Siihen, ettei lattia enää tärise eivätkä seinät huoju, alkaa jo tottua.
Zürichkin on jälleen tutkittu päällisin puolin ja todettu senkin taas muuttuneen. Uusia liikkeitä, outoja nimiä ja ihan kummallisen näköisiä tavaroita. Mutta asemaa ei juuri nyt rakenneta/korjata/uusita. Ihme kyllä.
Eikä tästä kaupungista valkoisia sandaaleja ollut helppo löytää. Joko ne kaikki kauniit on ostettu pois?
Ainomarian kanssa kierreltiin kenkäkaupat läpi, mikään pari ei tarttunut käteen (jalkaan). Sitten hermostuksissani ostin jotain valkeaa nirunarukenkää. Pakkasin kaikki kenkäni tietenkin niihin laukkuihin, jotka eivät tulleet mukaan ja jalkaan jäi laivassa vain ne vantterat laivakengät. Kulje nyt sitten niillä kesäisessä Zürichissä. Niin että JOTAIN keveätä oli saatava.
Mari sai Kaisalta kirjapaketin, Botswanan iloiset rouvat, Mma Ramotswen etsivätoimiston jatkotouhuja. Suosittelen Alexander McCall Smithiä kaikille niille, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet tutustua häneen. Korkea aika! Kohtahan se ensimmäinen osa Mma Ramotswe-leffaakin tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti