Tämän jakson viimeinen kiertolaispäivä. Huomenna auton nokka kohti Travemündeä ja sitten taas laivaan, tällä kertaa suuntana Suomi ja sitten M Ö K K I. Aaah autuus.
Marjaranta on jonkinlainen kiintopiste tällä hetkellä, ainakin tämän kesän verran. Siellä on omat tavarani, siellä puhutaan suomea ja "minä omistan ne puut, sen talon ja hehtaarin verran sitä maisemaa". Juhlallinen tunne henkilölle joka on kurvannut kuukausitolkulla milloin missäkin ja nukkunut nämä viimeiset päivät erilaisissa huoneissa, nyt viimeksi Hannen ja Rolfin luona Meilenissa varaston lähellä (josta en kuitenkaan osannut heittää niin paljon tavaraa pois kuin olin suunnitellut), sitten Marilla ja nyt taas Mikalla, josta huomenna lähden.
Auto on pakattu. Mistä kummasta noita tavaroita nyt taas noin paljon mukaan kertyikään! Hädin tuskin tulen saamaan Liisan ujutettua Sompasaaressa autoon kasseinensa.
Kirjojakin olen pakannut taas mukaan monta kymmentä tietäen hyvin, etten ehdi lukea tänä kesänä. Siellähän sitten ovat ja on vähemmän kamaa muuttaa varastosta siihen uuteen kotiin, jonka tulen etsimään syksyllä.
Kävin nyt jo katsomassa useita, ihan noin vain markkinatietouden mielessä. Näin todella kauniita asuntoja, mutta piti vain kylmästi olla ihastumatta niihin liikaa, sillä nyt menen sinne MÖKILLE.
Ja mikään ei kuitenkaan täysin täyttänyt kriteereitäni ja niistä yritän olla tinkimättä.
Zürichissä tuoksuu nyt kevät. Alpit näkyivät selvästi taustalla, kun ajoin aamulla Marilta Mikalle. Kaunista, kuten aina.
Tämä kaupunki on ollut kotini niin kauan, että se on omani, enemmän kuin Helsinki, jonka jätin silloin, kun se ei ollut minulle hyvä.
Helsinki on minulle nyt lomaa, kesäinen kaupunki, kesäkaupunki, ja on vaikea kuvitella, että olisin siellä koskaan talvella pidempiä aikoja.
Kiljuseni grillaavat isänsä kanssa.
Viiden viikon kuluttua näemme taas, kun he tulevat Marin kanssa Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti