Hänen lähtönsä jälkeen sitten vain luin, uin ja söin hedelmiä, jotka Bobin kanssa eräänä aamuna haimme torilta.
Siellä oli myös Norjan lohta, jonka tähden Bob minut sille torille veikin.Hinta 45 ringgittiä eli 8,8 euroa kilo. Ostin kilon ja pakastin kertakäyttöpalasina..
Ja hedelmiä olenkin popsinut, mutta suu huutaisi välillä jotain vahvempaakin purtavaa.
Tänä aamuna tein hedelmäsalaattia ja huomasin että jääkaapissa oli vain keltaisia hedelmiä. Mitähän ruokaväriasiantuntijat siihen sanoisivatkaan. Väitetäänhän, että värit aterioissa ovat myös tärkeitä.
Tässä tätä keltaista asetelmaa ananasta: keltaista malesialaista vesimelonia (hyvää!), jakkia, appelsiiniä ja valkoista suklaata mikä ihan totta oli myös samanväristä kuin toverinsa lautasella. Tuota khakia, joka kurkistelee suklaatin takaa, en kyllä vielä syönyt. Siis huomannette, että ei tämä laihdutuskuurista käy. Suklaatakin!
Olen katsellut jopa televisiota, harvinaista kyllä. Tänä aamuna tuli Al-Jazeeralla keskustelu Irakista. Herkistyin, mutta en kääntänytkään kanavaa. Sitä kanavankääntöä olen tehnyt Irakin kohdalla monta vuotta. Uutiset ovat olleet liian surullista kuultavaa. En ole jaksanut lukea attentaateista, pommeista, vankilakidutuksista enkä muusta pahasta, kun olin niin toivonut niiden kuuluvan menneisyyteen.
Sikäläisillä tuo kaikki jatkuu, vaikka Saddam on mennyt ja hallitus yrittää olla erilainen. Nyt hilluvat yksityiset.
Ohjelmassa käsiteltiin baath-puoleen asemaa nyky-Irakissa. Se siitä, en ota tässä kantaa.
Katselin muutakin, Hondurasin tilannetta, keskustelua Sveitsin päätöksestä kieltää minaretit, CNN:n lähetystä Libyan vankilasta entisten Al-Qaida-taistelijoiden käännättämistä.
Malesian omat asiat nyt kohdallani retuperällä. En ole lukenut lehtiä kolmeen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti