Oli mukava juhannus Annelin ja Kallen luona, vaikka ilma olikin nyt sitä mitä oli eli sadekuuroja ja kylmää.
Silmä lepäili heidän aikaansaannoksissaan saarellansa enkä uskaltanut ajatellakaan omia viljelyjäni rikkaruohojen keskellä. Siellä oli kaikki kohdallaan, muutamat hiekka/sora/puupinot nätisti piilossa jossain, kivet ja kasvit ojennuksessa siellä missä he halusivat jne. Valtavat kivenjärkäleet olivat siirrelleet paikkaa sinne missä ne näyttivät hyvältä. "Tekniikkaa", kerrottiin, "ei voimaa pelkästään".
Tutkittiin yhdessä vielä hornettini pohjapiirustusta ja suihkun, lauteiden ym. paikkaa ja Kallen dipl.ins.-ehdotukset olivat järkeviä siihen asti kunnes naapurin Seppo, maankuulu saunanrakentaja sattumoisin ohjasi aluksensa Kallen satamaan viisi minuuttia ennen kuin me Liisan kanssa aioimme poistua. Parissa minuutissa oli uusi suunnitelma valmis ja tiedoksianto, että ilman sähköä ei nykyaikana kannata mitään rakennella. Ja hyvältä näytti Sepon piirustus.
Olinkin ehtinyt jo hermostua ja viettää puolitoista unetonta yötä sen jälkeen kun Kalle ja Anneli olivat hämmästelleet suunniteltua suihkun paikkaa löylyhuoneessa sekä sähköttömäksi suunnittelemaani rakennusta.

Kotimatkalla pysähdyimme sitten Kaarinan kesämökillä Kangasniemellä ja oli riemukasta tavata häntä ja todeta, että sama apsuuden Kati hän oli kuin ennenkin, sama kikatus, sama tapa puhua, hymyillä ja katsoa maailmaa. Hänen mökillänsä oli elämäntoveri Manu, koira Panu ja poika Pirkka vaimonsa ja hurmaavan Iikka-pojan kanssa, joka totesi kättelyssä, että Panu ja hän olivat molemmat nelivuotiaita mutta silti Panu oli aikuinen ja hän ei ihan vielä.