Eilen oli kiva päivä. Hellulla oli muutamia muitakin naisia, kaikki jotenkin yhteydessä Elinaan tai Outiin ja se kaalilaatikko oli todella HYVÄÄ. Olen siis kai päässyt vihdoin lapsuuteni kaalitraumasta ja voin ryhtyä kaalin ystäväksi. (Se kaalilaatikko ei muuten maistunun yhtään kaalilta, edes.)
Ostin eilen Kuopiosta itselleni lahjaksi navigaattorin, että löydän takaisin kotiin, sitten kun tiedän ensin missä se koti on.
Ostin myös sen 180 senttisen (kork) vaatekaapin, joka on tuhansina osina ja olen osa kerrassaan yrittänyt kiikuttaa sitä yläkertaan, mutta raskaimmat ovat yhä terassilla. En uskalla kavuta isojen kappaleiden kanssa yksinäni ylös kapeita portaita pitkin. Arto lupasi apua. Mitä olisikaan elo ilman Artoa ja muita hyviä naapureita täällä. Kuten myös Pekkaa ja Anelmaa, jotka tulivat viihdyttämään minua illalla poikansa kanssa. Pekka on sairas, mutta toivomme kaikki, että hän selviää siitä pian. Aivan suurenmoinen ihminen.
Jatkoin tänään kivikasojen pöyhimistä, sain sen ympyrän ulko-osan tehtyä, mutta sisäosan sementinteko jäi taas. ^Huomasin nimittäin, että olen käyttänyt kaikki sisäpuolelle tarkoitetut kivet ulkopuolelle ja sisäpuolelle ei ole muita kuin Espanjan meren kiviä, liian lituskoita. Perun meressä olisi ollut sopivia, miksi jätinkään ne sinne...
Mustikassakin kävin.
Härkälintu rääkyi järvellä ja jotkut muut äänettömät linnut lentelivät sinne tänne lähelläni. Samoin äänekkäät itikat. Mökin ympärillä ei ole itikoita, mutta annas olla kun pääset metsän siimekseen, silloin ne ryntäävät kimppuusi. Selkä kesti litran verran, sitten piti tulla taas pois.
Huomenna vihdoin sitä heinän katkaisua ja hiekan kärräämistä. Ym Ym.
Sorsalla ja kuikalla ei kummallakaan ole enää kuin kolme poikasta. Luultavasti sen minkin ansiosta. Alkuun ainakin kuikalla oli niitä yhdeksän. Härkälintu soutelee yksiksensä. Eikä ihme, tuollaisella äänellä...
Katiskani on yhä järven pohjassa.
Siinä sitten nämä tärkeimmät uutiset.