On taas ehtinyt tapahtua, mutta ei mitään suunnitelmien mukaan.
Toispäivänä heräsin siihen että en melkein voinut liikkua. Selkä taas! Pitikin sattua juuri nyt. Silti hyristelin Helenin ja Goh`n kanssa heidän autollaan Kuala Lumpurin Ikeaan. Tuntui tärkeältä saada vähän lisää pohjoismaista ja kotoisentuntuista leimaa huusholliin, sitä ns. lisätouchia, kuten vaikka ikealaisia spotteja kattoon, täältä kun en löytänyt mitään pientä ja melkein näkymätöntä.
Lähdimme aamukuudelta, ja meidän piti olla viimeistään kymmeneltä Ikean portilla, mutta kas, tietä sinne ei niin vain löytynytkään, meidän maalaisten piti harhailla ensin parituntinen suurkaupunki Kuala Lumpurin keskellä, reunoilla ja sivuilla, kysellä ihmisiltä ja taas harhailla. Ehdimme sitten sopivasti kahdeksitoista Ikean lihapullille. Niiden jälkeen lista esiin ja mars koluamaan puodin sisustuksia.
Ne 16 lamppua löytyivät, paljon muutakin, esimerkiksi vierashuoneeseen 189 senttiä pitkä ja 152 senttiä leveä vuode.
Pitkät pariskunnat, jotka aiotte vierailla luonani, varautukaa nukkumaan jalat sängyn ulkopuolella. Tämä on tätä pikkuisten aasialaisten mallistoa.
Sitten silliä kassiin, myös Helenin kassiin, ja etsimään tietä kotiin. Löytyihän sekin muutaman harharetken jälkeen. Kello oli melkein kaksitoista, kun olin kotona lamppuineni valmiina kaatumaan nopeasti suihkun jälkeen sänkyyn. Muu tavara toimitetaan perässä Penangiin, ei mahtuneet kaapit ja sängyt Goh´n autoon.
Tänään ne olisivat jo tulleet, mutta vasta illalla, mutta kun tämän talon sääntöihin kuuluu, ettei viiden jälkeen saa enää kolistella remonttihommissa, piti siirtää ensi viikkoon.

Eiliseksi Bob oli tilannut ikkunanpesijät. Mieluiten olisin ottanut vähän lokoisammin, loikoillut selkäni kanssa vaikka, mutta ei käynyt, piti olla ainakin aktiivisen näköinen kun kolme ripeää ja reipasta malaijia pesi ikkunoitani kymmenestä neljään.
Sen ns. kirjastohuoneeni ikkuna ei varmaan koskaan ollut nähnyt vettä ja rättiä, eikä siitä oikein kkunnolla läpi nähnytkään. Nyt näkyy. Vähän liiankin hyvin, sillä se näyttää talon lightwelliin, elikkä mikähän sekin on suomeksi. Sellainen jonkinlainen patio talon keskellä, jossa ei ole kattoa., minkä johdosta siellä sitten lentelee puluja ja muita eksoottisia lintusia ja niiden jäljet on seinäkohoumilla jokaisen nähtävissä.
Illalla kaaduin taas jo yhdeksältä sänkyyn odottamaan tätä päivää, suurtä päivää, jolloin minun piti saamani kaikki lamput kattoon, televisioyhteys ja se kauan kaivattu keittiö.
Lamput sain. Muuta en. Eivät ne lamput ihan melkein näkymättömiä ole, paitsi verrattuina niihin valtaviin tatteihin, jotka oli ripustettu kattoon entisten asukkaiden toimesta.

Se Astromies lupasi tulla kymmeneltä, ei tullut koko päivänä. Keittiönkin piti tulla kymmeneltä, tuli neljältä ja vain osalla tavaroita ja joku niistäkin väärin mitattuna.
Sitten jouduin kohottamaan ääntäni - jota täällä fiksut ihmiset eivät saa tehdä - , kun fancy-kattolamppuni myyjjä ilmoitti ymmärrykseni mukaan, että saan laittaa itse puuttuvat helyt lamppuuni, he eivät tulekaan kuten olivat luvanneet. Lopulta ilmeni kuitenkin, että kysymys oli väärinkäsityksestä, he luulivat, että halusin heidän ripustavan sen lampun kattoon. Turhaan siis sekin äänenkohotus. Malttia, Marja, malttia, alas jo opetella maan tavoille.

Kahdeksalta nyt illalla soitti Astromies ja sanoi tulevansa huomenna kello yhdeksän.
Huomisesta keskiviikkoon täällä on juhlapäivät, eikä kukaan oikeastaan tee mitään. Täkäläiset muslimit viettävät Hari Rayaa, ramadanin päättymisen juhlaa. Lapsilla on koulusta lomaa 28.9 saakka.

Keittiön rakentaminen jatkuu keskiviikkona ja loput siitä ensi perjantaina. Ehkä.
Sitä lattian puuosaa ei oltukaan poistettu Ikeapäivänäni ja sekin siirtyi ensi keskiviikkoon.
Aloin jo harmitella puun poistamista ja olisin sen perunut, mutta laatat on kai jo tilattu. Bob pitää minua varmaan aika ailahtelevana, kun muuttelen suunnitelmiani. Noh...onhan lupa muuttaa mielipiteitään.

Ulkona käväisi taas nopea myrsky jyrinöineen ja salamoineen. Hyvä tunne kuuman päivän jälkeen, mutta ei viilentänyt kuitenkaan tarpeeksi, vaan ilmastointi joutuu jälleen hyrisemään makuuhuoneessa.
Huomenna on minullakin lomapäivä. Mitään en voi tehdä, kun ei ole vielä asennettu kaappeja joihin jotain voisi laittaa. Tilpehöörit odottelevat tasoja, joille niitä voisi levitellä. Taulut odottavat, että muu kaikki on paikoillaan. Bobin mielestä minun pitäisi perustaa galleria. Hah.
Voi kamala, tarvitsenko minä tätä kaikkea rojua? Pitikö tämä nyt raahata Euroopasta tänne!!! Piti näköjään. Huokaus.