Eevan kanssa taas ostoksilla. Tässähän ihan villiintyy!


Kukkaloistoa kadulla

Seppeleensitojatar

Vaanin tuota vaaleanpunaista tyttöä saadakseni edestäpäin kuvan, mutta ei onnistunut, hän käänsi aina päänsä pois. Aikamoinen näky hän oli upeassa (!) meikissään ja koko asussaan, josta ei kyllä saa paljon selvää, kun kamera heilui. Uutta tai jotain muotia on, että tytöillä on mustat sukat ja SUKKANAUHAT puoleen väliin reittä, ja niiden pitää näkyä hyvin minihameen alta.

Joulukuusi tämäkin

Päivän saalis: ikkunaverhot. Olis vain niitä ikkunoita!

...sekä hame! Sille kyllä löytyy paikka.

*******************************************************************************
- Miksi matkustan? Pakenenko jotain? En, haluan kokea toisenlaista elämää.

- Ovatko matkat minua muuttaneet? Eivät, ne ovat tuoneet esille sen, mitä todella olen.

********************************************************************************

Ihmettelen, ettei tämä tämä kostea ja kuuma ilma minua millään lailla väsytä ja lannista. Nautin tästä jopa. Mitä siitä, jos sade kastelee, sehän kuivuu saman tien. Ja oikeastaan se ei ole kastanut minua vielä kertaakaan. Aina on jossakin suojaa, johon voi karata. Tämänpäiväinen sade kesti noin 5 minuuttia. Eilen sen sijaan melkein sen koko päivän.

Tänään tuli uusi luottokortti Timon ja Eevan osoitteeseen, mutta ilman pin-numeroa. Toivottavasti pinkin tulee ennen lähtöäni. On tästä luottokorttihommasta nyt riesaa täällä. Yhden kerran väärä pin ja wups....kortti on mitätön. Luonnollisesti varmuus on parasta, mutta olisivat edes odottaneet kahta väärää lyöntiä.

Entisöityä kaupunginosaa intialaiskauppojen kupeella.

Niiden kauppojen tunnelma on kuin Intiassa, paitsi että siellä tuttujen kaupassa New Delhissä tunnelma ainutlaatuinen; että niin pieneen puotiin mahtuukin niin paljon tavaraa. Ja niin ihanan intialaista.