lauantai 20. heinäkuuta 2013

Unelmista totta

Kun keskustelimme veljeni kanssa lapsena tulevaisuuden toiveistamme, kerroin, että haluaisin matkustaa, matkustaa ja matkustaa, nähdä mitä on kotikaupungin ulkopuolella, missä ja millaisia ajatuksia on ihmisillä, jotka käyttävät nenärenkaita ja kulkevat puolialastomina. Sanoin, ettei minua kiinnosta lontoot ja pariisit, joissa kaikki käyvät, haluan nähdä maita, joissa " kukaan " ei käy.
Olen onnistunut haaveissani aika hyvin. Monenlaista eksotiikkaa on nähty, tosin nuo lontoot ja pariisitkin ovat tulleet tutuiksi.
Nyt yksi viimeisistä haaveistani - kenties - on tutustua entisten aikojen Maustesaariin, Molukkeihin, vähän paremmin. Ne kaksi kertaa, jolloin olin mukana purjeveneessä niiden saarten pikatutustumisella, jättivät uteliaisuuden ja toiveen viettää näiden ihmisten keskuudessa vähän pidempi aika.
Olisikohan tämä jo tämän tulevan talven ohjelmaa?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Voi kakkaranmakkarat....Ei mikään harmita niin kuin se, kun vihdoin saa inspiraation ja kirjoittaa parikymmentä sivua hyvää (omasta mielestä) tekstiä ja se KATOAA jonnekin auf Nimmerwiedersehen. Kun vihdoinkin saa sen niin tärkeän jutun luurangon paperille kaikkine ideoineen.!... Tuleekohan se inspis enää takaisin ollenkaan.
 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Hitaasti...

Hitaasti kuolee se,
ken ei matkusta,
ken ei lue,
ken ei kuuntele musiikkia,
ken ei löydä armoa itsessään.

Pablo Neruda

Yhdyn täysin tässä Nerudan ajatuksiin, vaikka ihmisenä  - omaelämäkerran perusteella - hänestä en suuremmin pidäkään. Nerudan useimpiin runoihin sen sijaan voin helposti samaistua.

Kyllä matkustaminen auttaa avaamaan silmiä, samoin kuin lukeminenkin. Musiikin kuunteleminen taas  vie sinut maailmaan, jossa on enemmän sieluasi kuin missään muualla. Ajattelin juuri tätä eilen Musiikkitalolla Helsinki-päivän ilmaiskonsertissa. Nautin. Joka kerta kuunnellessani loistavia musiikkitulkintoja olen pahoillani, etten ole musikaalinen itse enkä osaa soittaa mitään instrumenttiä. Siispä on nautittava muiden esityksistä.
Löytää armo itsessään? Hyväksyä itsensä, ei muuta.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Helsingin kesäkuu -13

Aika kuluu ja jättää jälkensä. Vain tulevaisuus on kulumaton ja jäljetön, Se, tekeekö aika  hyvää vai pahaa, viisaammaksi vaiko vain vanhemmaksi on jotenkin samantekevää. Minä en seuraa aikaani, mutta se seuraa minua eikä päästä pakoon muuta kuin kuolemalla. En tahdo ajatella kuolemaa, en tahdo ajatella aikaakaan. Minä vain elän.

Siitä, kun viimeksi kirjoitin tähän, on kauan. Tässä välillä kerroin tekemisistäni toisessa blogissakin, mutta jätin senkin, kun muutin pois Malesiasta.
Palaan tähän taas, ainakin hetkeksi.

Nyt olen Suomessa ja odotan, että pääsen parin päivän kuluttua mökille, jonne Marikin tulee.

 
7 minuuttia Kauppatorille, Katajanokan kiertämistä melkein päivittäin. Hellettä tai ainakin kaunista ilmaa ja nyt viileämpää ja sateen odotusta.