Juhani Väkiparran blogista lainattua:
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
09.09.2008
Viidakkoon
Puerto Princesa, Palawan, Filippiinit
Koittaa se pieni hengähdystauko teknobeduiinillekin.
Aasian metropolien elämä on lähempänä Euroopan metropolien elämää kuin omien maittensa maaseutua. Kun pilvenpiirtäjien, McDonaldsien, keilailuratojen, neonvalojen, liikenneruuhkien ja loputtoman betonin katveesta laskeutuu piskuisella Puerto Princesan kentälle tietää olevansa kaukana synnyinmaastaan.
Ensimmäinen vastaantuleva erikoisuus on sivuvaunumoottoripyörät. Puerto Princesan taksit ovat sivuvaunumoottoripyöriä. En olisi yllättynyt jos kaikista maailman sivuvaunumoottoripyöristä yli puolet ovat Filippiineillä, niin paljon niitä täällä näkee.
Samalla tavalla kuin Manilasta Puerto Princesaan tekee hypyn toiseen maailmaan, niin myös Puerto Princesasta taajaman ulkopuolelle. Hetken kuluttua ei maisemaa riko mikään ihmisen rakentama, lukuunottamatta kiemurtelevaa ja kuoppaista hiekkatietä, jota pakettiauton kuljettaja luukuttaa kuin pahin Fittibaldi.
Jossain puissa saattaa vilahtaa apina ja jos hyvä tuuri käy, näkee pöheikössä yli 2 metrisen ja 50 kiloisen Monitorliskon.
Kun laajakaista- internetverkon signaali putoaa nollaan kysyy itseltään jälleen kerran minkä takia sitä riehuu itsensä hikeen. Palawanille voi keskivertosäästöillä muuttaa ja eläköityä vaikka heti. Kuukauden voi elää helposti ja suhteellisen mukavasti parilla sadalla eurolla. Eli elää voisi koroilla jo 60 000 euron säästöillä, 4% pitkän koron tilillä. Aggressiivisemmalla sijoitusstrategialla ja hieman korkeammilla säästöillä voisi elää jo leveähkösti maailmassa, jossa kokonainen hummeri loistoravintolassa 10 euroa, ravitsevan lounaan saa kuitenkin jo 0,5 eurolla, olut maksaa 0,3 euroa, pullo viinaa 0, 5 euroa ja taksi kaupungin sisällä 0,1 euroa.
Moni on tätä yrittänyt. Tiedän kavereita, jotka ovat eläneet biitsikylässä vuosikausia ja ovat sanoneet noiden vuosien olleen parhaimpia vuosia elämästään. Niin kauan kun välttää typerät investoinnit (häviää rahansa paikalliseen baariin tai ravintolaan, jota ei osaa pyörittää tai tulee huijatuksia talokaupassa) ja välttää tylsistymisen ja alkoholisoitumisen keksimällä itselleen virikkeelistä toimintaa, voi tyynen valtameren unelman toteuttaa hyvin edullisesti.
Valinta on siis lukijan. Elämä voi elää lopun elämäänsä materian ja kiireisen työn oravanpyörässä tai millä hetkellä hyvänsä voi painaa vihreää nappia ja siirtyä kauas taivaanrantaan palmupuun alle.
00000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti