Nämä kaksi viimeistä päivää on seikkailtu kaupungilla, eilen Eevan kanssa ja tänään yksin. Mutta on tehty muutakin. Eevan kotona Mont Kiarassa syötiin ostosreissun päätökseksi todella hyvää vihanneskeittoa ja katseltiin Timon sukelluskuvia. Olipa mahtavia otuksia meren pohjassa. Ja mitkä värit. Ei ihme, että hän on hullaantunut sukellukseen. Sain kotiinkuljetuksen Aeroline-bussiyhtiön kautta, josta tilasin bussiliput Penangin saari-Kuala Lumpur-Singapore-Kuala-Lumpur.
Edellisenä iltana ystäväni kamerakauppias Chow (kirjoitustavasta en olekaan ihan varma) kiikutti minut jo yhdelle bussiasemalle kyselemään lippuja, mutta noin monimutkaista matkaa he eivät osanneet myydä. Täällä on monenlaisia bussiyhtiöitä ja tämä Aeroline osoittautui nyt sitten kuitenkin tehokkaaksi, vaikka emme välillä oikein osanneet tajuta, miten voi olla niin vaikeata ymmärtää yksinkertaista asiaa, jota toistimme (tai Timo toisti, hän otti miehenä ohjakset käsiinsä, onneksi) yhä uudelleen ja uudelleen.
Olin jo muutenkin vähän huolissani juoksennellut Kuala Lumpurissa hotellista toiseen kysymässä itselleni hotellihuonetta jouluksi, tässä hotellissahan olen vain 14.12 saakka, siis siihen saakka kun menen Lankawin saarelle. Pelkäsin että minulle käy kuin Jeesus-lapselle, ei ole tilaa majataloissa, mutta sitten keksin tuon Singaporen. Olinhan muutenkin sinne menossa, miksi en siis menisi juuri noina välipäivinä 22.12.-25.12, kun tulen Penangista ja ennen kuin lennän Kamputseaan.
Näitä saaria on sitten tiedossa. On Lankawia, Penangia ja Singaporea, sekin kun oikeastaan on saari.
Eipä ollut löytyä hotellia Singaporestakaan. Katsoin vähän sieltä edullisemmasta päästä ja sitten luulin löytäväni jotain ja tilasin sen. Sammakko soikoon, se ei ollutkaan ihan mikään halpa paikka enkä millään enää jaksa ruveta höseltämään ja perumaan ja taas alkaa shouvia uudelleen. Kerranhan sitä joulu Singaporessa vietetään, joten olkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti