maanantai 30. marraskuuta 2009

Keltaisten hedelmien aamu

Nyt olen sitten taas yksinäni ja hyvä näinkin. Joskus on mukavaa kun on mieluista seuraa, joskus haluaa olla itsekseen. Jeanneten kanssa oli jopa riemukasta olla.
Hänen lähtönsä jälkeen sitten vain luin, uin ja söin hedelmiä, jotka Bobin kanssa eräänä aamuna haimme torilta.

Siellä oli myös Norjan lohta, jonka tähden Bob minut sille torille veikin.Hinta 45 ringgittiä eli 8,8 euroa kilo. Ostin kilon ja pakastin kertakäyttöpalasina..


Palanen tästä valtavasta jackfruitista (suomeksi kuulemma jakkihedelmä) pääsi myös kassiin.

Ja hedelmiä olenkin popsinut, mutta suu huutaisi välillä jotain vahvempaakin purtavaa.
Tänä aamuna tein hedelmäsalaattia ja huomasin että jääkaapissa oli vain keltaisia hedelmiä. Mitähän ruokaväriasiantuntijat siihen sanoisivatkaan. Väitetäänhän, että värit aterioissa ovat myös tärkeitä.

Tässä tätä keltaista asetelmaa ananasta: keltaista malesialaista vesimelonia (hyvää!), jakkia, appelsiiniä ja valkoista suklaata mikä ihan totta oli myös samanväristä kuin toverinsa lautasella. Tuota khakia, joka kurkistelee suklaatin takaa, en kyllä vielä syönyt. Siis huomannette, että ei tämä laihdutuskuurista käy. Suklaatakin!

Olen katsellut jopa televisiota, harvinaista kyllä. Tänä aamuna tuli Al-Jazeeralla keskustelu Irakista. Herkistyin, mutta en kääntänytkään kanavaa. Sitä kanavankääntöä olen tehnyt Irakin kohdalla monta vuotta.  Uutiset ovat olleet liian surullista kuultavaa.  En ole jaksanut lukea attentaateista, pommeista, vankilakidutuksista enkä muusta pahasta, kun olin niin toivonut niiden kuuluvan menneisyyteen.
Sikäläisillä tuo kaikki jatkuu, vaikka Saddam on mennyt ja hallitus yrittää olla erilainen. Nyt hilluvat yksityiset.
Ohjelmassa käsiteltiin baath-puoleen asemaa nyky-Irakissa. Se siitä, en ota tässä kantaa.

Katselin muutakin, Hondurasin tilannetta, keskustelua Sveitsin päätöksestä kieltää minaretit, CNN:n lähetystä Libyan vankilasta entisten Al-Qaida-taistelijoiden käännättämistä.
Malesian omat asiat nyt kohdallani retuperällä. En ole lukenut lehtiä kolmeen päivään.


perjantai 27. marraskuuta 2009

Jeannetten kanssa, osa 2


Jeannette ja verhotankomies Larry ripustavat intialaisriepua seinälle.


Sitten vaan veneajelulle Helenin ja Gohn kanssa

Uudempaankin arkkitehtuuriin pääsimme tutustumaan


Illalla Teohn ja Lenchingin uuden kodin tupaantuliaisissa. Vieraita taas satamäärin

Lenchingin kaunis hymy

Kiinalaisten herkkujen äärellä oli koko ajan jonoa

Poikalasten  viihtyminen oli taattu telkkarin ääressä


Osa istui yhdessä patioista ja söi tai katseli kalalampea



Jotkut taas huvittelivat keikkumalla rappusissa, ylös alas jne.


Arvokkaimmat sitten vain istuivat ja odottivat kotiinlähtöä.Hohhoijaa.
Meillä oli kuitenkin mukavaa!




keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Jeannetten kanssa ympäriinsä, osa 1

Yritimme tutkia näitä Penangin kulttuurin perintötaloja (!) vähän tarkemmin sisältäpäin. Jotkut olivat myytävänä, mutta joka päivä kalliimmalla hinnalla. Emme ajatelleet ostaa, mutta mielenkiinto kiinalais-penangilais-malaiji-jne kulttuuria ja arkkitehtuuria kohtaan oli herännyt ja piti Jeannetteakin hereillä melkein joka talon kohdalla.
Tässä yksi upea esimerkki yli satavuotiaasta Penang Perenikan Mansionista, rikkaan Kapitan Cina Chung Keng Kwee´n residenssistä ja toimistosta







Näitä kammareita ja salonkeja riitti. Mieluiten olisin viihtynyt vihreällä sisäpihalla

------------------------------------

Bob vei meidät kasvitieteelliseen puutarhaan, yhteen Penangin mukavimmista paikoista ja kaupungin keuhkoista.


 
Tämä ei siis ollut eläintarha, vaikka apinat hyppivätkin eestaas


Puiden runkoihin on pesiytynyt ihmellisiä loiskasveja


Tienvarren reunuksien kukkapensaita


------------------------


Lähellä on Youth Park, jonka huipulle kiipesimme


Ja taas näin talon, jossa asun (vihreästä rakennuksesta keskellä toinen oikealle)

Puiden juuret etsivät omat tiensä

Kotimatkalla Bob halusi sammuttaa janomme kookosmaidolla. Kas tästä kärrystä sitä löytyi


 







Sitten torille
...


...ja kaloja ostamaan

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Loman merkeissä, jotenkin

Kiirettä on riittänyt Jeannetten kanssa. Ehdittiin käydä Thaimaassakin hieronta-kampaaja-ruokaretkellä ja siinä samallahan tuli viisumikin uusittua. Kelpaa taas asua kolme kuukautta.
Eilen sain aikaan senkin, että ryhdistäydyin vihdoin ja kutsuin mukavat naapurini, Ho`n ja Elainen kylään. Kun oltiin syöty heidän mukanaan tuomansa kiinalainen kalakeitto, johon Ho oli itse onkinut kalat, ynnä riisit ja lihat ja tarkastettu tämä asunto, tutkittiin myös heidän asuntonsa. Aivan erilainen ja vähän suurempi.  En vaihtaisi. 240 neliötä riittää minulle. Köh. ..
Jeannette designerinä pani tietysti melkoisen pian asumukseni uuteen uskoon. Aika moni kalu vaihtoi paikkaansa. Saapas nähdä jätänkö hänen järjestyksensä vai muutanko taas omani.

Aurinkoa ei ole paljon näkynyt. Sadetta sitäkin enemmän, mutta ei ole haitannut. Aamu-uinneista on tullut rutiini.
Tänään  olimme Bobin kanssa puskakiipeilyllä ja minä olin punainen kuin krapu vielä kauan sen jälkeen. Eipä ole tullut kiipeiltyäkään pitkään aikaan.


sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Vähitellen jo asumisen aika

 
Goh on auttanut,  porannut reikiä ja  ripustanut tauluja.Ja niitä riittää kaappiin asti.

  Huomenna tulee Jeannette
Tässä hänelle huone



Onkohan tämä huone - jonka finish (toi tuoli edessä pois ja siihen pöytä ja lamppu) vielä puuttuu, liian kirjava vieraille



Keittiökin on jo valmis

Ja nyt pitäisi sitten ruveta asumaan ja viihtymään

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Herra Tanin talossa

Tänään vierailin ihanan vanhan miehen, Tan Lye Hoen luona. Hän asuu vaimonsa ja poikansa perheen kanssa 200 vuotta vanhassa talossaan, koko suvun asuttamassa hevosenkengän muotoisessa talorykelmässä, jonka keskipiste ja keskellä on suvun esi-isien rakentama temppeli.


Herra Tanin isä on valokuvannut vuosituhannen alkuaikojen Penangia

Lasinegatiivi

Ihastuin paikkaan, oikeaan rauhan tyyssijaan keskellä Penangia ja aloin jo kysellä josko rykelmässä olisi vapaita taloja myytävänä, mutta niitä ei myydä vieraille, vaan ne halutaan säilyttää vain Tan-suvun jäsenillä.
Se oli sellainen pitkä talo kahdessa kerroksessa. Keskellä avoin patio ja  sen yhteydessä keittiö, joka sateen tullen saadaan eristetyksi ja suljetuksi. Harmi, etten ottanut sieltä kuvia. Ihastuttava talo, jota jo rupesin kalustamaan. 

 Herra Tan myy isänsä ainutlaatuisten kuvien kopioita ja tietysti sorruin ja ostin pari 1920-luvun kuvaa.



Herra Tan on suuri kulttuurin ja historian ystävä. Hän maalaa ja kirjoittaa itsekin.





Vierailu jäi vajavaiseksi ja se pitää uusia paperin ja kynän kanssa. Asioita ylös ja muistiin
.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Pastoraalisinfonia




                                                   André Gide


Sen jälkeen kun olin viettänyt lauantaina rattoisan Halloweeninn Helenin taloyhtiön uima-altaan reunamilla ahtaen itseni täyteen eri kansallisuuksien tekemiä herkkuja, makasin osan eilistä päivää ensin voimattomana oman talon uima-altaalla, ja sitten muuten vain laiskana kotona.
Vapaa-ajasta ja tapahtumattomuudesta hullaantuneena otin altaalle pinon kirjoja, joista luin yhden. Giden Pastoraalisinfonian. Luin sen ensimmäisen kerran 16-vuotiaana ja se huumasi minut vuosikausiksi. Se oli yksi noista kirjoista jotka jättivät jälkensä ja mietin sitä ja sen sanomaa, kerrontaa, papin rakkautta, tytön itsemurhaa ym mutta toisella tapaa kuin nyt. En koskaan lukenut sitä uudelleen eiliseen mennessä. Ne olivat silloin omia nuoren tytön romanttisia ajatuksia elämästä. Onneksi luin kirjan taas, nyt se jätti toisenlaisia mietteitä. Liian sovinnainen ja yksioikoinen rakennelma. Beethofenin Pastoraalisinfonia musiikkina on ollut kuitenkin kirjasta johtuen yksi mielisinfonioitani. Ja jää.
Kirjasta on tehty elokuvakin. Onneksi en ole nähnyt sitä.
Etsin seuraavaksi käsiini Giden Vääränrahantekijän. Siitä pidin myös, ehkä vielä enemmän.
Gidé kuului sarjaan Mauric, Sartre, St.Exupery, Gibran, nuoruusajan "löytöihini".