Hauras Daisy, 89-vuotias. Paikalla oli kokonaista kolme meitä "vanhoja tyttöjä", hänen entisiä oppilaitaan. Sain sen käsityksen, että Riitta hoitaa häntä, Soile taas käy noin kerran vuodessa kun tulee Suomen lomalleen Hollannista. Hän oli miehensä kanssa.
Daisy on pala lapsuutta ja sitä hirveätä tyttökouluaikaa, jossa hän oli Sirkka Markkasen (piirustuksen opettaja) kanssa ainakin minulle ne ainoat valopilkut.

Ennen Daisylle menoa juoksin kaupungilla Ritvan kanssa. Söimme Forumissa huonon lounaan. Hampurilainenkin olisi maistunut makoisammalta kuin tämä.
Daisyn jälkeen jatkoin vielä kaupunki- (lue: kauppa-) kierrostani löytämättä mitään. Hullua juosta rättikaupoissa, kun kirjakaupat vetäisivät enemmän puoleensa. En kuitenkaan uskalla ostaa kirjoja, sillä ensin haluaisin lukea kaikki ne lukemattomat, joita olen haalinut hyllyihini parin viime vuoden aikana. Ostan ostan kirjoja entiseeen tapaan, mutta siten kuten ennen, en nykyään ehdi lukea. Sovittelukysymys, sanoisivat viisaat. Siis olen sovitellut muita asioita ensimmäiseksi. On minulla tosin aina joku kirja hitaasti menossa, tällä kertaa Alexander McCall Smithin Scotland Streetin toinen osa, Hausgeflüster.

En ole vastannut Quimen maileihin.