Kiljusten mökkiajan viimeinen päivä ja tietysti sadetta edelleen. On pakattu ja mietitty, että kyllä tuo kiljusten kutsuminen kiljusiksi on aivan kohdallaan. Onkohan muuten olemassa lapsia joilla on rauhallista kanssakäymistä keskenään, puhumista ilman kiljuntaa ? Nämä eivät sitä osaa. Aina ollaan kumppanissa kiinni jollain lailla ja vikistään ja kiljutaan. Onneksi tälle mummolle on suotu melkoisen hyvät hermot. Tietysti silloin, kun olen keksinyt heille ulkona jotain tekemistä, on äänten desibelit olleet alhaisempia. Sisäpeleistä he eivät juurikaan ole välittäneet. Ja Marin tuomat Astrid Lindgrenit tulivat luettua jo alussa (Michel ja Bullerby). Kivaa meillä kaikilla on silti ollut.
Huomenna suunnataan ensin Arille, sieltä Annelle. Keskiviikkona Lintsi.
Jätän seuraavat tekemiseni avoimeksi. Heitän hattua ja menen siihen suuntaan mihin se lentää.
Ihana vapaus.
Tulee mieleen Goethen värssyt:

Minun satulaani te jäädä suokaa
ja rauhassa majanne, telttanne luokaa.
Minä ratsastan avaraan maailmaan.
On hattuni yllä tähdet vaan.