21.12.08
Viimeinen Penangin päivä.
Nyt alkaa olla tämäkin Penangin jakso lopullaan. Näin nämä jaksot liittyvät toisiinsa ja näistä se elämä sitten muodostuu. Ei ole yhtä pötköä.
Tänään me kolme tyttöä olimme aamuvirkkuja ja heti kukon laulettua ja auringon noustua kapusimme puolitoista tuntia pitkin viidakkoa kukkuloitten yli ja päädyimme Monkey beachille, johon olimme tilanneet veneen hakemaan meitä takaisin päin. Sinne ei ole tietä ja sinne tullaan siis joko viidakon läpi tai veneellä. Sinne ilmaantui muitakin, mutta veneellä. Apinoita siellä olisi ollut, mutta emme viitsineet lähteä rannalta mihinkään, vaikka muuan kalastaja halusi meille niitä näyttää ja melkein loukkaantui, kun emme seuranneet häntä jonkun apinaperheen luo, joka asusti vähän takimmaisissa puissa. Olimme jo Langkawilla saaneet tarpeeksemme apinoista, Sonja ja minä, ja nyt halusimme nauttia enemmän vain toistemme seurasta ja rannasta ja sen maisemista.
Meillä oli aikaa pari tuntia uimiseen ennen kuin tilaamamme vene saapui. Olisi siellä voinut viettää kokonaisen päivän, tai vaikka kuinka monta päivää, mutta meillä oli mielessä ravikilpailut iltapäivällä ja niitähän ei voinut jättää. Ne olivat elämäni ensimmäiset ravikisat ja nyt voin jopa ymmärtää, että sellainen saattaa mennä veriin, vaikka et minkään hevosen puolesta veikkaisikaan, kuten me teimme. Tunnelma siellä oli paljon mahtavampi kuin niissä parissa latteassa futismatsissa, johon minut on viety joskus. Kiihkeä huuto ja huitominen veti joka iikan mukaansa varsinkin hevosten ravatessa loppumetreillä. Eikä se ollut mitään kipittämistä.
Tänä iltana menemme vielä yhdessä kaikki neljä syömään jonnekin, sitten erkanemme. Sonja jää pariksi päiväksi, todennäköisesti juuri ja juuri joulun yli ja minä jatkan huomenna Singaporeen asti bussilla. Välipysäkki on Kuala Lumpurissa, johon yritän saada Aslamin hakemaan liikoja tavaroitani, ettei tarvitsisi näitä ylipursottavia kasseja ja tietokonetta ottaa parin päivän matkaa varten Singaporeen.
Siis, en tiedä, viitsinkö tuhlata siellä aikaa etsiäkseni internetkahvilaa joulun yli joten
täten toivotan kaikille omaisilleni ja ystävilleni ja muillekin, jos muitakin sattuu ruudulle
Oikein hyvää joulua.
Viimeinen Penangin päivä.
Nyt alkaa olla tämäkin Penangin jakso lopullaan. Näin nämä jaksot liittyvät toisiinsa ja näistä se elämä sitten muodostuu. Ei ole yhtä pötköä.
Tänään me kolme tyttöä olimme aamuvirkkuja ja heti kukon laulettua ja auringon noustua kapusimme puolitoista tuntia pitkin viidakkoa kukkuloitten yli ja päädyimme Monkey beachille, johon olimme tilanneet veneen hakemaan meitä takaisin päin. Sinne ei ole tietä ja sinne tullaan siis joko viidakon läpi tai veneellä. Sinne ilmaantui muitakin, mutta veneellä. Apinoita siellä olisi ollut, mutta emme viitsineet lähteä rannalta mihinkään, vaikka muuan kalastaja halusi meille niitä näyttää ja melkein loukkaantui, kun emme seuranneet häntä jonkun apinaperheen luo, joka asusti vähän takimmaisissa puissa. Olimme jo Langkawilla saaneet tarpeeksemme apinoista, Sonja ja minä, ja nyt halusimme nauttia enemmän vain toistemme seurasta ja rannasta ja sen maisemista.
Meillä oli aikaa pari tuntia uimiseen ennen kuin tilaamamme vene saapui. Olisi siellä voinut viettää kokonaisen päivän, tai vaikka kuinka monta päivää, mutta meillä oli mielessä ravikilpailut iltapäivällä ja niitähän ei voinut jättää. Ne olivat elämäni ensimmäiset ravikisat ja nyt voin jopa ymmärtää, että sellainen saattaa mennä veriin, vaikka et minkään hevosen puolesta veikkaisikaan, kuten me teimme. Tunnelma siellä oli paljon mahtavampi kuin niissä parissa latteassa futismatsissa, johon minut on viety joskus. Kiihkeä huuto ja huitominen veti joka iikan mukaansa varsinkin hevosten ravatessa loppumetreillä. Eikä se ollut mitään kipittämistä.
Tänä iltana menemme vielä yhdessä kaikki neljä syömään jonnekin, sitten erkanemme. Sonja jää pariksi päiväksi, todennäköisesti juuri ja juuri joulun yli ja minä jatkan huomenna Singaporeen asti bussilla. Välipysäkki on Kuala Lumpurissa, johon yritän saada Aslamin hakemaan liikoja tavaroitani, ettei tarvitsisi näitä ylipursottavia kasseja ja tietokonetta ottaa parin päivän matkaa varten Singaporeen.
Siis, en tiedä, viitsinkö tuhlata siellä aikaa etsiäkseni internetkahvilaa joulun yli joten
täten toivotan kaikille omaisilleni ja ystävilleni ja muillekin, jos muitakin sattuu ruudulle
Oikein hyvää joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti