Aivan upea auringonlasku taas.
Kuikkaperhe lipuu yöretkellään punaisella lahdella tapansa mukaan.
Minkkiä ei ole näkynyt moneen päivään. Toivottavasti se onkin häipynyt, sillä se on saanut aikamoista tuhoa aikaan vesilintujen pesissä ja poikueissa.
Nämä kiljuspäivät ovat täynnä elämää. Mahdotonta menoa koko päivän. Silti näistä nyt nautitaan ja kun ne ovat ohi, ikävöidään. Tänään on oltu jopa surullisiakin, koska Hani lähtee kotiin huomenna aamupäivällä.
Arto vei meidät eilen moottoriveneajelulle ja Ashley ei ensin halunnut lähteä ja nosti aikamoisen metelin, mutta tuli lopulta kuitenkin ja totesi veneessä, että taitaa olla loman kohokohta.
Yritimme löytää katiskaammekin, mutta ei näkynyt.
Ilmat ovat edelleenkin sitä sun tätä. Uimisesta ei taida tulla mitään koko heidän lomallaan.
TeimmeTimon kanssa tänään kivitöitä, eli laajensimme laattakivetystä ja työnsimme niiden väleihin niitä kiviä, joita Liisan ja Sadun kanssa haimme selkä vääränä louhokselta viime kesänä. Timo teki kivistä kukkia ja ihmisiä ja kirjaimia ja haluaa jatkaa hommaa huomenna.
Kumpikin lapsista ihan selvästi haluaa jättää jälkiään tänne. Vielä on kuulemma tehtävä sementtihommia, joihin sitten saa laittaa käden- ja jalanjälkiä, että voidaan taas vertailla miten ne ovat kasvaneet edellisestä kerrasta.
Ashley totesi, että he olisivat halunneet tulla koko lomaksi, mutta äiti ei sitä halunnut ja että ensi kesänä heidän on mentävä sitten Skotlantiin Grand-ma`n luokse. No jaa, kun meitä mummoja ja isoisiä on ripoteltuina vähän sinne sun tänne, Skotlantiin, Bahamakselle ja yksi mummo samoilee milloin missäkin. Se yksi kyllä aikoo ainakin kesänsä viettää Savossa, muusta ei niin tietoa.
Mari asensi uuden puutarhakeinun ja yrittää kaiken metelin keskellä lukea kirjojaan. Minulta edelleen kirjat avaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti