.3 3.1 -13.6 -0.3 -11.4 24.2 l 3.4 42.7 c 0.3 3.5 0 7.2 -0.8 10.8 c -0.8 3.6 -2.7 6.9 -4.6 10 L 106.8 160 v 208.7 h 195.3 v -1.2 c 19.2 -1.1 34.5 -17.4 34.5 -36.9 c 0 -6.1 -1.5 -12 -4.1 -17 c 17.3 -2.8 30.4 -18 30.4 -36.1 c 0 -8.2 -2.7 -15.9 -7.4 -22 C 370.1 250.8 381 237 381 220.7 Z" fill="#0084ff" stroke-linecap="round" stroke-width="5%" stroke="transparent"></path></g></g></svg></div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 10:58" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right" id="js_15">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; width: 173px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_31o4">
</div>
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc7 direction_ltr _2cnu">
<div class="_5wd9">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; word-wrap: break-word;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_4tdt">
<div class="_4tdv">
<div class="_5wd4 _1nc6 direction_ltr">
<div aria-label="Perjantai 11:02" class="_5wd9" data-hover="tooltip" data-tooltip-position="right">
<div class="_5wde _n4o">
<div class="_5w1r _3_om _5wdf" style="max-width: 182px; word-wrap: inherit;">
<div class="_4gx_">
<div class="_d97">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_3ry4">
<div class="_5wda clearfix _2fs6 _2fs2">
<div class="_2fs1">
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="accessible_elem">
</div>
<div>
<div data-reactroot="">
</div>
</div>
<div>
<div class="_510g _510e seen" data-reactroot="">
<div class="_510h">
</div>
</div>
</div>
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com1Central Europe46.64521221649715 8.437541.133156216497149 -1.8896484999999998 52.157268216497151 18.7646485tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-39257891612335120682016-01-11T09:06:00.002+01:002016-01-11T09:06:36.750+01:00Zürichin lentokenttäyö<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNPW20QN5Avr715nX0M1GdcyYpzR3_DGOwDqymjcju5R0aUlErDEenpMIVxgIAjRdbY2zWpk9sPMppWToIC0jzk-3HSd86a-J_idDYn1x593bfDzojN9fQYyBr_-eUnJOcotUGBGwPl3IP/s1600/flughafen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNPW20QN5Avr715nX0M1GdcyYpzR3_DGOwDqymjcju5R0aUlErDEenpMIVxgIAjRdbY2zWpk9sPMppWToIC0jzk-3HSd86a-J_idDYn1x593bfDzojN9fQYyBr_-eUnJOcotUGBGwPl3IP/s640/flughafen.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ei, en ole tällä kertaa menossa minnekään enkä vietä yötäni lentokentällä, mutta haluan kertoa lyhyesti siitä, miten Zürichin lentokentällä suhtaudutaan kodittomiin yöpyjiin.<br />
<br />
Päivälehti Tages Anzeigerissa oli tänään juttu siitä, että kun viimeiset matkustajat ovat poistuneet ja virallinen lentokenttätoiminta lakkaa puoli yhdentoista aikaan, saapuvat paikalle enemmän tai vähemmän vakituiset laitapuolen yöpyjät.<br />
Jotkut tulevat silloin tällöin, jotkut säännöllisesti jo vuosikausia.<br />
<br />
Heitä ei ajeta sieltä pois vaan jopa heidän turvallisuuttaan ja terveydentilaansa valvotaan.<br />
Joka yö lentokentän läpi kulkee kahden hengen partio katsomassa, että kaikki on hyvin. <br />
Klotenin kunta, johon lentokenttä kuuluu on vastuussa siellä yöpyjistä. Jos he tarvitsevat apua, kunta auttaa.<br />
<br />
Näm ihmiset tunnetaan ja heidät on hienotunteisesti rekisteröity, mutta heitä ei ahdisteta ja heidän yöpymisensä hyväksytään niin kauan kuin mitään ongelmia ei esiinny. <br />
Jotkut haluavat esiintyä nimettöminä ja se sallitaan. Heillä saattaa olla uskomattomia satutarinoita kerrottavana itsestään, mutta niitä ei oiota tai epäillä. Vaikka he eivät omistakaan suurta omakotitaloa uima-altaineen tai linnaa Ranskassa, kuten ehkä saattavat kertoa, tai eivät kuulu Interpolin salaiseen henkilökuntaan, eivät ole töissä lentokentällä, heidän yöpymisensä hyväksytään.<br />
Niin kauan kuin säännöt muuttuvat tai heitä alkaa olla liikaa. <br />
<br />
Joukossa on muutama hyvinpukeutunt nainenkin, hiukset siististi kammattu, puhtaat vaatteet yllään ja heidän tiedetään jatkuvasti peseytyvän ja pesevän vaatteensa lentokentän tiloissa. <br />
Se, mitä he päivisin tekevät, ei kuulu lentokenttävirkailijoille. Aamulla he lähtevät.<br />
<br />
He haluavat elää näin. Heille olisi tarjolla muutakin yöpymistä, mutta tämä on heidän valintansa. <br />
<br />
Pidän tästä tarinasta ja se saa minut hymyilemään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEittY3wOeXj65AcJSrRjnNLefAXbBOPDwhqxJvuFF_3Wt5EfbBKWmRsnc03q-hxN4NZmC99Bkjrfsjy1JfF_7Yq-geU8PbKXxxUznT50z1rTmawl19KdpsG7K3Y7Gjqq_W0_yFZxr2-INc7/s1600/flughafen-zuerich-it-valley-glattal-680x510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEittY3wOeXj65AcJSrRjnNLefAXbBOPDwhqxJvuFF_3Wt5EfbBKWmRsnc03q-hxN4NZmC99Bkjrfsjy1JfF_7Yq-geU8PbKXxxUznT50z1rTmawl19KdpsG7K3Y7Gjqq_W0_yFZxr2-INc7/s400/flughafen-zuerich-it-valley-glattal-680x510.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-17350036981781969232016-01-06T15:16:00.002+01:002016-01-06T15:21:17.483+01:00Hadin perhe pakolaisleirillä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<b>Khanken pakolaisleiri jesideille lähellä Dohukia, Irakin Kurdistanissa</b><br />
<br />
Jo kaukaa keskellä ei mitään näkyvät leirin vaaleat telttarivit<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXx1tiHuDUTlw8logwRmiJggq62cdC3BiIEG6ILymDLCZ7q0Q95x9NnNID6EZyapCoZ4Yzftl3Hx7i97UrH_qoM_ZPvWt9Lw1BAxw6vlSN6E2BUgOWRniP-9p8w2-Sfxb9D2r3owsv8lp/s1600/P1080574.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXx1tiHuDUTlw8logwRmiJggq62cdC3BiIEG6ILymDLCZ7q0Q95x9NnNID6EZyapCoZ4Yzftl3Hx7i97UrH_qoM_ZPvWt9Lw1BAxw6vlSN6E2BUgOWRniP-9p8w2-Sfxb9D2r3owsv8lp/s640/P1080574.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Khanke on yksi sen alueen 23:sta jesidipakolaisten leiristä, <br />
Sen 16.500 ihmistä on vain osa niistä 1,8 miljoonasta Kurdistaniin sijoitetuista , jotka ovat joutuneet pakenemaan ISISiä.<br />
Khankessa on 3120 telttaa. 2900 perhettä.<br />
Paljon enemmän telttoja on muualla, paljon enemmän ihmisiä ilman telttoja, keskeneräisissä rakennuksissa, jossain muovien alla, jossain muissa suojissa. Mutta Khanken leiri on minulle siksi tärkeä, koska siellä on Hadin perhe.<br />
<br />
<br />
<br />
Yhdessä noista Khanken teltoista, eräässä kaikkein huonoimmista asuu 19-vuotias Hadi ja hänen kuusi sisarustaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzf3-_zGD0aXdXWVMskY7p27USbrstEynuSlSxU2LJAYamcWOrf7SyGTnjsKebG-rRG_niqT0MapB8Jpy5097bQQ0FBxt2VFeotVK2noAIqmQvtxcSNorHlJjCC2KCl7OuIu-b8zyvCMC4/s1600/P1080602.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzf3-_zGD0aXdXWVMskY7p27USbrstEynuSlSxU2LJAYamcWOrf7SyGTnjsKebG-rRG_niqT0MapB8Jpy5097bQQ0FBxt2VFeotVK2noAIqmQvtxcSNorHlJjCC2KCl7OuIu-b8zyvCMC4/s640/P1080602.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Heillä on ruokaa sen verran, etteivät kuole, mutta kukaan ei laske heidän vitamiinitarvettaan tai kalorioitaan. Sitä syödään, mitä milloinkin onnistutaan saamaan. Leirin alueelle ovat jotkut sen tarmokkaat asukkaat perustaneet torin, josta saa vihanneksia ja vaatteita, jos on rahaa. Useimmilla ei ole. Ei myöskään Hadin perheellä. <br />
<br />
Halusin jutella jonkun kanssa ja minut vietiin Hadin ja hänen kuuden sisaruksensa telttaan. <br />
Ei olisi pitänyt kysyä, missä heidän vanhempansa olivat, kun näin kahden kahdeksanvuotiaan hääräävän kattiloiden kanssa. <br />
- Ei heitä ole, sanoi toinen kaksosista ja käänsi päänsä pois. Silloin ymmärsin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqwKpwOemem8dB9BmRdkaJw4Z4Ek7dpQ6lnSNpsdA7VGjzkr_I3ye7xZ7p3VW0oWmbmBYiEkMuY4MlexlyK5VNr22tBIfKv77JGKXxJmumK5fm571qXX49QyaXHrq66odhdpGx3CtJk9mW/s1600/P1080581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqwKpwOemem8dB9BmRdkaJw4Z4Ek7dpQ6lnSNpsdA7VGjzkr_I3ye7xZ7p3VW0oWmbmBYiEkMuY4MlexlyK5VNr22tBIfKv77JGKXxJmumK5fm571qXX49QyaXHrq66odhdpGx3CtJk9mW/s1600/P1080581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqwKpwOemem8dB9BmRdkaJw4Z4Ek7dpQ6lnSNpsdA7VGjzkr_I3ye7xZ7p3VW0oWmbmBYiEkMuY4MlexlyK5VNr22tBIfKv77JGKXxJmumK5fm571qXX49QyaXHrq66odhdpGx3CtJk9mW/s640/P1080581.JPG" width="640" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
Istumme teltan seinien viereen levitetyillä patjoilla, seitsemän lasta, oppaani ja tulkkini ja minä. <br />
Lasten takana teltan takaosassa on verhoilla peitetty alue, jossa ovat vuodevaatteet ja ne pari vaatetta, mitä he ovat saaneet talvea varten. Riittävästi, he sanovat. <br />
Edessä teltan oviaukon luona on pieni sähkölämmitin ja televisio pienellä pöydällä. Joka teltassa on samanlaiset. Epäilen, riittääkö sähkölämmityksen teho talven kylminä öinä. Television ymmärrän hyvin. Ei ihmisiä enää pidetä pussissa leireilläkään.<br />
<br />
Hadi kertoo perheensä vaiheita:<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmP4kPt3GOULGQ2oEFTnwFjzv3L6cPy48GMmIldPT0JcA5SrgUQGE8KGrho0xidcBQURIQuIUwzJVJHCtYczaEDef3U4PCD577cVJBzc-lW3G1eENQYZV3_rFnfrD3gN3UFky4G0l-0pAq/s1600/P1080599.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmP4kPt3GOULGQ2oEFTnwFjzv3L6cPy48GMmIldPT0JcA5SrgUQGE8KGrho0xidcBQURIQuIUwzJVJHCtYczaEDef3U4PCD577cVJBzc-lW3G1eENQYZV3_rFnfrD3gN3UFky4G0l-0pAq/s640/P1080599.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Heidän isänsä oli farmari ja heillä oli sen verran maata, että sen anti riitti muutamaksi kuukaudeksi vuodessa, Lopun aikaa isä ja Hadi olivat töissä Dohukissa.<br />
Oli elokuun alku ja he olivat juuri palanneet kotiin farmin syystöihin, kun he kuulivat ISISin olevan tulossa., Heidän kylänsä oli Sinjar vuorten takana ja päästäkseen kaupunkiin, piti vuoret kiertää.<br />
Heille tuli kiire kerätä vaatteita ja vähän ruokaa ja paeta Dohukin kaupunkiin kävellen. Heillä ei ollut autoa.<br />
Kolmen tunnin jälkeen tuli vastaan ihmisiä, jotka kertoivat, että ISIS oli tukkinut tien, he eivät pääsisi näiden ohi. Suunnitelmat muuttuivata ja he kääntyivät kulkeakssen Syyriaan, mikä oli lähempänä.<br />
Matkan varrella oli Znunun pikkukaupunki ja he löysivät talon, josta ihmiset olivat jo paenneet. He olivat siellä kaksi päivää, kunnes heidän luokseen tuli kuusi miestä, mukana sukulaispoika jotka olivat menossa taisteleman ISISiä vastaan ja he pyysivät Hadia mukaan ja hän päätti liittyä heihin. Hän sai aseen ja he lähtivät. <br />
Isä jäi perheen luokse.<br />
<br />
Pojat eivät päässeet pitkällekään, kun näkivät jo ISISin joukkoja. 15 minuuttia taisteltuaan, neljä pojista päätti lähteä karkuun. He ottivat autonsa ja lähtivät ja Hadi ja hänen serkkunsa jäivät puolustamaan selustaa pakenijoille. Ihme kyllä, ISIS luovutti ja lähti ja pojat palasivat ja menivät muutaman sadan metrin päähän siitä talosta jossa Hadin perhe oli. <br />
ISIS ilmestyi heidän peräänsä ja pojat ampuivat heitä. Mutta kauhistus, ISISin taistelijat menivät suoraan siihen taloon, jossa Hadi perhe oli eikä Hadi uskaltanut ajatellakaan, mitä siellä tapahtui. He katselivat ikkunasta ja miettivät juuri mennä paikalle, tapahtui mitä tapahtui, kun näkivät, että äiti ja isä vietiin autoon. Lapset olivat olleet piilossa eivätkä ISISin miehet löytäneet heitä.<br />
Tämä oli paon 6. päivä.<br />
<br />
<i>- Odotimme 3 päivää, jos vanhemmat olisivat päässeet takaisin. Mitään ei kuulunut ja .me päätimme yrittää Syyriaan. Siellä jossakin, rajan lähellä oli tyhjä maalaistalo, jonka sivurakennuksessa yövyimme. Aamulla näin ikkunasta ISISin auton lähellä..Sen mentyä tuli kaksi syyrialaista autoa, jonka miehet murtautuivat taloon, varastivat sieltä sylin täydeltä tavaraa ja lähtivät. Olimme piilossa ja kukaan ei huomannut meitä. ISISin auto tuli samassa paikalle, pysäytti miehet ja ampui heidät kaikki. He ottivat miesten autot ja jättivät ruumiit sinne.</i><br />
<i>Rajalle ei ollut pitkä matka, mutta en ollut ollut koskaan täällä aikaisemmin enkä tiennyt minne suunnistaa. Oletin tilanteen olevan vähän rauhallisempi ja soitin eräille sukulaisille ja pyysin heitä hakemaan meitä takaisin Kurdistaniin. Jonkin ajan kuluttua yksi heistä tulikin jonkun syyrialaisen ystävänsä kanssa ja he ottivat meidät mukaan. Lähtiessämme tuli taas ISIS ja ajoi peräämme mutta me saimme ammuttua heidän autonsa renkaihin, niin etteivät he päässeet peräämme.</i> <br />
<br />
Kaikkea tätä Hadi kertoo tasaisella ja ilmeettömällä äänellä ja näen selvästi, että hän pakottaa itsensä vain puhumaan. Ei ajattelemaan. <br />
<br />
<i>-Olin soittanut sedällenikin ja hän odotti rajalla. Pyysin häntä ottamaan lapset mukaansa ja viemään heidät johonkin turvaan. Itse halusin taistelemaan ISISiä vastaan. Setä oli lähtöäni vastaan, mutta jätin hänelle lapset. Vihani ISISiä kohtaan oli silmitön. Halusin kostaa, kostaa, kostaa kaiken mitä he olivat meille ja muille tehneet.</i><br />
<i>Palasin lähelle kotikylääni ja liityin ISISiä vastaan taisteleviin PKKn joukkoihin. Avasimme väylän Sinjarin vuorelle paenneille usealle tuhannelle jesidille ja he pääsivät turvaan. </i><br />
<i><br /></i>
<i> Jäin vielä siihen asti taistelemaan, kunnes sain luodin jalkaani ja pääsin peshmergojen helikopterilla sairaalaan</i>.<br />
<br />
Viime huhtikuussa Hadi palasi siviilielämään ja löysi perheensä Khanken leiriltä. <br />
Ensin Hadi olisi halunnut jättää koko Kurdistanin, lähteä niin kauas kuin mahdollista, liittyä noihin tuhansiin ja taas tuhansiin, jotka tekevät vaarallisen matkan kohti Eurooppaa, kulkevat päiväkausia palellen ja nälissään, ylittävät myrskyisän meren ja jos hyvin käy, päätyvät maahan, johon heitä ei haluta. Tai sitten eivät koskaan pääse perille minnekään.<br />
Olin kauhuissani ja onneton. Olin sulkenut nämä lapset sydämeeni ja pelkäsin heidän tekevän tyhmyyksiä. Kauhukertomukset siitä matkasta, omani ja muiden saivat hänet muuttamaan mielensä.<br />
<br />
Sen sijaan hän miettii nyt lähtöä takaisin vuorille. Tällä kertaa omiin peshmerga-joukkoihin. Sillä muutamalla sadalla dollarilla, minkä hän ansaitsee, hän voi jo jotenkin auttaa sisaruksiaan. Hänen koulunsa on käyty, hän sanoo, mutta kun ISIS on voitettu ja mahdollisuudet paranevat, on sisarusten saatava parempi elämä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjumpkYxvBrzI73omwq4dtWB4YEcHURwu5E1JSxyts_ShWeTa9gKqZV4YV329-7UUelRElktW9fo4jLKCTXFYd4A9EJ0SSu1vghOhzlmKhH82dokFBnIDz0Zf5K07Gx0ialiUoALIFLjXZY/s1600/P1080612.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="604" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjumpkYxvBrzI73omwq4dtWB4YEcHURwu5E1JSxyts_ShWeTa9gKqZV4YV329-7UUelRElktW9fo4jLKCTXFYd4A9EJ0SSu1vghOhzlmKhH82dokFBnIDz0Zf5K07Gx0ialiUoALIFLjXZY/s640/P1080612.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Vanhemmista ei tiedetä mitään varmaa. Kuulin, että joku leirillä oli tiennyt kertoa nähneensä isän joutuneen sellaiseen miesten ryhmään, joka oli ammuttu. Paljon toivoa ei ole äidinkään löytämisellä, sillä vanhempien naisten ei katsottu hyödyttävän ketään ISISin taistelijoita. <br />
Lasten toivoa ei kuitenkaan ole viety. Heille ei puhuta epäilyksistä ja kuulopuheista mitään.<br />
<br />
Tämä on Hadin perheen tähänastinen tarina ja sillä ei ole vielä loppua. Toivoisin sydämestäni, että heidän tarinansa saisi onnellisen lopun, tietäen kuitenkin, että tämäkin on vain yksi tarina sadoista tuhansista samantapaisista, yhtä keskeneräisistä ja yhtä vaikuttavista.<br />
<br />
<br />
<br />
- <br />
<br />
<br />
<br /></div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-5007156177773546702015-11-05T21:54:00.001+01:002015-11-05T21:54:14.333+01:00 <br>marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-36131627287314722822015-10-30T20:48:00.000+01:002015-10-30T20:48:26.191+01:00Capri versus Napoli<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicylNmp1iGotew8xexil_O5EYj_mvBkT3Xs3qTUQH4-WUTaDftpJMF7fUVctqIE8PiFM-BucBlne00MUu8eHuhGCi-aAbeDvlXSVrFRPXYPOtK0bsU9ZbcoERzG39wE98tzOWAgg5FQAXV/s1600/P1070132.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicylNmp1iGotew8xexil_O5EYj_mvBkT3Xs3qTUQH4-WUTaDftpJMF7fUVctqIE8PiFM-BucBlne00MUu8eHuhGCi-aAbeDvlXSVrFRPXYPOtK0bsU9ZbcoERzG39wE98tzOWAgg5FQAXV/s400/P1070132.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Huono verrata Capria ja vaikka Napolia keskenään.<br />
Ei haittaa, vertaan kuitenkin.<br />
<br />
Ympäristössäni ja vähän ympäristöäni etempänäkin on ihmetelty, että olen antanut Caprille aikamoista tukkapöllyä, vaikka se kuuluu maailman kauneimpiin ja ihailluimpiin maisemiin. <br />
No, ei niissä maisemissa mitään vikaa olekaan. Sieltä ylhäältä tohtorismies Munthen huvilan muureilta varsinkin on mitä huikeimmat paratiisinäkymät. Hän oli rakentanut talonsa kertoman mukaan Tiberiuksen palatsin raunioille, joten keisarillinen maku hänelläkin. <br />
Entäs ne upeat Augustuksen puutarhat - jotka kyllä tällä kertaa jäivät tutkimatta, mutta joiden arvelisin - kuvien perusteella kyllä kelpaa minullekin? <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOZbNyiKKVNJNC43OVoYApQR8pV3AS0UYzlm_s-q14uDohd1hJ3CucAvAZjJJnWDjpqyH24XI1B1K9r4iJirWcXVpGOld2AWgbeMTTIyqO1psU6SW13-Jxv_IzU6okYkmRW7tCdY76wLJM/s1600/P1070154.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOZbNyiKKVNJNC43OVoYApQR8pV3AS0UYzlm_s-q14uDohd1hJ3CucAvAZjJJnWDjpqyH24XI1B1K9r4iJirWcXVpGOld2AWgbeMTTIyqO1psU6SW13-Jxv_IzU6okYkmRW7tCdY76wLJM/s400/P1070154.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Se, mikä minua Caprissa häiritsi, oli se, että kaikki mihin menimme /minne meidät johdatettiin, ei oltu tehty caprilaisia varten, vaan meitä turisteja varten. Mikään ei tuntunut aidolta elämältä.<br />
Hienot kaupat täynnä loistomuotia, kristalleja, viinejä, luksusesineitä, ei ollut tavalliselle Caprin kuolevaiselle. Capri on luksusturistien temmellyskenttä, joka kantaa kruununaan ylhäältä avautuvaa näkymää.<br />
Kaipa se oli Tiberiuksen aikaan samanlainen. Hänenkin kerrotaan hoveineen viettäneen siellä toisenlaista elämää kuin Caprin omat asukkaat. <br />
<br />
Jos minulla olisi pappani miljoonat, joita hänelläkään ei ollut ja voisin ostaa valkoisen marmoritalon sitruunapuineen, jajasmiinipensaineen ja suihkulähteineen Munthen naapurista ja viettää aikaani tuijotellen merelle, kaipa minäkin viihtyisin siellä, varsinkin, jos olisi vielä oma purjevene ja kuljettaja viemään minua omaa tietäni minne haluaisin eikä tarvitsisi kulkea kymmenen tuhannen turistin seassa. <br />
Mutta tavallisena turistina ilman niitä turisteilta suojaavia muureja en viihtyisi Caprilla kauankaan. Liikaa ympäriinsä haahuilevia ihmisiä kamerat käsissään, liian vähän aitoa caprilaista elämää. Tämän kaiken mitä siellä on voisin kohdata monessa muussakin paikassa. Maisematkin. <br />
<br />
Capri on kaunis valokuva. Pysähtynyt luksukseen ja siihen omaan kuvaansa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAYU9c0ADOQTazDCkIUZc4o3ns3UuD4UHevDvuEj577et6xD_RIHR71NWN8Y0H_fNrIG2HXDD86RdwYrGXM_v082UeoiuxhfWIg4M3thBpGZ9USmNKMKpaiPLtrUs5dzER9yr_HQC2Lu3S/s1600/P1070231.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="343" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAYU9c0ADOQTazDCkIUZc4o3ns3UuD4UHevDvuEj577et6xD_RIHR71NWN8Y0H_fNrIG2HXDD86RdwYrGXM_v082UeoiuxhfWIg4M3thBpGZ9USmNKMKpaiPLtrUs5dzER9yr_HQC2Lu3S/s400/P1070231.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Napoli taas on kaupunkina roskainen ja meluisa. Siellä törmäät enemmän halpaan rihkamaan kuin luksukseen, paitsi niillä muutamalla kalliimmalla kadulla. <br />
Kadunkulmissa väistelet maahan aseteltuja merkkilaukkujen kopioita, joita afrikkalaiset kauppaavat. Syöt pizzaa muiden napolilaisten kanssa, ostat omia taivaallisen hyviä napolilaisia herkkuja. <br />
Siellä näet myös upeita laajoja aukioita,vanhoja palatseja, joita korjaillaan tai on jo korjailtu. Näet kauniin merenrannan historiallisine linnoineen, näet napolilaisia.<br />
Jossakin pysähdyt kuuntelemaan napolilaista musiikkia, joku ehkä tanssahtelee musiikin tahdissa.<br />
Italialainen muoti törmää joka paikassa vastaan ja se on Napolissa monin verroin halvempaa kuin Caprilla. <br />
<br />
Napoli elää omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan ja viis veisaa turisteista. <br />
Se on minulle matkustaessa se mitä etsin.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgn3y3ZwEIHp7lMcez6XGLPo5_YZkXpaHvfaQA0mracsssj8Oy24TJ9deWhXbFgkVeHfrtmnBxcr0F6l5bsdr5su2-_GO7V5BtA8Mi4zUSz-mz0qU65uY3y9CHdbyZSmYmJypEgGWEDdZm/s1600/P1070227.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgn3y3ZwEIHp7lMcez6XGLPo5_YZkXpaHvfaQA0mracsssj8Oy24TJ9deWhXbFgkVeHfrtmnBxcr0F6l5bsdr5su2-_GO7V5BtA8Mi4zUSz-mz0qU65uY3y9CHdbyZSmYmJypEgGWEDdZm/s400/P1070227.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-48596555362238170052015-10-30T11:38:00.002+01:002015-10-30T11:40:16.589+01:00Näin meillä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h4 style="text-align: left;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9xFGmTJSznxYABHG84sOOOV7_HRoSk1XMmahXYMVhuA56Fi_RDHvEjDjbNXyjHpAflTSoaevcckUUJbmu8_xRty-d6xh8-We7OCjlotYzunaQhUS7vXerCOJf4xncBLGFEQRyyK0_fLB/s1600/DSC04535.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9xFGmTJSznxYABHG84sOOOV7_HRoSk1XMmahXYMVhuA56Fi_RDHvEjDjbNXyjHpAflTSoaevcckUUJbmu8_xRty-d6xh8-We7OCjlotYzunaQhUS7vXerCOJf4xncBLGFEQRyyK0_fLB/s400/DSC04535.JPG" width="400" /></a></div>
</h4>
<h4 style="text-align: left;">
</h4>
<h4 style="text-align: left;">
nimittäin luetaan sanomalehdet</h4>
<div style="text-align: left;">
</div>
Olen osaksi palannut niihin aikoihin, jolloin poissa ollessani miesparkani joutui säästämään minulle kaikki sanomalehtien tärkeät uutiset - ja hän tiesi tarkalleen mitkä uutiset minua kiinnostivat.<br />
<br />
Nyt mieheni katselee touhujani pilvenreunalta ja minä silppuan itse matkoilta tultuani kymmenistä sanomalehdistä ne "omani".<br />
Tänään istun lehtisilppujen keskellä ja syvennyn pelkästään tämän päivän Neue Zürcher Zeitungin Sveitsiä koskeviin uutisiin. <br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">
Faktoja ja lukuja</h4>
<br />
Alkusivuilla lehti miettii miksi Sveitsi on vuokra-asuntojen maa. 62 % prosenttia kansasta on valinnut itselleen vuokra-asumisen, vaikka heillä olisikin varoja omaan asuntoon. Siis korkein prosenttiluku Euroopassa. Sen syitä selvitellään kymmenellä eri teesillä, kuten mm. veroteknillisillä syillä, laadukkailla vuokra-asunnoilla, ei-helpoilla hypoteekeillä ym. Muistan, kun asetein aikoinani aloilleni Sveitsiin, oli tuo vuokra-asumisprosentti vieläkin korkeampi. Se lähenteli silloin 80 prosenttia.<br />
<br />
Sitten lehti kertoo pienellä otsikolla Alppien jäätiköiden sulamisesta . Viime hellekesän aikana jäätiköt pienenivät 2,5 %. Ja koska ilmat viilenivät elo- ja syyskuussa, ei päästy vuoden 2003 sulamislukemiin, 4-5 %.<br />
Yhteensä vuonna 2015 menettivät jäätiköt pintaansa 1-2 metriä eli jäätä lähti 1300 miljoonaa kuutiometriä. <br />
Aika hurjaa menoa ja pelottavaa.<br />
<br />
Hyvin suorasukaisesti lehti selvittelee vähän zürichiläisten palkkatasoa.<br />
Täyspäivätyötä tekevän henkilön keskipalkka on 7 700 frangia. Mikä tietysti tarkoittaa vain keskipalkkaa, puolet saavat vielä enemmän.<br />
Yliopistokoulutuksen saaneilla keskipalkka on noin 10 400 frangia. Henkilöt, joilla koulutukset ovat jääneet kesken eikä ole loppupapereita, pääsevät noin 4700 frangiin. <br />
Miesten tulot ovat noin 1500 frangia paremmat kuin naisten. Tätä yritetään selitellä sillä, että työssä käyvät naiset ovat huonommin koulutettuja, heillä on vähemmän ammattikokemusta ja he työskentelevät muutenkin huonommin palkatuissa ammateissa. Lehden mukaan sekään ei ole täysin totta, sillä kun verrataan samaa työtä samanlaiseen koulutustasoon, jäävät naiset yhä 10,7 % heikommille tienesteille.<br />
<br />
Että näin meillä tänään.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-45215462486608306312015-10-28T17:28:00.000+01:002015-10-28T17:34:20.108+01:00Museot ja Napolin lapsiluukku<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz-83xjziwBVInbe8l-zz_81MHr_mfq71se6214iIaYc9ywZmRx9-46X7FEgla1O5s5ODNQF3N2tbwdsuKgJwZyeej2ZR1jfC2uQTP2z4uJXfmQvPfTbZzLoANq4BLT3AkLhJuBqSh5KHY/s1600/P1070223.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz-83xjziwBVInbe8l-zz_81MHr_mfq71se6214iIaYc9ywZmRx9-46X7FEgla1O5s5ODNQF3N2tbwdsuKgJwZyeej2ZR1jfC2uQTP2z4uJXfmQvPfTbZzLoANq4BLT3AkLhJuBqSh5KHY/s320/P1070223.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Kun Leila oli soittanut (tai ollut soittavinaan) viimeiset lähtösävelet Garibaldi-aseman pianolla ja frecciarossa oli viheltänyt ja vienyt Leilan kohti Spoletoa ja Sörtsöä, jäi koko Napoli minun haltuuni.<br />
<br />
Ja mitä teinkään? Ensimmäiseksi tietysti juoksin museoon, eihän Napoli ilman menneisyyttään ole mikään Napoli.<br />
<br />
Ensin tutkin tietysti kaikki alastomien miesten patsaat; jumalia ja entisiä valloittajia ja niitä oli pari huoneellista. Sitten siirryin pelkkiin päihin. Niille riitti yksi huone. Komeita miehiä, kertakaikkiaan. Ne päätkin.<br />
<br />
Mutta kaikein mieluisinta minulle olivat ne muutama huone, joissa oli Pompeijista pelastettuja kuvia. Se Pompeijn punainen väri on aina ollut yksi lempiväreistäni.<br />
<br />
Otin tietysti paljon kuviakin, mutta upouudella Samsungillani ja niitä en osaa siirtää mihinkään, en ainakaan tähän blogiini.<br />
<br />
Kerron kuitenkin, että opin siellä sen, että pompeijilaisilta on löytynyt yksi ainoa todellinen muotokuva, <br />
<br />
<a href="http://cdn4.sci-news.com/images/enlarge/image_1658e-Terentius-Neo-Wife.jpg">http://cdn4.sci-news.com/images/enlarge/image_1658e-Terentius-Neo-Wife.jpg</a><br />
<br />
se on siitä leipurista, Terentius Neosta vaimoineen (yksi vaimo). Siihen aikaan ei kuulemma maalailtu muotokuvia, vaan kaikki kuvat, ja niitä onkin paljon jäljellä, ovat mielikuvituksellisia, eli ei kenenkään kuvia. Luultavasti kuitenkin jonkun henkilön oli oltava mallina jotain jumalkuvaa maalattaessa. Se kuuluisa kiharatukkainen kuva Lesbosin Sapphosta on sekin vain kuva eikä vastaa todellisuutta.<br />
<u><span style="color: #0066cc;"><a href="http://cir.campania.beniculturali.it/museoarcheologiconazionale/thematic-views/image-gallery/RA109?set_language=en">http://cir.campania.beniculturali.it/museoarcheologiconazionale/thematic-views/image-gallery/RA109?set_language=en</a></span></u><a href="https://www.google.fi/search?q=sappho+pompeii&biw=1455&bih=732&tbm=isch&imgil=aZHKpzG0DT2evM%253A%253Bsn4iqDLwsS8SCM%253Bhttps%25253A%25252F%25252Fcommons.wikimedia.org%25252Fwiki%25252FFile%25253APompei_-_Sappho_-_MAN.jpg&source=iu&pf=m&fir=aZHKpzG0DT2evM%253A%252Csn4iqDLwsS8SCM%252C_&usg=__aBzcM57izowLj0jM1k7M-M2liwY%3D&ved=0CDoQyjdqFQoTCMHisIG45cgCFYiacgodm1UGvA&ei=0OMwVsG6Hoi1ygObq5ngCw#imgrc=aZHKpzG0DT2evM%3A&usg=__aBzcM57izowLj0jM1k7M-M2liwY%3D"> </a><br />
<br />
<h3>
Santa Casa dell'Annunziatan lapsiluukku</h3>
Kun arkeologinen museo oli käyty läpi meninkin paikkaan, mikä oli ollut jo kauan mielessä. Santa Casa dell'Annunziata. Kirkko, jonka yhteydessä oli sairaala ja pieni museo. Se museo oli se kiinnostavin.<br />
<br />
Italia eli 1300-luvulla sekavaa renesanssin, uskonnon, vaihtuvien hallitsijoiden ja heidän sotilaittensa villiä aikaa. Palatseissa isännät ja piiat solmivat salaisia suhteita ja niiden seuraukset oli usein peitettävä. <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIILRysIC4D2a0hF665ZdELf147QS7J1zB4LGnrrRgtSZb7BQZ3tD7dkCgtf83N-3UAtbYYVDSLV0xf79yFfifbz5AGGy2X4HFTh04OlGu8GxKBMyBnvLM5yD_Nb5IeDYGn5cjhbtgHGY8/s1600/P1070249.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIILRysIC4D2a0hF665ZdELf147QS7J1zB4LGnrrRgtSZb7BQZ3tD7dkCgtf83N-3UAtbYYVDSLV0xf79yFfifbz5AGGy2X4HFTh04OlGu8GxKBMyBnvLM5yD_Nb5IeDYGn5cjhbtgHGY8/s320/P1070249.JPG" width="320" /></a>Johanna von Anjou - liekö ollut Napolin myöhempi kuningatar, perusti vuonna 1320 Chiesa dell'Annunziatan kirkon ja sen yhteyteen lastenkodin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tähän kotiin saattoivat vanhemmat tuoda pienet lapsensa, joita eivät syystä tai toisesta voineet pitää.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhX5XIsXOdWNZ0J8el-XnA5dAu40Z4BI0O7sY-p20mfJ-ryfGOiveQ4YxK1tU7UGO0WjMUT2Gn4eyK4ZmsBx3QIjtkYu34My0KoSTUHuOVNgwb2N1Z79Ra4fKVVM0v7IwsxNVMgurXEdV9/s1600/P1070246.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhX5XIsXOdWNZ0J8el-XnA5dAu40Z4BI0O7sY-p20mfJ-ryfGOiveQ4YxK1tU7UGO0WjMUT2Gn4eyK4ZmsBx3QIjtkYu34My0KoSTUHuOVNgwb2N1Z79Ra4fKVVM0v7IwsxNVMgurXEdV9/s320/P1070246.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Tuosta ovesta on niin moni vanhempi, useimmiten ehkä äiti, käynyt raskain sydämin sisään ja jättänyt lapsensa oven takana olevaan luukkuun<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEei7w8R9B0UuYKlMTc96g0YIM1FGDVBO2bJkkE0FXoX3ueQt3pIVi08w7GffQxKCjkYLpfgBQ8-0G1E3rjipSedEted-06XarhtPUJufKsp5GFOCWEs06ykV9Y2MhyZ0O08nVUtueKZkJ/s1600/P1070237.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEei7w8R9B0UuYKlMTc96g0YIM1FGDVBO2bJkkE0FXoX3ueQt3pIVi08w7GffQxKCjkYLpfgBQ8-0G1E3rjipSedEted-06XarhtPUJufKsp5GFOCWEs06ykV9Y2MhyZ0O08nVUtueKZkJ/s320/P1070237.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Luukussa oli rumpu, joka pyörähti, kun lapsi pantiin sisälle ja toisella puolella oli lastenhoitajia ottamassa sitä vastaan. Anonymiteetti oli itsestään selvää.<br />
Monet vanhemmat kuitenkin laittoivat lapsen mukaan muistoja, joskus koruja, arvokkaitakin, joskus sukuselvitystä myöhempää varten.<br />
<br />
Luukun läpi käyneiden lasten tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Virallinen rekisteröinti alkoi vasta 16. vuosisadalla. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC6G-_qic5lrK-pdf0CkByqRm5Wy4TBAkuoMaqE3dfIu_Bu0a8hl0uz9pdY9ZWFZ6B2dOT5RLW4PN_2cMcFA_RxIbSmP24KuglsLYdbM7vRlAtisTfI2J_YEummiqWYSKTLcxRcK1nU9P6/s1600/P1070245.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC6G-_qic5lrK-pdf0CkByqRm5Wy4TBAkuoMaqE3dfIu_Bu0a8hl0uz9pdY9ZWFZ6B2dOT5RLW4PN_2cMcFA_RxIbSmP24KuglsLYdbM7vRlAtisTfI2J_YEummiqWYSKTLcxRcK1nU9P6/s400/P1070245.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Varsinkin aikoina, kun vieraita sotilaita vyöryi kaupunkiin, tai kun Napolissa oli suuri nälänhätä tai epidemia riehui ja vaati uhrejaan, kerrotaan, että yhtenä vuonna saattoi nunnilla ja lastenhoitajilla olla 8000 lasta hoidettavanaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjVCX7BfxSGw6xGwPKvWNOFL-nNSTfUWu8yZAlL6nfqUglKH2vkJQYQbbBYVB9heKZ7r_P97UBHJBl8oEjQsHJ7Gk8dTWISttqm13QoROcf3EIBZT-7HfZUGK7RatFxXPFHxw9o0dbEc7A/s1600/P1070247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjVCX7BfxSGw6xGwPKvWNOFL-nNSTfUWu8yZAlL6nfqUglKH2vkJQYQbbBYVB9heKZ7r_P97UBHJBl8oEjQsHJ7Gk8dTWISttqm13QoROcf3EIBZT-7HfZUGK7RatFxXPFHxw9o0dbEc7A/s640/P1070247.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Yksi lastenhuoneista<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjkbDpwtMK0_ypcsXJJkZ1A214LhkOkk8yu97QU4ZSNhIzxjoRboZpKJcQWcVv6m-1SA4-WzghortLphaL4dgii9813E01WfsbqqfYdL13CgnwIoicfstQ8jKq_2UJng_937rGr9Lg5nN5/s1600/P1070240.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjkbDpwtMK0_ypcsXJJkZ1A214LhkOkk8yu97QU4ZSNhIzxjoRboZpKJcQWcVv6m-1SA4-WzghortLphaL4dgii9813E01WfsbqqfYdL13CgnwIoicfstQ8jKq_2UJng_937rGr9Lg5nN5/s640/P1070240.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Vauvojen mukaan laitettujen muistojen kuvia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivCZhuJcmF-1qQPQgzvhDbFKz0fWO5OffleqA_KpfzobsCwLCDV-Bx8_cp8CV-aNvFFQQCam50D7YnGliYtwUVk01sbYbRFu0QZEX7ZPB6-e8z2ntu-ij_sEHcYRDIXctRpqYzAQ-pwElA/s1600/P1070248.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivCZhuJcmF-1qQPQgzvhDbFKz0fWO5OffleqA_KpfzobsCwLCDV-Bx8_cp8CV-aNvFFQQCam50D7YnGliYtwUVk01sbYbRFu0QZEX7ZPB6-e8z2ntu-ij_sEHcYRDIXctRpqYzAQ-pwElA/s400/P1070248.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Kaikki lapset saivat alkuaikoina sukunimen Esposito. 1800-luvulla siitä luovuttiin, sillä se osoitti lapsen heti löytölapseksi ja saattoi vaikuttaa koko hänen tulevaan elämäänsä. Sen sijaan nunnat alkoivat antaa lapsille nimiä, joiden alkukirjain liittyi heidän tulokuukauteensa.<br />
<br />
Poikalapset saivat jäädä kotiin vain kuudenteen ikävuoteen saakka, Sen jälkeen he joutuivat kirkon yhteydessä toimivaan internaattiin, jossa he saivat asua ja opiskella niin kauan kuin halusivat, vaikka koko elämänsä. Useimpien kerrotaan kuitenkin lähteneen maailmalle jo melko varhain.<br />
<br />
Monet tytöistä jäivät luostariin nunniksi. Toisille annettiin mahdollisuus mennä naimisiin ja sitä varten 25.maaliskuuta järjestettiin luostarin tiloissa ns. open house kaikille naimahaluisille nuorille miehille. <br />
Jos jotain tyttöä kiinnosti joku miehistä, hänen tuli tiputtaa valkoinen pitsinenäliina tämän eteen. Jos mieskin oli kiinnostunut, hän nosti nenäliinan ja asia oli sillä sinetöity. - Mutta jos jotain miestä kiinnosti joku tytöistä, hänen piti ensin kysyä nunnilta lupa ja tyttö saattoi sanoa joko ei tai kyllä. Häntä ei pakotettu. <br />
<br />
Vuonna 1875 vauvaluukku suljettiin. Silti lasten tulo kirkon suojiin ei loppunut. Viimeinen vauva tuotiin kirkon portaille vuonna 1987.<br />
<br />
(Kuvat valokuvattu museon seiniltä. Tekstiä lyhennelty DuMontin Reise-Handbuch: Süditalien)<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-12529755620257673582015-10-28T12:45:00.002+01:002015-10-28T12:57:34.742+01:00La bella Napoli<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Liisa oli saatettu lentokentälle ja olin ehtinyt ollakin jo kokonaista kolme viikkoa kotona ennenkuin maailma alkoi taas huutaa perääni. <br />
Ja aikaahan minulla oli. <br />
Laukutkin oli jotensakin purettu ja koti alkoi olla taas mallillaan. <br />
Vettä satoi ja syksy oli vauhdissa. <br />
Alkoi olla kuumetta, italiankuumetta. Se Napolikin oli viime vuonna jäänyt luurangoksi ja tutkimatta tarkemmin, kun oli ne joulumarkkinat villeimmillään eikä kaduilla oikein päässyt eteen eikä taakse. <br />
Ja saman tien voisi vähän vilkaista sitä Amalfin rannikkoakin. Olihan sekin joskus kauan sitten nähty, mutta ei muistettu enää. Ja Capri, se ruotsalaisen Axel Munthen kirjakin luettiin silloin aikoinaan. Vieläköhän se huvila on auki yleisölle?<br />
<br />
Mitäs tässä sen kummemmin enää miettimään. Soitto Leilalle Spoletoon ja parin päivän päästä taas mentiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLiyde5gkrxbzj0Cm1bNUx22VbDzjc01q5WzsXh34S62Cx790f28Dh1Hpu3H-8USAaehb5EKNTAUs3m6Ia1DcIW0CmUvBAb_7O4tBRlFIcXYXCSLfIBS4Iyu3zOLXwb1HETzznHaaOK7p0/s1600/P1070110.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLiyde5gkrxbzj0Cm1bNUx22VbDzjc01q5WzsXh34S62Cx790f28Dh1Hpu3H-8USAaehb5EKNTAUs3m6Ia1DcIW0CmUvBAb_7O4tBRlFIcXYXCSLfIBS4Iyu3zOLXwb1HETzznHaaOK7p0/s640/P1070110.JPG" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Ensimmäinen päivä kierrettiin tihkusateisen Centro Storicon kapeita kujia, katsottiin niitä seimien tekijöiden mestarillisia töitä, tällä kertaa ilman suurempia jonoja ja harhailtiin minne sattui. Se olikin parasta. <br />
Samantapainen kuin Centro Storicon kortteli on myös Spagnolin kortteli, kapeita pimeitä kujia, joiden läpi miniautot yrittävät puikkelehtia ihmisten ja mopedien välitse. Se rakennettiin 1500-luvulla Via Toledon yläpuolella olevalle rinteelle espanjalaisten sotilaiden perheiden asunnoiksi, kun espanjalainen varakuningas Pedro di Toledo isännöi aluetta <br />
<br />
Itse Via Toledon varrelle ja viereen rakensivat sikäläiset aateliset ja ylhäiset palatsejaan ja komeat rakennukset ovat yhä nähtävissä. Via Toledo on nykyään leveähkö kävely- ja ostoskatu. Sen ja siitä lähtevän Via Chiaian ovat vallanneet niin italialaiset kuin muutkin muodintekijät. <br />
Nyt ei oltu ostosmatkalla ja kuljettiin melkein silmät kiinni niiden ohi. (Mitä nyt salaa välillä kurkattiin ja poikettiinkin.)<br />
<br />
Napolin sydän sykkii täysillä. Se on täynnä sitä aitoa elämää, jota turistivirrat eivät säätele. Se on roskaisia katuja, katujen yli ripustettuja liehuvia epämääräisen näköisia pyykkejä. Se on huutoja ikkunasta ikkunaan, leikkiviä lapsia. Se on mafiaa, kurjuutta ja varkautta, mutta se on myös rakastavaisia, jotka kulkevat käsi kädessä pitkin merenrantaa. <br />
Se on pienten syrjäisten piazzojen sitruunapuiden, ruusujen ja nimeämättömien, yhä kukkivien kukkien tuoksua. <br />
Se on myös pullan, pizzan, pastan ja pomodorin kaupunki, joiden makuhoukutuksia on vaikea kestää.<br />
<br />
Emmekä me kestäneetkään. Sen varjolla, että nyt jalat piti lepuuttaa proseccon äärellä, oli tietysti pakko myös saada jotain suolaista. Tai sitten makeaa. <br />
<br />
Ensimmäisenä iltana näytti puhelimen askelmittari noin 18 000 askelta. Oli siinä tallattu yksi jos toinenkin kujanen.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Napolin toisen päivän aamutunnelmaa suoraan aamupäiväkirjasta</h3>
<div style="text-align: left;">
"Leila nukkuu vielä. Kello on seitsemän. Tämä Leilan keksimä kiva hotelli antaa parhaat näkymät asema-aukiolle. </div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmOu8twoP6na88HCJSpDzyTBMwVn_AGcoiiOCdsovcJtel2gYB-u8a6UIS-rUmC0s2ZZTRuZpAWxjSU9tXhx8-Q_T50xHFvonbEm2yItOKRNfb8nNYH-rzkWZyo0dMpr96qaBLNdDiKyGs/s1600/P1070106.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmOu8twoP6na88HCJSpDzyTBMwVn_AGcoiiOCdsovcJtel2gYB-u8a6UIS-rUmC0s2ZZTRuZpAWxjSU9tXhx8-Q_T50xHFvonbEm2yItOKRNfb8nNYH-rzkWZyo0dMpr96qaBLNdDiKyGs/s640/P1070106.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
Täälläkin näköjään rakennetaan. Aitaa siellä ja täällä. Oli yhtä hullunmyllyä tulla tänne junilta. Piti kiertää ja kaartaa, ennenkuin tajusi sen oikean reitin. Eikä se ollut kuin pari minuuttia suoraan eteenpäin.<br />
Edelleen tihkusadetta. Todennäköisesti ulkona on noin 20 astetta, mutta alkuasukkaat ovat kääriytyneet villoihin ja untuviin. Toppatakki ja talvisaappaat ovat nyt in. Onhan niitä käytettävä, kun on kerran tullut hankittua ja niiden sesonki olisi muuten niin lyhyt.<br />
<br />
Onneksi hotellihuoneeseen ei kuulu oikeastaan mitään. Ikkunat ovat todella tiiviit. Muuten tuo jatkuva liikennejyrinä voisi antaa unettomia öitä.<br />
<br />
Näen ambulansseja, poliisiautoja, huitovia ihmisiä. Mitähän varten nuo liikennevalotkin ovat? Ei niitä kukaan ainakaan tottele. Ihmiset puikkelehtivat punaisilla autojen seassa, autot joko pysähtyvät tai kiertävät. Eivät valot koske autojakaan. Tuokin kuorma-auto painaa täysillä päin punaistaan, vaikka kaksi mustaa miestä raahaa suojakäytävällä valtavaa säkkiä kohti markkinakatua. Just ja just selvisivät eivätkä olleet moksiskaan. Tottuneet, näköjään.<br />
<br />
Oho, nyt alkaa tapahtua. Huutoa hotellin edestä alhaalta. Poliisiautojen pillejä ja melua. Leilakin herää."<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOPgPJqj2d8vbiCzyktK8h7tLNK-dIVmE6YJfX_oYEDdw4ASW8PxiNZJ7VxAhA__d4e3WrDdzOmq5DYj3ql5MVw0MStRx5LY5r6dyFSrA2TvkWsSLEd5YYzudwJhhbypRvqP5DQAqtyUyV/s1600/P1070121.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOPgPJqj2d8vbiCzyktK8h7tLNK-dIVmE6YJfX_oYEDdw4ASW8PxiNZJ7VxAhA__d4e3WrDdzOmq5DYj3ql5MVw0MStRx5LY5r6dyFSrA2TvkWsSLEd5YYzudwJhhbypRvqP5DQAqtyUyV/s320/P1070121.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJGT82Xs5J31yU1gtPEFhV_1GUaFZHIfKZkzjyzpqeuNK-550vDyY_j25xxqfBShmLH2hW9ewGlGmmRH8cN2VmAU6HyjJiJkkiKBWGhoaVkogmMcl-EoFdaNRC5Rg1WRrS-fTFLWXXgBNI/s1600/P1070124.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJGT82Xs5J31yU1gtPEFhV_1GUaFZHIfKZkzjyzpqeuNK-550vDyY_j25xxqfBShmLH2hW9ewGlGmmRH8cN2VmAU6HyjJiJkkiKBWGhoaVkogmMcl-EoFdaNRC5Rg1WRrS-fTFLWXXgBNI/s640/P1070124.JPG" width="640" /></a> <br />
<br />
Ja todellakin tapahtui, vaikka emme tarkalleen oikein päässeet selville, että mitä. Roikuimme parvekkeella ja näimme kuinka 4-5 virkavallan edustajaa piteli kiljuvaa ja potkivaa miestä ja yritti saada poliisiautoon. Pillit soiden tuli lisää poliisiautoja ja joku armeijan autokin. Lopulta paikalla oli 8 poliisiautoa ja 15 poliisia hääräili ympärillä. Ai että oli jännää......<br />
<br />
Hotelliväki ei oikein kertonut mikä oli meininki, kun kyselimme myöhemmin. Mies oli kuulemma häiriköinyt kadulla. Hmmm....Tämä on Napolia, tämä.</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-26693860705338211802015-10-14T10:58:00.002+02:002015-10-14T10:58:20.926+02:00Blogini tarina<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Voi Sinua, Leila, minkä teit!<br />
<br />
Haastoit minutkin kirjoittamaan blogini tarinan. <br />
Jäin silloin miettimään, että onko tällä edes mitään tarinaa. Mietin sitä vieläkin. <br />
Se vain alkoi, milloinkahan? Kauan sitten. <br />
<br />
Sen sijaan, että olisin jatkanut normaalia päiväkirjaa tai väsäillyt kiireisiä, hajanaisia paperilappusia ja edelleen täyttänyt mustakantisia vihkoja, päädyin jossain vaiheessa mieheni kuoleman jälkeen tiivistämään ajatuksia yhteen paikkaan ja kertomaan toilauksistani blogissa ennen kaikkea ystävilleni ja lapsilleni, joista tosin vain toinen lukee sujuvasti suomea. Minähän olin ollut aina sellainen kiertolainen, milloin missäkin nuuskimassa jännittäviä asioita, joten tämä oli tapa ilmoittaa missä milloinkin mennään. Ei tarvinnut lähetellä faxeja kuten ennen vanhaan.<br />
<br />
Onhan näitä blogeja ollut muutama, mutta tähän on jääty roikkumaan. Ns. julkisesti.<br />
<br />
Tämän blogin tarinoitten luku näyttää 404. Ei se ole paljon, kun ajattelee, että onhan tässä sentään jokunen vuosi jo raapusteltu. <br />
Ei tämä ole tärkeää minulle. En mieti lukijoiden lukumäärää, vaikka ilahdunkin, jos joskus kurkistan sille sivulle, (jos satun sen löytämään), jossa ne näkyvät ja huomaan, että onpas joku käväissyt. Ja tietysti kuulun minäkin niihin, jotka erikoisesti ilahtuvat jos joku viitsii kommentoida. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixxJQDHVwlEC_cBeB72_Yzx6JA6U0Lv1ykR-eEhyphenhyphenIuZLOuEyv3HlRCoo6A1ovtFZbWY6zHcD3P9IkkQLvIsQHUrgxAiGSP59d8sfHa4deQJHH8nvEsCJHStBNRDdeXwLCfkh5_P7y3D8hW/s1600/P1080560.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixxJQDHVwlEC_cBeB72_Yzx6JA6U0Lv1ykR-eEhyphenhyphenIuZLOuEyv3HlRCoo6A1ovtFZbWY6zHcD3P9IkkQLvIsQHUrgxAiGSP59d8sfHa4deQJHH8nvEsCJHStBNRDdeXwLCfkh5_P7y3D8hW/s320/P1080560.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ja tuleehan tänne kuviakin. Milloin olen jossain häissä ainoana valkonaamana, milloin seison millakin rajalla, vaikka vähän ekvaattorin molemmilla puolilla. Tai jotain muuta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglbQsHHwEj2cPbiG_pcWdHKeq400GwU_9SXrwrFlBjGlkzxetzTGrHBkrcs3nI3MSnM1vfgMKUecGw9nCOWU6NOvGypqKB-8pA4Q-qnmkFOGfKlOXNvgbo272DXEdyj2SlIMu61TQ1wIE/s1600/Marja+ekvaattorilinjalla.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglbQsHHwEj2cPbiG_pcWdHKeq400GwU_9SXrwrFlBjGlkzxetzTGrHBkrcs3nI3MSnM1vfgMKUecGw9nCOWU6NOvGypqKB-8pA4Q-qnmkFOGfKlOXNvgbo272DXEdyj2SlIMu61TQ1wIE/s640/Marja+ekvaattorilinjalla.JPG" width="425" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFKgVpS97fAktfDOcSed1Lum_bOic32Fq5HwdCl8Mc1mAp0-T55rVy0PQ0NLHanWeC25VnstNCJ1S8GAJgo7BYe0p8IwJJEzein2pXVA8CFPslUVur0iu54GgsNdjIH0YhGHfevLPD0t8/s1600/P1040279.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFKgVpS97fAktfDOcSed1Lum_bOic32Fq5HwdCl8Mc1mAp0-T55rVy0PQ0NLHanWeC25VnstNCJ1S8GAJgo7BYe0p8IwJJEzein2pXVA8CFPslUVur0iu54GgsNdjIH0YhGHfevLPD0t8/s400/P1040279.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Myönnän olevani huono tässä blogitekniikassa. Jo aikaa sitten tipahtanut kärryiltä. Tai olenkohan koskaan ollutkaan. <br />
Koska elän aika eristyksissä ihmisistä, jotka tuntevat tietokoneen (ynnä älypuhelimien) ja varsinkin blogikirjoituksen kikat ja taiat, on harvoin ketään lähellä, jolta kysyisi että mites tämä ja tämä nyt tehdäänkään. <br />
<br />
Siis, kirjoitan yksinkertaista blogiani silloin kun siltä tuntuu ja painan jostain nappulasta, josta se sitten räpsähtää jonnekin. Ja jos oikein tarmokas olen, yritän vielä työntää sen ulkosuomalaisten blogien reviirille. Sinne kaikkien ihanien seikkailujen, mielenkiintoisten tarinoiden ja houkuttelevien matkakohteiden väliin, samanmielisten ystävien sekaan. <br />
<br />
Onhan tätä kiva kirjoittaa. Kun siltä tuntuu. Mutta mitään sen kummempaa tarinaa tällä ei ole.<br />
<br />
<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-50653230380296484992015-09-11T23:03:00.001+02:002015-09-11T23:03:45.210+02:00Nyt ei ollut Toscan hetki<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Ensimmäistä kertaa elämässäni oli vähällä, etten livistänyt oopperasta karkuun väliajalla. Eikä suinkaan sen takia, että en olisi pitänyt Toscan musiikista tai etten ehtinyt saada väliajalla shampanjaa. Ei minulla ollut kuumakaan, ei yskittänyt eikä mitään muutakaan sen sorttista, vaan siksi että en enää millään olisi jaksanut seurata sitä juonittelua, murhia ja vääryyksiä. Oopperassa.<br />
<br />
Tämä nykymaailman meno vie minua niin paljon mennessään, että oopperoidenkin juonittelu tuntuu pahalta.<br />
<br />
Joka päivä luen kauhuissani lehdistä pakolaisista, joita vöyryy nyt sodan jaloista turvaan, joita potkitaan, tapetaan, työnnetään mereen ja minne vain pois omilta rajoilta, joilta viedään heidän viimeisetkin pennosensa, petetään kaikin tavoin. Ja olen varma, että noissa ihmisissä on useita, joita minäkin tuntisin.....jotka ovat auttaneet minua, ehkä olen ollut heidän vieraanaan. Ovathan nuo maat, Syyria, Irak, koko Lähi-Itä olleet maita, joissa olin paljonkin. Erikoisen pahalta tuntuu, että jotkut nettiystävänikin, jopa jotkut sukulaisetkin tuomitsevat heidän lähtönsä kauhujen keskeltä. Heillä ei ole aavistustakaan......<br />
<br />
Siellä oopperassa tuntui, etten olisi enää jaksanut näitä vapaaehtoisia oopperakurjuuksia. Halusin karata, mutta jäin kuitenkin, kun ne pari upeaa aariaa, joita rakastan, olivat aika lopussa. (E lucevan le stelle ja O dolci mani)<br />
<br />
Miksen silläkin rahalla, mitä meni pilettiin, olisi ostanut Toscan ceedeetä, jota minulla ei ole? Siinähän olisi tullut sitä kaunista musiikkia ilman kauheuksia.<br />
<br />
Mietin muitakin oopperoita. Niin monessa juonitellaan ja kuollaan. Kaikki ne Otellot, Macbethit, Aidat, La Traviatat, Lohengrinit etc päättyvät kuolemiin...<br />
<br />
Okei, okei, jotkut riutuvat rakkauskuolemat hyväksytään, mutta muuta oopperaväkivaltaa en jaksasi, joten turha pyytää vähään aikaan muuhun kuin johonkin Taikahuiluun. Tai operetteihin. Hymynmaahan esim.<br />
<br />
Olihan se oopperoiden tekoaika sitä sellaista aikaa, sanoo sisäinen ääneni. Sitä sellaista Keskiajan jälkeistä aikaa, ja vielä verisemmistä ajoista jotkut kertovatkin . Aida. Nabucco.... <br />
Ja no, olivathan roomalaistenkin sirkushuvit Kolosseumilla aika verisiä silloin aikanaan. <br />
<br />
Televisiossa käännän heti jollekin Mikkihiiri-kanavalle heti, kun näen pyssyn. <br />
<br />
Nyt menen nukkumaan ja alan laskeskella viime viikon Islannin lampaita. Tosin yhdessä laumassa jotkut kyllä kurittivat yhtä mustaa lammasta. Siitä en aio uneksia. <br />
<br />
<br />
<li> </li>
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2978478609890951270.post-12433483750045290382015-07-09T14:42:00.002+02:002015-07-09T14:42:58.018+02:00Kesäajatuksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgty4zVky9QwEuyInIV1Tqz-6X1BLiKwkY4RlesLxJdW9FwGOmyzvbhe8NEF7Es0vKeK_bmFIUNmhVoSdEZMx0rgwpH16mxotLdQiAX2-ZRlcuHPKqJgytiAW6Ano5GxEkG2wnbUZ2Anic4/s1600/P1060120.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgty4zVky9QwEuyInIV1Tqz-6X1BLiKwkY4RlesLxJdW9FwGOmyzvbhe8NEF7Es0vKeK_bmFIUNmhVoSdEZMx0rgwpH16mxotLdQiAX2-ZRlcuHPKqJgytiAW6Ano5GxEkG2wnbUZ2Anic4/s320/P1060120.JPG" width="320" /></a></div>
Voiko sanoa, että puoli kesää on mennyt, kun ollaan heinäkuun 9.päivässä? Milloin se kesä oikeastaan alkaa? Juhannuksenako, jota ennen joinakin vuosina on jo muutaman viikon saattanut olla todellisia kesäisiä hellepäiviäkin. Nyt tuntuu siltä, että tämä kesä ole oikeastaan vielä alkanutkaan, ei ainakaan sellaisena kun odottaisi ja haluaisi sen olevan. Sellaisena kuumana kuin esimerkiksi viime kesä, jolloin järven vesi oli 27 astetta ja pilvet karttoivat sinnikkäästi mökkimaisemia jo heti juhannuksen jälkeen. <br />
Silti. Tämä on kesää, ihanaa suomalaista omaa kesää jolloin kitket rikkaruohoja, rakentelet koristuksia kaverin kanssa, parantelet rapsahtaneita paikkoja ja kuuntelet kuikan huutoa, satoi tai paistoi. <br />
Kesä Suomessa, joka on sinun ikioma maasi, esi-isiesi maa, mutta jolta et oikeastaan enää tahdo muuta kuin sen kesän ja menneisyyden muistot. Tulevaisuuden näet jossain muualla. Sitten kun olet liian vanha ja kenties sairas tulemaan rakkaille paikoillesi, sinulla on enää ne muistot. Kuitenkin, koko ajan teet uusia muistoja. Elämäsi rakennuspalikat muovaavat sinua edelleen. Muutut, kasvat, rikastut ja köyhdyt. Otat ja annat. Jotakin jää tästäkin kesästä, ilmoista huolimatta. Tärkeintä on se, että sinun on hyvä olla siellä missä olet. Tässä. Mökillä. Nyt. Sinä elät.<br />
<br />
Joutsenpari soutaa laiturin edessä neljä pientä perässään. Useimmiten ne kiertävät takalahdelle mökin edessä olevan saaren takaa ja vain harvoin tästä edestä. Tämä on siksi juhlahetki.<br />
<br />
Palokärki, joka on kaikki nämä vuodet nakuttanut talon vieressä olevaa lahoa kelopuuta, on kadonnut. Kelo oli kaadettava viime kesänä, sillä pelkäsin myrskyn kaatavan sen jonain päivänä talon päälle. Rakastin sitä keloa, rakastin palokärjen nakutusta, mutta kelon oli mentävä. Toivoin linnun etsivän läheltäni toisen puun, mutta sitä ei enää kuulunut.<br />
<br />
Rankkasade riehui äsken ja riepotteli kukkiani valtavilla vesimassoilla. Jos nämä sateet jatkuvat, siirrän kauneimmat kukkani suojaan. Jotkut ovat jo kärsineet liikaa ja ovat vailla pelastusta.<br />
<br />
Mietin, miten kauas Mika ehtiikään niitä poroja etsimään.....Oletan heidän palaavan vasta huomenna, sillä hänen halunsa nähdä mahdollisimman paljon syntymämaataan, kokka pohjoista kohti ei ole tyydytetty puolella tai edes yhdellä päivällä. Selitys lähtöön oli vain nähdä vilaus ensimmäisistä vastaantulevista poroista ja sitten palata. Tekosyy, jonka ymmärsin. Samanlainen kaheli kuin äitinsä. Michèllestä ei ole mielekästä ajaa pitkin tyhjiä teitä ja katsella vain puita. Yritän ymmärtää häntäkin, joka on elänyt toisenlaisen lapsuuden, toisenlaisissa maisemissa. Ja toisenlaisista vanhemmista. <br />
<br />
</div>
marja-maailmallahttp://www.blogger.com/profile/16870861430361859625noreply@blogger.com1