Minusta tuntuu, että minä koko ajan vain ammennan ihmisten ystävällisyyttä pystymättä itse antamaan mitään.
Iloitsen siitä, että olen saanut kokea kaiken tämän, iloitsen hotellihuoneestani, josta näen kaupungin yli, iloitsen Eevan ja Timon ystävyydestä.
Iloitsen siitä, että olen saanut Sadun, rakkaan ystäväni mailin, vaikka se tekikin minut surulliseksi, iloitsen joka ainoasta viestistä minkä saan, janoan niitä suorastaan.
Sorellat, haloo, teistä ei kuulu mitään....
Tämän jakson viimeinen päivä on menossa umpeen.
Tarvitsin tätä paikallaan pysymistä sen väsyttävän sinne-tänne heilumisen jälkeen Zürichissä. Nyt minulla oli huone, jossa olivat nämä samat nyssykkäni (kyllä ne ainakin lisääntyivät tänä aikana) koko ajan samassa paikassa ja josta läksin silloin kun läksin ja tulin kun huvitti. - Vaikka, totta puhuakseni, en minä paljon tätä huonetta kuluttanut.
Huomenna suuntaan matkan Lankawiin. Ensin aamulla on "huoneen kontrolli", etten vaan vie huonekaluja, lakanoita, verhoja tai muuta mukanani ja sitten Aslam hakee minut lentokentälle.
Tiedän, ettei se saari ole sitä mitä alunperin olisin halunnut. Haaveilin nimittäin jotain sellaista melko autiota palmusaarta, jossa istuisin rantahietikolla yksikseni ja kuuntelisin palmun alla laineiden liplatusta.
Koko saari tulee olemaan turistien kansoittama ja yksinäisyydestä voi tuskin puhua - ja kauppoja tietysti joka puolella.
Kerron siitä sitten, kun olen siellä ja ehdin. Sillä on jännittävä merirosvohistoriakin takanaan.
Eilen tuli Eeva tänne ja kun saatoin häntä alas, oli aula taas täynnä tällaisia alla olevia otuksia. Nämä kummitukset kuuluvat näköjään tavaratalojen jouluun - tai alennusmyyntiin, joka on meneillään.
Hallissa oli arabialainen laulajatarkin, joka lauloi todella kauniisti habibistaan (habibi=rakas).Tänään pakkasin sekapäisenä kimpsujani. Mitä tulee mukaan saarille ja mitä menee Eevalle ja Timolle odottamaan Sveitsiin lähtöäni...siinäpä sitä aprikointia ja sumplimista riitti.
Luonnollisesti laukku, jonka luulin riittävän tämän seuraavan jakson ajaksi (2 viikkoa) osoittautuikin liian pieneksi ja minun oli taas ostettava uusi laukku. Täällä jo toinen. Joka matkalta seuraa minua uusi laukku, uskomatonta. Joskus joku jää kokonaan pois kelkasta.
Illalla oli suomalainen joulujuhla täällä muutaman vuoden asuvan Minnan taloyhdyskunnan tiloissa uima-altaan äärellä.
Illalla oli suomalainen joulujuhla täällä muutaman vuoden asuvan Minnan taloyhdyskunnan tiloissa uima-altaan äärellä.
Ennen joulupukin tuloa piti joidenkin tietysti polskia altaassa.
Lucian päivän merkiksi esiintyi harras Lucioiden joukko. Kaunista.
Ja sitten Hän saapui. Itse Joulupukki kaukaa Korvatunturilta. Oi noita hartaita lasten silmiä ja onnellisia ilmeitä, kun säkissä ei ollutkaan Petteri Punakuonolle heiniä vaan jokaiselle 30 lapselle jotain kivaa.
Tässä esitellään illan nuorin expatti Mark, 7 viikkoa.
Ja juhlan jälkeen odotti minua kotiaulassa näääääääin monta pakettia. Valitettavasti matkalaukkuni olivat niin täynnä, etten voinut ottaakaan niitä mukaani.
Katson ikkunasta ulos ja näen, että yhdellä katolla on omat kemut menossa. Hirveää jumbum- musiikkiä, eriväriset valot räiskyvät ja seurakunta hurraa välillä. No, pääasia että heillä on hauskaa. Minä varmaan osaan nukkua siitä huolimatta.
Hyvää yötä, bis zum nächsten Mal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti