Olisi niin paljon kerrottavaa eikä millään malttaisi oikein aloittaa alusta. Siis siitä alusta kun Ari heitti minut

lentokentälle Helsingissä ja pelkäsin matkatavaroideni määrän puolesta.Ok, laukku painoi 25 kg, vähän ylipainoa, olkoon menneeksi. Lisäksi reppu ja läppärilaukkku, joita ei punnittu. Kaikki siis hyvin ja helpotuksesta huokaisten istuin sitten koneessa Tukholmaan saakka,jossa oli vaihto Malaysian Airlinesiin. Mutta Tukholman checkingin tätipä punnitsi läppärilaukun (ei reppua, onneksi). 15kg, ei käy, näin paljon ei saa viedä käsipakaasissa. Olin hölmöyttäni sullonut sinne vielä parit tuliaispullot Hesan dutyfreestä.

Ei auttanut selitykset muutosta sun muusta. No, mitäs tehdään, tännekö tämän tavaran nyt on jäätävä? Takana seisoi ystävällinen suomalaispariskunta samalta lennolta Helsingistä asti matkalla Kuala Lumpuriin (joiden pojan kotona käväisin silloin viime vuoden suomalaisten joulujuhlissa Kuala Lumpurissa, taivaallinen koti muuten!), joilla oli puolityhjät mutta yli viisikiloiset käsipakaasit ja joiden komennettiin ottamaan minulta vähän ylimääräistä matkan ajaksi

Kuala Lumpurissa oltiin noin vähän ennen aamuseitsemää kualalumpurilaista aikaa eli noin yhdeltä suomalaista yöaikaa ja olisi jo aikalailla väsyttänyt, mutta vain nopeasti hotelliin, (SwissInn), suihkuun ja samantien Sveitsin lähetystöön ilmoittamaan uusi osoite,kun kerran Kuala Lumpurissa oltiin.

Aamulla Penangin bussiin, lentämistähän en enää uskaltanut yrittää ja perillä sateisessa Georgetownissa odotti Bob. Hän majoitti minut Julien (vaimo) omistamaan

asuntoon, josta vuokralaiset olivat juuri lähteneet. Eli sinne vietiin vain tavarat ja saman tien mentiin sähkölaitokselle, puhelinlaitokselle vesilaitokselle ja kai jonnekin muuallekin vielä, jonka olen jo unohtanut, tästähän on jo kaksi viikkoa, hohhoijjaa.

Piti ilmoittautua, että asiat alkavat luistaa vihdoinkin, tähän astihan ne eivät oikein olleet luistaneet. Asunnon entinen omistaja nimittäin, jolla oli vielä avaimet, joita kellään muulla ei ollut, oli kadonnut ja minä olin hermoillut ja manannut tyhmyyttäni antautua vanhoilla päivilläni huiputuksen kohteeksi, olin käynyt Bobin ja tuomarini kanssa aika ankaraa e-mail-kirjeenvaihtoa, kun avaimia ei vain löytynyt. Pahaksi onneksi oli ent. omistajien omakin tuomari kadonnut (lomalla, selvisi). Tuloani edeltävänä päivänä oli sitten minun tuomarini luvalla vaihdettu asuntoon uusi lukko ja remonttimiehet pääsivät mittailemaan. Tullessani keittiöremontin ja maalaustöiden piti olla jo valmis, nyt niitä ei vielä oltu aloitettuakkaan.

Tulopäiväni oli torstai.

Lauantai-iltana soitti Helen ja pyysi kahdeksi päiväksi mukaan Etelä-Thaimaan Betong-kaupunkiin, joka oli ollut ennen kommunismin kuukahtamista tämän alueen kommunistisissien yksi suurimmista pesäpaikoista.

Hän, Goh ( se kirjoitetaan siis Goh) ja bussillinen Penangin kiinalaisia oli menossa sinne sunnuntai-aamusta maanantai-iltaan. Ja koska maanantai oli juhlapäivä ja töitä ei saanut tehdä, lupauduin mukaan ja vietin riemulliset kaksi päivää sympaattisten ihmisten kanssa kiertelemällä alueita ja kuulemalla ( mutta ei kaikkea ymmärtämällä, koska kiinalainen opas puhui vain kiinaa ja kanssamatkustajani eivät malttaneet koko ajan kääntää) alueen historiaa.

Lauantai-iltana oli hotellissa karaokeilta ja kylläpä kiinalaisia ystäviäni laulattikin. Muuan ystävällinen herrasmies lauloi minullekin, vain minulle kuulemma, englantilaisen rakkausvalssilaulun ja tanssittikin sen tahdíssa. Hauskaa oli, mutta koska en ole karaokeihmmisiä enkä jaksanut oikein niitä muita kiinalaisia lauluja pidemmälti seurata, karkasin nukkumaan yksityishuoneeseeni, jonka olin saanut kertoessani, etten oikein voi nukkua samassa 120 senttisessä vuoteessa ystävällisen kiinalaisrouvan kanssa, joka oli valittu huonekaverikseni, koska potkin ja kieriskelen pitkin yötä levottomasti.

Aamulla tutkittiin ne kommunistiluolat ja käytävät, sen jälkeen jotkut kävivät sensaatiomaisilla thai-hieronnoilla ja jotkut odottivat heitä kierrellen kaupunkia ja tutkien temppeleitä ja kaupungin muita sinänsä aika vaatimattomia nähtävyyksiä. Kaupunki ja sen temppelit ovat uudehkoa mallia ja kaikki tärkein oli nopeasti nähty. Ennen kotimatkaa pysähdyttiin vielä kuumilla lähteillä ja uitettiin jalkoja mukavan kuumassa vedessä.

Perillä mantereen puolella, Butterworthissa pysähdyttiin Helenin ystävän Lilin FengShui kodissa, jonka jälkeen hän kutsui hän meidät ja kuusi muuta bussilaista illalliselle Butterworthin puolelle kalaravintolaan. Yksi elämäni herkullisimmista kala-aterioista.

Jo tulomatkalla, kun jätimme Helenin ja Goh´n auton Lilin pihaan ja

odottaessamme bussia hänen talonsa nurkalla, hän oli pyytänyt meidät sisälle ja esitellyt minulle talonsa. Feng Shuita joka askeleella. Muovikukkasia, joista roikkui seteleitä tuottamaan rikkautta, laiva ovensuussa, kristallien kimallusta ja veden solinaa parissakin vesihyrrässä. Noh.... Kyllä minäkin Feng Shuista pidän, mutta...

Aamulla sitten alkoi keittiön repiminen asunnollani ja sitä kesti pari päivää. Samoihin aikoihin tulivat maalarit ja huoneistossa sai kahlata mitä erinäisimmässä rojussa ja kalkissa ja mitä kaikkea liitua se valkoinen mönjä olikaan joka levittäytyí joka koloon.

Ai niin, ne värit. Minulle annettiin käteen värikartta, jossa oli noin 15 väriä, 1x2 cm kukin kooltaan ja valitse nyt seinien värit. Pakkohan se oli, kun suurempia malleja ei ollut saatavilla. Yksi seinänväri oli jo ennalta tiedossa. Buddhan temppelin kultaväri yhteen seinään.

Halusin olohuoneeseen sellaista melkein valkoista, mutta mitään sellaista ei ollut kartassa ja yksi näytti silleen mukavalta off-whitelta, melkein valkoiselta ja halusin sen sitten olohuoneeseen. Makuuhuoneeseen vähän roosahtavaa vanhalle rouvalle ja yhteen vierashuoneeseen kellahtavaa. Se aika pimeä huone keittiön vieressä valkoiseksi, se valaisee.

Kun tulin seuraavana aamuna, oli se kellahtava huone kuin neonvihreä ilmestys mielestäni. Se tulee kyllä vaihdettavaksi.

Sitten alkoi maalari sutia sitä "off-whitea" olohuoneeseen ja olin huutaa kauhusta. Se oli kyllä aivan selvästi omenanvihreää. Ei sellaista ja pelit ja pensselit seis. Onhan vanha viisaus, ettei maaleja saa välita noin pienistä palasista, vaan on tehtävä kokeita vähän suuremmille alueille.

Maali meni vaihdettavaksi tavalliseen valkoiseen, ja nyt kun se on valmis, se näyttää juuri sellaiselta kuin sen pitääkin.

Vahingosta viisastuneena tutkin sen roosahtavan purkin jo sekoitusvaiheessa ja komensin siihen aika paljon valkoista joukkoon, ei mitään ruusunnuppuhuonetta sentään minulle.

Se Buddhan temppeliseinä on varmasti koko Penangin kaunein olohuoneen seinä. Minun mielestäni. Ja todennäköisesti ainoa senvärinen.

Eilen saapuivat tavarani. Omat mutkansa oli niidenkin tulemisessa, sveitsiläinen firma lähetti ne ensin nimittäin vähän väärään paikkaan ja ne tulivat sieltä sitten muutamaa päivää myöhässä Penangiin. Onneksi, ja muutenkin olisivat vielä voineet tulla paria päivää myöhemmin, että tämä maalaus-ym. häsläkkä olisi jo ohi.

CurioPakin pojat halusivat minut paikalle ennen kuin alkoivat purkaa lastia talon edessä. Tulli ei ollut avannut mitään, sinetit olivat paikallaan, mutta se, miten tavarat oli ladattu konttiin, oli jokseenkin ainutlaatuista. Sikinsokin, taulut heitetty sinne jonnekin, sohvien osat irrallaan ja pakkaamatta, kaikki vähän kallellaan ja syrjällään ja niin alkoi olla sydämenikin, kun sen näin.

Ja lopputulos oli, että osa taulujen laseista oli rikki, itse taulut ehjiä, rikkinäisiä peilejä ( ei mitään kalliita, jotain ikean kapeaa).Mutta se kaikkein surullisen juttu oli, että ruokapöytäni, jota niin rakastan, tuli kolmena kappaleena. Sen päälle oli kuulemma ladattu kaikki kirjalaatikkoni ym. eikä se ollut kestänyt matkaheilumisia vaan jalat olivat repeytyneet levystä irti. Levy oli ehjä, jalat myös. Tänään kävi muuan Bobin tuttu puuseppa katsomassa sitä ja sanoi saavansa siitä vielä pöydän, josta sen vikoja ei päältäpäin näy. Ensi viikolla.

Tänään tuotiin myös jääkappi, että minulla olisi edes jotain muuta kuin laatikoita keittiössä.

Keittiökalusteet tulevat ensi viikon lopulla ja jääkaappi solutetaan sitten niihin.

Pitäisi ostaa parit lamput, mieluummin tiffanyt kuin nuo alemmatBob vei Penangin ruokamarkkinoilla, jossa sai maistella Penangin ParhaitaTällä kärryllä liikuttiin Thaimaan vuoristossa.

FenShui-Lilin rahapuita

Nälkäisen Hengen taltuttamiseksi esitetään Penangissa kuukauden ajan erilaisia seremonioita esi-isille, Nälkäisille Hengille, jotka tulevat maan alta maan päälle. Niille tarjotaan erilaisia esityksia, kiinalaisesta traditionaalisesta oopperasta pop-musiikkiin, erilaiset ulko-ilmapaikat pursuavat ruuista, joita heille tarjotaan. Naiset valmistavat rahaa (rahankuvia) tonneittain, joka sitten viimeisenä iltana, tänään, poltetaan, lue: annetaan heille. Erilaiset näkymättömät jättiläiskokoiset pyhimykset vahtivat näitä henkia ja pitävät niitä aisoissa, etteivät ne vahingoittaisi eläviä.



Kun Nälkäiselle Hengelle tarjottua possua ei kukaan tullut noutamaan, se jaettiin läsnäolijoiden kesken.