28.05.08
Jälleen merellä. Tällä kertaa puhaltaa Finnladyn kannella Itämeren tuulet, ei ollenkaan niin leudot kuin edelliset tuulenhenkoset.

Loppuaika Sveitsissä ryöpsähti melkein silmille. Tekemistä kertyi.
Yhtäkkiä oli autokin sitten pullollaan tavaroita ja nokka kohti Freiburgia, josta oli etsittävä Jarkki käsiin ja loppumatka Witzhaveen oli leppoisaa köröttelemistä Jarkin perässä. Helppoa. Kartta on Jarkin päässä, omani sai lojua viereisellä istuimella. Kun Jarkki ohitti, ohitin minäkin, kun Jarkki kääntyi tienhaarassa, minä perässä.
Witzhavessa Anniina oli laittanut evästä pöydän kukkuroilleen ja hänen kiva miehensä kertoili paikasta ja ympäristöstä. Anniinan kanssa menin vielä läheiseen Trittauhun ostoksille ja löysin pienen mutta mukavan puutarhamyymälänkin, ja pohjois-Saksan ja Anniinan muistoksi tuli monta kivaa kasvia Marjarantaan.
Kun palasimme Anniinan kotiin, tulivat Cap Vilanon matkatavarani samaan aikaan speditööriltä.

Travemündessä tietysti saimme odotella laivaanpääsyä tuntikausia. Minä nukahdin autoon (suu auki kuulemma) ja heräsin hetkeä ennen kuin jono lähti taas liikkeelle. Hirveä parkkipaikka laivassa, 45 asteen kallistus nokka kohti Jarkin Mersua. Toivottavasti käsijarru pitää.

Löysin laivalta jostain uuden Spiegeliä. Luen sitä ja mietin Blocherin uusinta ideaa estää ulkolaisia saamasta Sveitsin passia.
Zürichissä isot mainosplakaatit näyttävät sveitsiläispassien kasaa, jota ruskeat, keltaiset, mustat ja valkoiset. kädet tavoittelevat. Blocherin itsensä kustantama mainoskampanja pian tapahtuvan äänestyksen hyväksi.
Rikkaiden maiden nykyaikaiset yritykset säilyttää kansallisuuden koskemattomuus ovat ymmärrettäviä, mutta tuntuvat niin turhalta. Sitä, että ehkä noin tuhannun parin vuoden kuluttua enimmistö maapallon ihmisistä on vaaleanruskeata joukkoa, ei voida enää estää. Globaalisuus leviää joka suhteessa, ei vain kaupankäynnissä. Oma kansallinen into on enää vain vetkutusta ja kehityksen pitkittely-yritystä.
Tietysti halutaan säilyttää omat arvot ja oma kulttuuri, mutta olen sitä mieltä, että ne tulevat ajan kanssa esille enää vain museoissa, kirjallisuudessa ja muistoissa. Kehitys kulkee kohti kansainvälistä yhtenäisyyttä. Se on ihmisten – enemmistön oma ratkaisu.
Kuljetaan massan ehdoilla. Massa taas koostuu yksilöistä, jotka vaikuttavat omaan kohtaloonsa itse. Kun heillä ei ole kotona hyvä olla, he etsivät uuden kodin, vaikkapa uudesta kulttuurista, tuovat sinne omia tapojaan, omaksuvat vieraita tapoja, rakastuvat vieraan rodun ihmisiin, saavat lapsia, jotka jyhdistävät molempien vanhempiensa elämäntapoja ja näin ollaankin jo mukavasti keskellä sitä mistä Hitler varoitti mutta joka on inhimillistä ja jota tuskin enää voi estääkään. Kelloa ei voi kääntää takaisinpäin.
Maapallo kuuluu kaikille. Rajat ovat ihmisten tekemät, vahvemman ehdoilla ja ne siirtyvät, jos hyökkääjä on vahvempi kuin puolustaja.
Samoin on uskonto. Ei mikään näistä suurista uskonnoista, kristinusko, juutalaisuus ja islaminusko ole levinnyt ainutlaatuisuudellaan ja lempeydellä vaan sodilla ja pakolla.