sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sisar

Niin, on minulla sisarkin. Tapasin hänet eilen ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Kohtaaminen oli samalla tutun todellinen ja epämiellyttävä. Ei hän ole muuttunut ja mietin, että miksi oikein tulin. Melkein kahdenkymmenen vuoden ikäero saa minut kunnioittamaan hänen ikäänsä, ei muuta. Onhan tämä todennäköisesti niitä viimeisiä kertoja, kun tapaamme.
Kuuntelin parin tunnin ajan hänen ylistystään itsestään. Se itsekehu ainakaan ei ole muuttunut. Hänen olemisensa hauraus sai minut kuitenkin jäämään niinkin kauaksi. Tottakai kutsun hänet vielä Katajanokalle, ennen kuin lähden.
 

perjantai 29. elokuuta 2014

...ja taas uutta blogin jatkoa. On tätä suunniteltukin välillä.

On tätä blogin jatkamista taas ajateltu, mutta mutta....
Aikaakin olisi (ollutkin), mutta mihin se oikein meneekään...ja vaikka konekin on suurimman osaa päivää auki ja odottavalla kannalla.

Tulin Suomeen huhtikuussa, mökille ja mökiltä pois aina välillä. On Helsingissäkin kivaa. Välillä vaan tuli sellainen helle tännekin, että oli karattava maalle.
Nyt olen Helsingissä ja asunto on jälleen sen näköinen, että sisään astuja sanoisi, että jaaha, lähdössä ollaan? Puoliksi pakattuja laukkuja, osa kellariin, osa takaisin mökille ja loput kolmeen eri osaan: yksi osa varastoon Sveitsiin, yksi mukaan Italiaan ja loput valmiiksi odottamaan talven reissua.



 

Mausteita

 
                                                Vastapoimitun neilikan kuivausta


 

 

Todellakin, unelmat on toteuttamista varten

Sehän  tiedetään, että ihmisellä pitää olla unelmia. Kyllä, mutta ei sellaisia jotka jo alussa tietää mahdottomiksi. Ihmeitähän ei nykyään enää sen jälkeen tapahdu, kun Jeesus ruokki hurjan isoa väkijoukkoa kolmella kalalla ja viidellä leivällä.

Tämä minun viime talvinen unelmani Maustesaarista kuului niihin mahdollisiin.

Ja sehän  toteutui. Ei se tuntunut edes mahdottomalta, sillä olinhan jo häärinyt siellä ympäristössä ennenkin.
Pääsin Tidorelle, Ternatelle ja Banda-saarille ja moneen muuhunkin paikkaan.
Pari kuukautta Molukeilla avasi taas  mieleeni uusia kuvia ihmiskunnan historiasta.
Niin että on siellä ihmiset eläneet ennenkin, viljelleet salaisilla saarillaan muskottia, kanelia ja  pippuria ja montaa muutakin, mikä on tehnyt Euroopan keskiajan kansat hulluiksi. Taistelleet ja hävinneet, jotkut muuttaneet pois, jotkut jääneet.

Eletään siellä nytkin. Tosin maustekauppa ei käy enää samaan tahtiin, mutta käy kuitenkin. Minäkin toin pussillisen kanelia ja muskottia ja ne tuoksuvat nyt niin ihanalle kaapissani. Tuovat muistoja. Nuuhkaisen niitä aina silloin tällöin ja mietin, että sitten kun minulla on taas se Oma keittiö siellä jossain voin jotain tehdäkin.