Pojat pakkasivat kamppeensa ja palasivat Lappeenrantaan.
Sirkkelin laulu ja sahan vingunta, vasaran nakutus loppuivat ja Marjarantaan tuli taas hiljaisuus. Kuuntelin kauan lintujen iltaääniä, kuljeskelin ympäriinsä ja mietin näitä tekemisiä ja ne saavat minut kauhistumaan. Rinteissä kasvaa heinää, jota en ole kitkemällä saanut pois. Arto lupasi tulla viikatteen kanssa töihin. Se on se viimeinen hätäapu, mutta nyt välttämätön.
Viinjärven kivimies kävi pyynnöstäni paikalla ja lupasi tulla ennen kiljusten tuloa oikomaan kiviä. Ei ollut heidän työnsä jälki sellaista viime kesänä kuin odotin ja nyt siis paikataan.

Sauna ei siis tullut vielä valmiiksi - ulkoa kylläkin - ja sisätöitä jatketaan sitten myöhemmin, ehkä vasta syksyllä. Nyt olen väsynyt rakentamiseen ja haluan hetken rauhan ennen kiljusten tuloa. On siistittävä pihaa ennen kaikkea. Osa irtoroskista on viety pois, esim. ne katonkappaleet 3 vuoden takaa ynnä muut sikäläiseen rakentamiseen liittyvät romut, mutta nythän on tullut taas sopivasti lisää ympäri tonttia, ja niiden keräileminen alkaa maanantaina. Hohhoijaa.
Ensi kesän projetkiin kuuluu kyllä kenties ulko-biovessan rakentaminen, jos keksin keinon, ettei MINUN tarvitse sitä tyhjentää. Se on kyllä takuulla sitten elämäni viimeinen rakennusviritelmä.

Kuskaan hiki hatussa kottikärryllä hiekkavuorta talon vasemmalle puolelle, pikkumökin ja saunan puoleiselle "tasangolle", johon haluan ujuttaa loput Viinijärven kivistä, itse. Kiinnitäisin ne mieluiten sementillä sinne, mutta ei ole sementtimyllyä ja sellaiseen pesuvatiräpeltelyyn en rupea.
Olen miettinyt grillikatoksen maalin väriä ja päätynyt - älkää kauhistuko - vaaleaan violettiin. Jos ehdin, maalaan sen ensi viikolla. Terassin kaiteet tulevat samalla sinisella kuin Liisan ikkunat.

Liisa palaa Helsinkiin huomenna. Tänään hän sai valmiiksi kahden vuoden projektinsa, ikkunapokien ulkomaalaukset, siniseksi, 21 kpl ynnä neljä ovea. Aikamoinen urakka tosiaan.

Aamulla menemme Kuopioon, torille ensin ja sitten Liisa junaan ja minä kaupungille hortoilemaan, siihen saakka, kunnes menen Sirkun syntymäpäiville.
Ja nyt nukkumaan, aamullahan olen taas viimeistään kello viisi pystyssä, vaikka puuronkeitto nyt loppuikin, kun miehet lähtivät.