Kahden päivän sisälläolon ja ei paljon-mitään-tekemättömyyden jälkeen otin mummokärryni ja vedin sen torille Makaavan Buddhan Temppelin taakse. 15 mimuutin kävelymatka yli kuoppien ja epätasaisten muhkuroiden. Matka menetteli. Huonompikin voisi olla.

Temppelin vierustoille olivat katukauppiaat levittäneet tavaroitaaan, taikaesineitä moneen uskoon.
Siellä takana, oikealla markkinapaikalla olivat minun ostokseni, mangot, papaijat, appelsiinit ja sardiinit, maidot, mehut ja paikkakunnan paras kakkupuoti, jonka kylmästi ohitin. Eräästä terveyttä myyvästä pikkupuodista löytyi myös sitruunaista etikkaa ja papaijapulveria, josta teelusikallinen veteen tai mehuun sotkettuna





ennen ruokailua takaa sinulle pitkän iän ja roppakaupalla terveyttä. Aika näyttää, jos aikaa on.

Olen ollut viime ajat vähän holtiton syömisteni suhteen. Nyt, kun keittiökin on jo näkyvillä parin päivän takana, on aika taas ajatella terveellistä elämistä.


Siinä torimatkalla ohitin myös kauniin uuden kerrostalon, johon täkäläinen asianajajani on äskettäin muuttanut. Kun ihailin taloa kerran ääneen, sain tietää, että sen osoite ei ollut niin hyvä kuin omani. Minulla on kuulemma yksi Penangin parhaista osoitteista, kiinalaisittain katsottuna ja kiinalaisen numerologian mukaan. No jaa, onhan siinä yksi kahdeksikkokin, mikä on hyvä, ei yhtään nelosta, mikä taas olisi paha. Kiinalainen ei helposti osta asuntoa esim. neljännessä kerroksessa. Koko osoitekombinaationi on onnea tuottava, sanottiin. Minkälaista onnea se sitten tuottaa, selviää tässä sitten ajanmittaan. Toivon kuitenkin, uskoinpa tuohon osoitteen tuottamaan onneen tai en, että pystyisin olemaan tässä onnellinen tämän valinnan tehtyäni. Kaikki olisi paremmin, jos perheeni vain olisi vierellä/lähellä!