Elikkä:
Taiwan on entiseltä nimeltään Formosa, mikä on sinne aikoinaan eksyneiden portugalilaisten antama nimi ja tarkoittaa kaunista.
Saarelle alkoi ilmestyä ensimmäisiä ihmisiä, polynesialaisia ja malaijeja noin 4000 vuotta sitten.
500-luvulla sen keksivät kiinalaiset ja v. 1430 Ming-dynastian yhteydessä se liitettiin Kiinaan.
1500-luvulla portugalilaiset kävivät kauppaa saarella, mutta eivät asuttaneet sitä.
Wikipediasta:
1624 Hollannin Itä-Intian kauppakomppania, jonka tukikohta oli Bataviassa Jaavan saarella nykyisessä Indonesiassa, perusti saaren maaperälle ensimmäisen eurooppalaistyylisen asutuksen ja hallinnon, josta nykyisen Taiwanin poliittinen historia sai alkunsa Ming-dynastian kukistuminen mantsujen hyökkäyksestä synnytti suuren pakolaisvirran mantereelta Taiwaniin vuonna 1644.[1]
Kiinalaisen Ming-dynastian aikana Fujianin joukot löivät hollantilaiset ja valtasivat saaren vuonna 1662. Heitä johti fujianilaisen merirosvokauppiaan ja japanilaisen samurain tyttären poika Koxinga joka perusti saarelle Tungningin kuningaskunnan. Mantsujen valtakunta jatkoi laajenemistaan, ja Koxingan yrityksistä huolimatta Taiwan siirtyi heidän haltuunsa 1683. Saari sulkeutui ulkomaailmalta, mutta kiinalaisten uudisasutus kiihtyi 1800-luvun lopulla, ja saaresta tuli tärkeä sokerin ja riisin viejä mantereelle.[1]
Vuonna 1895 Kiina hävisi Taiwanin sodassa Japanille. Ennen japanilaisten saapumista saarelle, Taiwan oli hetken aikaa itsenäinen tasavalta. Taiwan siirtyi takaisin Kiinalle toisen maailmansodan jälkeen. 1949 lähes kaksi miljoonaa tasavallan kannattajaa pakeni Taiwanille kommunistien voitettua vallankumoussodan Kiinassa.
Eli
Kiinan sisällissodan (1926–1949) aikana Tschian kai-schek yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui lopulta ja joutui luovuttamaan vallan kommunisteille ja Mao Zedongille. Hän pakeni joukkojensa kanssa Taiwanin saarelle. 1. maaliskuuta 1950 Tšiangi Kai-šekistä tuli Kiinan tasavallan presidentti. Hän hallitsi Taiwania loppuikänsä Kiinan tasavallan presidenttinä.
Taiwan on siis virallisesti Kiinan tasavalta, joka katsoo, että Manner-Kiina eli Kiinan Kansantasavalta kuuluu sille, kun taas Kiinan Kansantasavalta katsoo, että Taiwan, eli Kiinan tasavalta kuuluu sille.
Vähän monimutkaista, mutta älkäämme kantako murhetta siitä vaan odotellaan kaikessa rauhassa miten he sopivat asiat keskenään.
torni ulkoa
tornin sisältä, valtava ostoskeskus ja kymmeniä ravinteleita
torni ja kuutamo
Kiersimme saarta 9 mukavan kiinalaisen ja opas Danin kanssa neljä päivää. Nopealla "bullet-junalla" kiidettiin Taichungin kaupunkiin ja sieltä bussilla Pulin kaupunkiin, jossa on Sun Moon Lake upeine temppeleineen. Ilma oli utuinen ja aikamoisen kylmä. Kun tullaan esim. Penangista eikä edes omisteta turkiksia ja villahousuja, oli puettava päälle kaikki mikä vähänkin tuntui lämpimämmältä kuin normaalit penang-vaatteet. Toisin sanoen, se yhden dollarin "Hanoi-takki" kahden vuoden takaa ja pumpulinen villatakki. Kyllä pärjäsi, vaikka vähän värisyttikin.
Seuraavana päivänä matkattiin Tainanin kaupunkiin, jossa oli sille merirosvon pojalle, Koxingalle omistettu muistopaikka. Kuvassa oikealla Koxingan patsas, sen merirosvon pojan. Häntä juhlitaan todellisena Taiwanin sankarina Chian kai-tschekin ja Sun Yat Sanin lisäksi.
Saattaa olla että nämä temppelten nimet menevät vähän sekaisin, kun nähtiin niin monta, mutta ainakin joku oli Wen-Wu temppeli ja joku toinen oli Tse En Pagoda ja sitten oli vielä Holy Monk Shrine.
Saattaa olla että nämä temppelten nimet menevät vähän sekaisin, kun nähtiin niin monta, mutta ainakin joku oli Wen-Wu temppeli ja joku toinen oli Tse En Pagoda ja sitten oli vielä Holy Monk Shrine.
Piti yrittää...(odottelen innolla).
Eräässä taiwaallisen kauniissa ja hyvässä ravintolassa
Kaoshiung-kaupungin nightmarketin erikoisuuksia
Kiersimme koko saaren, pohjoisesta etelään lännen kautta ja etelästä idän kautta takaisin pohjoiseen
Taipingiin.
Matkatoverit olivat miellyttäviä kiinalaisia, kiva pariskunta poikansa kanssa Singaporesta, Vietnamista pakolaisena v. 1975 Amerikkaan karannut pariskunta, Kaliforniassa asuva mutta Taiwanista kotoisin oleva kiinalaisäiti 7-vuotiaan ilopilkku tyttärensä kanssa ja todella sympaattinen vanhempi pariskunta Houstonista, Texasista, joilla on bisneksia ja poika Shanghaissa ja jotka haluavat nyt loppuvuosinaan matkustella niin paljon kuin mahdollista.
Mitä etelämmäksi tultiin, sitä mukavemmaksi ilmakin muuttui ja Hanoitakki haudattiin laukun pohjalle.
Osa paluumatkaa ajettiin bussilla, käytiin Tarokon upeassa luonnonsuojelupuistossa mahtavine kanjoneineen ym.
Picasan kuvaohjelma väittää kesken kaiken, että olen käyttänyt nyt 1GB tilan kuvistani enkä saa enää kuvia tähän. Huh...Olisivat varoittaneet niin olisin ollut säästäväisempi. Yritin poistaa joitakin ja lisätä ns. "tärkeämpiä" niiden tilalle, mutta ei onnistu. No, parhaat kuvat jäivät nyt näyttämättä ainakin siihen saakka kunnes keksin mitä nyt sitten tehdään.
Taipeissa asuimme taas samassa hotellissa kuin tullessakin, Pacific Business Hotellissa herkkuaamiaisineen.
Teimme järjestetyn kiertoajelun kaupungissa ja näimme pari mielenkiintoista kohdetta, kuten esim. valtavan Tshiang kai-tschekin mausoleumin ja Taiwanin vallankumouksen kunniaksi rakennetun kehitelmän, jossa Tshian kai-tschek istuu keskellä tyhjää salia reippaasti todellisuutta suurempana kivipatsaana ja jonka edessä sotilaalliset jämptit vahdinvaihdot tapahtuvat tunnittain.
Minulle mielenkiintoisempi nähtävyys oli Sun Yat-senin mausoleumi, (jossa Sun Yat-sen tosin ei ole haudattuna) ei mitenkään rakennuksen takia, vaan itse Sun Yat-senin tähden. Hänhän oli Tschiang kai-tschekin kaveri ja heidän vaimonsa (yksi Sunin vaimoista) olivat sisaruksia, kristittyjä, joiden vaikutuksesta kaveruksetkin ryhtyivät kristityiksi.
Sun Yat Seniä sanotaan Kiinan valtakunnan isäksi tai edelläkävijäksi. Hän vietti jonkun vuoden nuoruudessaan Hawaiilla veljensä luona ja sai siellä demokratiakärpäsen pureman ja idean Kiinan vapauttamisesta korruptioituneesta keisarivallasta.
Penangissa on muutama hänen taloistaan, hänhän kävi noilla varojenkeruumatkoillaan täälläkin ja täältä käsin järjesteli vallankumoustaan.
Ken haluaa tietää lisää, hän katsokoon vaikka Wikipediasta Sun Yat-senin elämänhistoriaa.
Viimeinen iltamme Taipeissa oli se hauskin ilta.
Menimme syömään kaupungille ja tutkiessamme ulkoapäin erään ravintolan ruokalistaa, sisältä huiskutettiin innokkaasti, että tulkaa tänne, täällä on tilaa ja sinne sitten mentiin. Jouduimme keskelle ns. business-illallista, jossa oli kaksi naista ja neljä miestä. Yksi naisista oli Peggy, joka hoitaa sveitsiläisen Rieter-firman taiwanilaisia asioita ja oli kutsunut illalliselle muutamia Rieterin kauppoihin osallisina olevia, esim. erään lentoyhtiön cargo-pomon. Muista ei oikein saatu selvää.
Syötiin ankkaa, lammasta, kalaa ym ja juotiin olutta (siis minäkin).
Sitten Peggy ja "pojat" halusivat viedä meidät taiwanilaiseen karaokeen ja tietysti menimme. Se toinen nainen miehineen meni omille teilleen.
Jos Picasa nyt ei olisi pannut välejään poikki kanssani, saisitte siitäkin illasta kuvia. Sitä kuvaa, jossa olen poski poskea vasten sen cargo-miehen kanssa, en kyllä näyttäisi.
Siis, Peggy ja pojat lauloivat karaokea, Jeannettea ja minua pyöritettiin parketilla ja taas meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Ainoa huono puoli koko jutussa oli se, ettei kukaan muu heistä osannut englantia kuin Peggy. Keskustelut jäivät yritystahoille ja kun pojat lauloivat korvaan tai mikrofoniin, oli oltava sen näköinen että ai kun ihana laulu ja kosteat silmät kertoivat herkistä tunteista joihin oli hymyllä vastattava.
Muuan heistä hoki koko illan: happy day today. Olimme Peggyn mukaan miesten ensimmäiset ulkolaiskontaktit. Itse Peggy on käynyt jo monta kertaa Sveitsissä ja tuntee muutakin Eurooppaa.
Meillä oli aamulla aikaisin kotilento ja miehillä työpäivä, joten jossain vaiheessa cargo-mies tilasi taksin ja heitti meidät hotelliin. Sinne katosi hän, vilkuttaen.
Tämä oli siis matka Taiwanille.
