tiistai 18. marraskuuta 2008

KL päivä 3.

Eilen katselin aivan tosissani matkoja jonnekin muualle. En eläissäni ole ollut vielä kulttuurishokissa, enkä tiedä oliko tämäkään sitä, mutta olin ihan tosissani lyömässä hynttyyt laukkuun ja lähtemässä muualle. Etsin internetistä hotelleita Andaman-saarilta, Thaimaasta ja Malesian Tioman-saarilta. Sillä kun olin toipunut siitä hurjasta lento- ja kahden yön nukkumattomuusväsymyksestä, läksin "vähän kaupungille". Menin hotellin takapihan kautta jonnekin Chendu-Chinese-tyyliseen kaupunginosaan, jossa kai elämä oli pysähtynyt sille tasolle missä se oli silloin kun olin Kiinassa ensimmäisen kerran noin 20 vuotta sitten, johon kuului kuraiset kujat, teetä ja outoja keittoja hörppivät kiinalaiset kaatumaisillaan olevien talojen edustoilla. Ajattelin, että ai tätäkös tämä Kuala Lumpur onkin ja mietin etten millään enää jaksa ruveta loikkimaan avonaisten viemäriluukkujen yli ja hyppelemään rikkinäisiltä katukiviltä toisille, ja että missä ne ovatkaan ne upeat ja leveät bulevardit ja kullatut linnat.

No, tänään löysin ne, kun tein sellaisen hopp-in ja hopp-out-sight-seeing tourin bussilla. Eikä mieleeni tee ollenkaan lähteä täältä vielä mihinkään.
Hotellini management, joka minut suututti lauantaina kun tulin ja eilen, kun kävin maksamassa - en jaksa kertoa mikä kaikki oli sen suuttumuksen syynä - jääköön omiin oloihinsa, minä aion nyt nauttia olostani ja tutkia tätä mikä on nyt ympärilläni.

Tästä kaupungista voi todella pitää.
Eurooppalaiset provinssikauppalat Helsinki ja Zürich tuntuvat kyllä tämän rinnalla käpykyliltä, mikä ei tarkoita sitä, etteikö niistäkin voi pitää (ehkä juuri siksi). Ja joku zürichiläinen Globus tai Jelmoli ja kotisuomalainen Stockmann ovat sellaisia pikkupuoteja näiden VALTAVIEN tavaratalojen rinnalla. Tämä hotellini on kahden tornin yhdistelmä, luultavasti noin 40-kerroksisia molemmat. Tässä A-itätornissa, jossa minä asun, on 500 pikku asuntoa tai huonetta, ns. service-apartmenttia ja toisessa tornissa on en-tiedä-kuinka-monta normaalia hotellihuonetta. Siinä tornien välissä, yhteydessä molempiin torneihin ehkä noin kymmenen kerroksen verran on tämä Malesian suurin tavaratalo, jonka osat jatkuvat ja jatkuvat moneen suuntaan ja jossa voisi viettää viikkoja, jos viitsisi. Olen viitsinyt vasta muutamia tunteja.
Ja kaiken lisäksi, ulos ei juurikaan tarvitse mennä. Helsingissä voi kulkea maanalaista tunnelia pitkin aika pitkälle, mutta täällä näitä tunneleita on rakennettu yläilmoihin, rakennuksista ja tavarataloista toisiin. Samoin on tehty monille kaduille ja kaupungin juna-ja raitiovaunuraiteille, nekin on nostettu yläilmoihin, katujen päälle.
Täällä on edustettuna kaikki maailmat muotitalot toinen toistaan upeimmissa liikkeissä.
Kaikki hotelliketjut ovat täällä ja sadetta, joka tänään ei tullutkaan ,odotellessani, söin Marriottissa elämäni parhaimman cheese-caken.
Siis jos olin kuvitellut Kuala Lumpurin jääneen jotenkin Somerset Maughamin tai Joseph Conradin aikaan, erehdyin pahan kerran.
Tuntuu siltä, että juuri se, että täällä ovat nuo mutaiset kadutkin tuossa nurkan takana kaiken luksuksen naapurina tekevät tämän jännittäväksi. Eikä takuulla ollut viimeinen kerta kun niillä kujilla kuljeskelin.

Huomiseksi olen tilannut naapurihotellista kokopäivan matkan Malakkaan. Oikeastaan olin ajatellut kylläkin tutustua ensin Kuala Lumpuriin, ennen kuin lähden muualle, mutta se nyt vain tuli tilattua.

Ei kommentteja: