Heureka!

Onnistuihan se, kun löysi oikean vivun mistä vääntää!

Piti vain rauhallisesti lukea kaikki mitä sivuilla kerrottiin, eikä sukeltaa sinne sun tänne.

Se sitten siitä.

Nyt palatkaamme remonttikertomukseen:

Ikea ilmoitti, että lopputavarat tuodaan tällä viikolla. Tänään on siis tiistai, joten aikaa on vielä.

Keittiön kerrottin inttämiseni jälkeen valmistuvan lauantaiksi siihen kuntoon, että voin keittää siellä vellini.

Olen luutinut ja pessyt lattiota saadakseni sitä betonipölyä häipymään ja onnistunutkin kohtalaisesti. Levittelin jo mattoja olohuoneeseen ym ym.

Kirjat ovat hyllyissä, mutta eivät vielä oikeilla paikoillaan. Se on proseduuri, joka vaatii vähän enemmän aikaa. Sormeni syyhyävät jo siihen hommaan.

Jostain ilmestuu käsivarsilleni puolen millin muurahaisia, niitä tuskin näkyy, mutta tuntuu, kun ne kipittävät pöydältä käsivarttani pitkin. Unohdin kerran tyhjän mutta vielä sokerisen mehulasin pöydälle ja nämä peijakkaat keksivät sen. Sen jälkeen alkoi tämä muurahaissirkus. Olen putsannut pöydän jo monasti, tänään Bob kävi myrkyttämässä epäilyttäviä muurahaispesäpaikkoja joten saas nähdä. Parempi nämä muurahaiset kuin ne valtavat torakat jotka hiippailivat Liman kodissani aina pimeän tullen. Ne eivät onneksi seikkailleet kehollani.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Kun meille kotona Sveitsissä tuli työmiehiä, sähkö- tai keitä tahansa - miehiä tekemään jotain pidempää työtä, tarjosin heille aina joko kahvia tai jotain muuta juotavaa, syötävääkin.

Yritin samaa Limassakin, mutta Q. suuttui. Ei heille saanut olla liian ystävällinen. En myöskään saanut hymyillä alakerran portiereille enkä puhua heidän kanssaan (tein sen silti, annoin heille liikoja tavaroitani, suklaata lapsille ja vaimolle vietäväksi, olin kai aika outo).

Jätin siivoojatyttöni yksiksensä siivoamaan ja menin kaupungille, sillä halusin näyttää, että luotin heihin. Tilaisuus teki köyhästä varkaan. Tavaroita ja rahaa hävisi talosta ja tytöt irtisanottiin. Vika oli kuitenkin minun. Oli vaikea oppia siihen, että "nämä ihmiset" olisivat olleet eri sarjaa.

Nyt en myöskään saa tarjota mitään "näille" remonttimiehille, jotka häärivät täällä suu kuivana pienellä palkalla koko päivän. "Näitä" ihmisiä ei myöskään saa jättää hetkeksikään yksin asuntoon, vaan jompikumpi meistä, Bob tai minä (useimmiten kumpikin) on aina paikalla. No, sen opin Limassa ja aarteet on tallessa lukkojen takana. Miehet tekevät melkein näkymättöminä töitään, eivät katso, eivät sano mitään, tulevat hiljaa, menevät hiljaa. He katsovat hämmästyneinä kun yritän puhua heille jotain. HE ovat tottuneet olemaan näkymättömiä, minä en siihen totu.

Eurooppa on totisesti erilainen. Jonkinlainen rotuerottelu on täällä vielä voimassa. Ja vaikka en mainitsisikaan valkoisia länsimaisia, on se myös heidän keskuudessaan. Alkuperäisväestö, malaijit ovat hallituksen väkeä ja ns. herrakansaa, mutta kiinalaiset pyörittävät täällä bisnekset ja ovat niitä varakkaita. En oikein tiedä mihin sarjaan panisin intialaiset. Heitä näkyy joka aloilla, ehkä kuitenkin enemmän käsityöläisinä.

Ostin tänään durian-hedelmää ja unohdin, ettei niitä voi syödä eikä säilyttää sisätiloissa

niiden hajun tähden. Joka hotellin aulassakin lukee, että on kielletty viedä duriania huoneisiin.

Taitaa tulla ensiruokailu ns. parvekkeellani.