Olen jälleen onnistunut sivistymään himpunverran lisää. Kävin nimittäin Joensuussa. Kuuluuhan sivistykseen käydä Joensuussa kun asuu n. 80 kilometrin päässä sieltä. Olen jo kauan - aina melkein sitä autolla hipoen, että tuollakin pitäisi käydä. Soitin ex tempore Kaisalle ja esitin ehdotuksen, että tapaisimme siellä ja viettäisimme kivan Joensuu-päivän. Ehdotusta ei hylätty ja yksinkertaisuuden vuoksi tapasimme Outokummun kaivoksella ja jatkoimme yhdellä autolla (minun).
Olin kuvitellut Joensuun toria jotenkin melkein Kuopion veroiseksi, mutta ei se ollut, onhan tosin kaupunkikin pienempi kuin Kuopio.
Kaisa tuli Marjarantaan mukanani. Sain vihdoinkin raamit kylppärin peiliin. Helmiä ja espanjalaisia simpukoitani. Ei hassumpaa.
Mustikkasesongin avajaiset vietettiin paarmojen uhreina metsässä. Hillosin tähän asti kerätyt ja seuraavat satsit pääsevät uuteen joensuulaiseen kuivuriin. Kuivattuina niitä on helpompi ottaa taas maailmanympärysmatkalle mukaan. Hohhooo...

Quime soitti juuri. En vieläkään kertonut mitään suunnitelmastani olla palaamatta . Minä katala kanalja. Sanoin vain, etten ainakaan vielä elokuussa tule. EN V O I sanoa vieläkään.

Soitin Sädelle Utsjoelle. Yritämme tavata kun menen Lappiin elokuun lopulla. Muistelimme nyt jo puhelimessa lapsuutemme tempauksia. Muistelot jatkuvat sitten siellä...