Putrajaya

Putrajaya, Malesian uusi hallintokeskus näin sunnuntaina ainakin oli kuin kuollut kaupunki. Missä olivat kaikki sen 60 000 asukasta, missä autot, missä turistit, joiden on odotettu virtaavan katsomaan tätä Malesian ihmettä? Pari turistia otti toisistaan kuvia jonkun komean rakennuksen edessä, aitoja asukkaita ei näkynyt koko sinä aikana kun katsastin kaupunkia.
Pari autoa ajoi hissukseen komeita leveitä bulevardeja pysähdellen harmissaan hyvin toimivissa liikennevaloissa. Aina näytti olevan punaista ja kukaan muu ei tullut mistään.

Putrajayaa alettiin rakentaa vuonna 1995 Malesian hallinnolliseksi supermoderniksi keskukseksi keinotekoisen järven ympärille. Sen etäisyys Kuala Lumpurista on 40 kilometriä ja kokoa yhteensä 4600 hehtaaria.
Kaupunki tuntuu olevan suhteeton sen asukaslukuun nähden, mutta tilanteen odotetaan muuttuvan, kunhan kaikki on valmista. Vaikka lähteiden mukaan se on ollut valmiina jo useita vuosia, mutta sen toimivuus on toista.
Kuala Lumpurin on tarkoitus jatkaa edelleen liike- ja finanssikeskuksena, Putrajayalle on haluttu antaa hallinnolliset asiat. Nyt jo siellä ovatkin kaikki hallintorakennukset, ministeriöt, pääministerin valtava palatsi, oikeusistuin ym. Ulkomaiset lähetystöt puuttuvat. USA ja Intia ainakin ovat ilmoittaneet, että ovat jo investoineet niin paljon rahaa Kuala Lumpurin lähetystöihin, etteivät missään nimessä muuta Putrajayaan.

Kritisoijat katsovat valtavan pääministerin palatsin olevan kuin irvikuva ylellisessa komeudessaan, upean moskeijan järven rannalla katsotaan tehdyn turistien töllöteltäväksi, ei hartautta varten, leveät ja varjottomat kadut ovat kuin paistinpannuja sen sijaan että ne olisi varjostettu puilla suojaamaan auringon paahteelta.
Pääbulevardin molemmin puolin näkyi puistoa, sinne emme menneet, sillä jotenkin oli tarve jättää pian tämä merkillinen paikka odottamaan tulevaisuuttaan. Pilvienen näkymä jostain jollekin monista silloista.

Yhden sillan kattorakennetta

Moskeija. Vaikka islam onkin pääuskonto Malesiassa, siellä asuu silti paljon hinduja ja buddhisteja. Heidän temppeleitään en huomannut Putrajayassa.

Välillä piti syödä. Tarjolla kanaa ja riisiä ja jotain vihreää koristetta. Söin kyllä senkin.

Kaunis mutta tyhjä rantabulevardi.

Vain yksi ihminen tälläkin torilla.


Pääkatu. Ei ristin sielua. Päässä pääministerin palatsi.

0000000000000000000000000000000000000000000000000000000000

Kotimatkalla Aslam näytti satojen edullisten talojen alueen, joka on jätetty rakentajan rahapuutteessa kesken. Kukaan ei lotkauta korviaan niiden pienituloisten ihmisten valituksille, joiden raha seisoo pian jo rappeutuvissa asunnoissa.

Tosin, kun tulin huoneeseeni ja avasin television, siellä tunnuttiin kuvista päätellen keskusteltavan juuri tästä alueesta. Ehkä siis korvien lotkautusta tiedossa.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo


Pian olinkin taas Kuala Lumpurissa ja

katselin tyttöjen outoa lasihelmipeliä peliä kadulla.

Zentralmarketissa kiertäessäni kuulin aikamoista hekotusta. Sinne!

Ja mitä näinkään: joukko eurooppalaisia istui kala-altaan reunalla ja uitti kalojen keskellä koipiaan.

Ja ilmeisesti kalat kutittivat aikalailla, sillä nauru ja uiuiui-hihkuminen kuului kauas.

Samalla selvisi mitä monen jalkahoitolan jakamat mainoslehtiset tarkoittavat "fish-poolillaan".

Pienet kalat näykkivät jalkojen kuollutta ihoa ja altaasta noustaan sitten vetrein ja silein jaloin.

Ei kuulemma koske, kutittaa vain, kalat eivät välitä pehmeästä ja uudesta ihosta.

Sen jälkeen piti kyllä ihastella paria kaunista kangastakin. Ei tarttunut käteen tällä kertaa, jatkosta en tiedä.

Ja sitten tulin kotiin ja ilta oli tämän näköinen!