Koko yön on satanut. Sataa edelleen. Kello on pian kuusi.
Heräsin neljältä eikä uni enää tullut.
Jokin iso käsi on piirrellyt kummallisia abstraktisia kuvioita järveen ja jakanut sen outoihin alueisiin.
Soitin eilen Quimelle lohdutukseksi siitä, etten ole kirjoittanut hänelle mitään pitkään aikaan. Hän kertoi juuri lähettäneensä mailin vain paria minuuttia aikaisemmin. Hän ei voi ymmärtää sitä, että jaksan olla niin kauan erossa hänestä, etten kirjoita mitään, että viivyttelen palaamistani "kotiin". Hänen ikävänsä on sietämätön ja olonsa yksinäinen ja tuskallinen.
Niin...

Oli kaunis lämmin päivä siihen asti kunnes tummat pilvet Arton metsikön takaa viskasivat ensin viiden minuutin rankkasateen maahan ja sitten vähän myöhemmin uuden niskaani. Onneksi silloin olikin jo ilta ja olin jokseenkin väsynytkin edestakaisin juoksemisesta. Olen huhkinut tänään hullun lailla. Aloitin aamulla viideltä siirtämällä tornin sänkysohvan toiseen nurkkaan, että saan sinne jonkinmoisen vaatekaapinkin mahtumaan, jatkoin siivoamalla saunarakennuksen sahajauhoja ja rakennusjämiä.
Ensimmäinen päivä yksin, mitä nyt Pekka ja Maija kävivät pikavierailulla ihanien tuoksuvien juhannusruusujen ja Maijan kuuluisan kalakukon kera.

Vesilinnut ovat soudelleet lahdella uusien poikastensa kanssa, jänis kirmaili ohitseni pariinkin otteeseen. Voi että rakastan tätä metsäläisen elämää. Mistähän keksisi vielä pari karhua ja sutta pihapiiriin? Auttaisikohan hunajapurkki (karhulle)?
Kyllä tämä elämä kesällä menettelee, mutta jos "joutuisin" olemaan täällä talven, tulisi ainakin vihdoinkin kaikki nuo uudet kirjat, joita olen haalinut, luettua. Kenties sekään ei olisi hassumpaa, pitkästä aikaa.
Tästä olisi hyvä laskea makeäkin järvelle. Vaikka peffamäkeä, suksethan heitin Klostersin myynnin jälkeen kuuseen.

Uusi kuorma roskia tiistaiksi odottaa, tällä kertaa ei ole tarvis Arton peräkärryä, kamat ovat lyhyempiä.

Kunpa olisi jotenkin edes pari päivää kuivaakin, että uskaltaisi ruveta maalaamaan grillikatosta (siis lilaksi) ja terassin kaiteita (ei lilaksi).

Huomenna tulee Riku auttamaan, iltapäivällä likapönttösäiliön (siis vessa) tyhjentäjä ja viime kesän reipas Paula.
Jääkaappi vain on tyhjä ja on riennettävä heti aamulla puotiloihin.

Saan tässä samaan aikaan Basrasta (Irak) messengerjuttua, että ainakin etelä-Irakissa on rauhallista eikä siellä enää riehuta. Kansalaiset ovat kuulemma vähitellen tyytyväisiä tilanteeseen ja ainakin siihen, että heillä on passit ja he saavat matkustaa vapaasti minne lystäävät. Hmm....kai se onnistuu vain liikemiehiltä ja by invitation. Mutta toivottavasti tilanne rauhoittuu vähitellen koko maassa. Siellä(kin) on osa sydäntäni.

No se siitä, nyt verhojen ompeluun.

P.S. Perskale, taas sataa.........

Liisan lähdön jälkeen kuljeskelin laiskasti kaupungilla. Oli kuuma, ensimmäinen lämmin päivä aikoihin ja tori oli tulvillaan ihmisiä. Teki hyvää vain maleksia ympäriinsä ilman päämäärää ja suuntaa. Sitten autoon ja Peräniemen Kasinolle Sirkun kemuihin. 200 ihmistä. Huh. Mutta tunnelma oli leppoisa.
Jo ulkona silmiini osui Robin Williamsin kaksoisolento ja jotenkin hänkin sattui istuutumaan samaan pöytään. Muita naapureita oli Sirkun äidin mökkinaapurit, mukava jyväskyläläinen pariskunta ja sitten perhe, josta kukaan ei sanonut mitään. Robin Williams kasvattaa vapaa-aikanaan tyrnejä ja muuten hän on kuopiolainen lääkäri.
Ilta oli mukava, mutta heti sen jälkeen kun Johanna Rusanen miehineen ja vauvoineen läksi, läksin minäkin, sillä en halunnut jäädä katselemaan kun pariskunnat tanssivat. Parittomana. Siis minä.
Ai niin, teille Sveitsiin tiedoksi: paikalla oli Matti Pekan poika Vihma, vaimoineen ja kolmine lapsineen. He pitävät Valamon luostarin lähellä vanhainkotia. Oli mukava tavata Masaa parinkymmenen vuoden jälkeen. Ja hatunnosto hänen työlleen.
Ajelin hissukseen kotia kohti. Maantie oli hiljainen ja lupiinit hehkuivat. Olisipa ollut lapio mukanani. Oma tienvarteni on täynnä vaaleanpunaisia ja valkoisia kissankäpäliä. Niitä on pakko saada. Ehkä huomenna.
Kutsuin itseni myös Sirkun äidin mökille kasvien merkeissä. Sirkku on jo vuosia sitten puhunut siitä kuinka hänen äidillään on ihmeellisiä kasveja. Menen ensi viikolla jos ehdin.
Huomenna se sitten alkaa....se siivousrynnäkkö.
Ja nyt nukkumaan ja aamulla nukun PITKÄÄN (jos osaan).

Pojat pakkasivat kamppeensa ja palasivat Lappeenrantaan.
Sirkkelin laulu ja sahan vingunta, vasaran nakutus loppuivat ja Marjarantaan tuli taas hiljaisuus. Kuuntelin kauan lintujen iltaääniä, kuljeskelin ympäriinsä ja mietin näitä tekemisiä ja ne saavat minut kauhistumaan. Rinteissä kasvaa heinää, jota en ole kitkemällä saanut pois. Arto lupasi tulla viikatteen kanssa töihin. Se on se viimeinen hätäapu, mutta nyt välttämätön.
Viinjärven kivimies kävi pyynnöstäni paikalla ja lupasi tulla ennen kiljusten tuloa oikomaan kiviä. Ei ollut heidän työnsä jälki sellaista viime kesänä kuin odotin ja nyt siis paikataan.

Sauna ei siis tullut vielä valmiiksi - ulkoa kylläkin - ja sisätöitä jatketaan sitten myöhemmin, ehkä vasta syksyllä. Nyt olen väsynyt rakentamiseen ja haluan hetken rauhan ennen kiljusten tuloa. On siistittävä pihaa ennen kaikkea. Osa irtoroskista on viety pois, esim. ne katonkappaleet 3 vuoden takaa ynnä muut sikäläiseen rakentamiseen liittyvät romut, mutta nythän on tullut taas sopivasti lisää ympäri tonttia, ja niiden keräileminen alkaa maanantaina. Hohhoijaa.
Ensi kesän projetkiin kuuluu kyllä kenties ulko-biovessan rakentaminen, jos keksin keinon, ettei MINUN tarvitse sitä tyhjentää. Se on kyllä takuulla sitten elämäni viimeinen rakennusviritelmä.

Kuskaan hiki hatussa kottikärryllä hiekkavuorta talon vasemmalle puolelle, pikkumökin ja saunan puoleiselle "tasangolle", johon haluan ujuttaa loput Viinijärven kivistä, itse. Kiinnitäisin ne mieluiten sementillä sinne, mutta ei ole sementtimyllyä ja sellaiseen pesuvatiräpeltelyyn en rupea.
Olen miettinyt grillikatoksen maalin väriä ja päätynyt - älkää kauhistuko - vaaleaan violettiin. Jos ehdin, maalaan sen ensi viikolla. Terassin kaiteet tulevat samalla sinisella kuin Liisan ikkunat.

Liisa palaa Helsinkiin huomenna. Tänään hän sai valmiiksi kahden vuoden projektinsa, ikkunapokien ulkomaalaukset, siniseksi, 21 kpl ynnä neljä ovea. Aikamoinen urakka tosiaan.

Aamulla menemme Kuopioon, torille ensin ja sitten Liisa junaan ja minä kaupungille hortoilemaan, siihen saakka, kunnes menen Sirkun syntymäpäiville.
Ja nyt nukkumaan, aamullahan olen taas viimeistään kello viisi pystyssä, vaikka puuronkeitto nyt loppuikin, kun miehet lähtivät.

sadetta sadetta sadetta
mutta silti asiat edistyvät ja elämä menee eteenpäin. maisema on harmaa, kuuntelen classic radiota ja alakerrasta kantautuu joku amerikkalainen tv-krimi.
pian täälläkin hiljenee vähäksi aikaa. ensi viikolla tulee vielä arton veljenpoika tekemään puutöitä ja viime kesän paulakin jonain päivinä maiseman siivoukseen. - ja sitten kiljuset.

melkein valmis Marjarannan saunarakennus

Annelin ja Kallen mökki. Vahinko ettei koko saarta saa tähän mukaan...
...............
Totuttuun tapaan sataa tietenkin taas. On tämä silti kesää, suomalaista kesää ja nautin siitä. Ainakin väitän niin.


Tänään tuli hornetin katto valmiiksi huopineen kaikkineen ja nyt pojat voivat keskittyä sisähommiin, eli ensin kamarin kattoon ja saunan lattiaan. Viikon lopulla he lähtevät ja työt vaikenevat joksikin aikaa.


Yritän saada "omia" juttujani tehtyä ennen kiljusten ja Marin tuloa. Siihen kuuluu tietysti pihatyöt, paikkojen järjestäminen ja puhdistaminen. Kirjoihin, joita olen ottanut mukaani ja ostanut uusia, en taida ehtiä tarttua. Jotenkin on sellainen tunne, että tämä on minulla vähemmän henkien aikaa. Lapionvarsi tuntuu miellyttävämmältä. Luonto ympärilläni, eläimet.
Tänään näin mm. ensimmäisen kerran supin luonnossa. Ihastuin.

Mari soitti ja kertoi, että Timo ja Ashley olivat hänen luonaan viikonlopun, kun Mika ja Michelle viettivät hääpäivää jossakin kahden kesken. Lasten mielestä tärkeintä tässä lomassa täällä olisi, että vesi olisi niin lämmintä, että he pääsevät uimaan. Huh. Siihen on kaksi ja puoli viikkoa aikaa ja järven vesi on vielä todella kylmää.

Oli mukava juhannus Annelin ja Kallen luona, vaikka ilma olikin nyt sitä mitä oli eli sadekuuroja ja kylmää.
Silmä lepäili heidän aikaansaannoksissaan saarellansa enkä uskaltanut ajatellakaan omia viljelyjäni rikkaruohojen keskellä. Siellä oli kaikki kohdallaan, muutamat hiekka/sora/puupinot nätisti piilossa jossain, kivet ja kasvit ojennuksessa siellä missä he halusivat jne. Valtavat kivenjärkäleet olivat siirrelleet paikkaa sinne missä ne näyttivät hyvältä. "Tekniikkaa", kerrottiin, "ei voimaa pelkästään".
Tutkittiin yhdessä vielä hornettini pohjapiirustusta ja suihkun, lauteiden ym. paikkaa ja Kallen dipl.ins.-ehdotukset olivat järkeviä siihen asti kunnes naapurin Seppo, maankuulu saunanrakentaja sattumoisin ohjasi aluksensa Kallen satamaan viisi minuuttia ennen kuin me Liisan kanssa aioimme poistua. Parissa minuutissa oli uusi suunnitelma valmis ja tiedoksianto, että ilman sähköä ei nykyaikana kannata mitään rakennella. Ja hyvältä näytti Sepon piirustus.
Olinkin ehtinyt jo hermostua ja viettää puolitoista unetonta yötä sen jälkeen kun Kalle ja Anneli olivat hämmästelleet suunniteltua suihkun paikkaa löylyhuoneessa sekä sähköttömäksi suunnittelemaani rakennusta.

Kotimatkalla pysähdyimme sitten Kaarinan kesämökillä Kangasniemellä ja oli riemukasta tavata häntä ja todeta, että sama apsuuden Kati hän oli kuin ennenkin, sama kikatus, sama tapa puhua, hymyillä ja katsoa maailmaa. Hänen mökillänsä oli elämäntoveri Manu, koira Panu ja poika Pirkka vaimonsa ja hurmaavan Iikka-pojan kanssa, joka totesi kättelyssä, että Panu ja hän olivat molemmat nelivuotiaita mutta silti Panu oli aikuinen ja hän ei ihan vielä.

Ei välttämättä enää ollenkaan tunnu hullulta, että kaupat ovat auki sunnuntaisin. Totuin siihen Limassakin, mutta muistelen toissa kesänä täällä ihmetelleeni ihmisten sunnuntaiostamisia. Sveitsihän on tapellut vuosikausia sitä vastaan eikä kai vieläkään salli kauppojen avautuvan sunnuntaisin. Vain asematunnelien ostospaikat voivat olla avoinna sunnuntai-iltapäivisin.

Me siis menimme Kaaville kauppaan. Saman tien ajoin Akonpohjaan Pirjon puutarhamyymälään ja ostin muutamia kukkia taas lisää, nämä toisvuotisiin heinäseiväsasetelmiin ja terassin riippuruukkuihin. Oli mukava nähdä jälleen Pirjoakin. Pirjo on ihminen, johon voisi tutustua paremminkin.



On satanut melkein koko päivän. Aivan hullu kesäkuu tämä.

Olen ollut jälleen mäkäräisten puru-uhrina. Ne ovat paljon kamalampia kuin hyttyset. Iskevät äänettömästi ja varoittamatta ja vievät kimpaleen ihmistä jättäen jälkeensä hirmuisen punaisen kipeän ja kutittavan läiskän ainakin viikoksi. Ei auta zyrtecit, ei offit eikä kortisonit. Aautuaallinen raapiminen toisi hetkellistä nautintoa, mutta varjelkoot kaikki pyhät hengettäret minua siitä.



Sain Hellulta lainaksi Sauli Niinistön kirjan - en muista nimeä - ja luin siitä esipuheen. En tunne Niinistöä, en tiedä hänen mainettaan ja tekosiaan, en kykyään kommunikoida poliittisella tai pikku pulliaisten taholla tai hoidella valtion asioita, mutta tuo esipuhe pienten ihmisten asioista viehätti minua. Juuri noin ajattelen minäkin.

Varokoon jokainen ajattelemasta, että kuulun kokoomukseen.

Ei minulla ole mitään poliittista suuntausta. En ole vasemmalle enkä oikealle, enkä tunnusta mitään politiikan värejä. Minua kiinnostavat asiat, milloin kenenkin puolueen ja miten niitä ajetaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat uskollisiä "puolueelleen",vaikka sen kanta olisi omia mielipiteitä vastaan ja omivat puolueensa ajatukset vain siitä syystä että ovat jostain syystä juuri sen joskus valinneet.

Jos Niinistö toimii niin kuin puhuu ja tuntuu ajattelevan, hän on hyvä ihminen, jota voisin presidentin vaaleissa kannattaa. Mutta teothan ovat usein aivan eri asia kuin sanat...

Aamu oli sellainen kesäinen onnellinen aamu, jolloin on autuutta istua terassilla yksin, ihmetellä taivaan väriä ja pilvien muotoa, kuunnella lintujen laulelua mm. lokkien kirkuntaa, tikan naputusta, joutsenten ns. laulua etäämpänä ja kokea niiden lento pään päällä ja huomata yhtäkkiä, että pääskyset eivät olekaan jättäneet minua, vaan rakentavat pesää varaston räystään alle. Odotin joka aamuista pikku pupua, mutta en nähnyt, näin sen sijaan, kun menin seuraamaan heinän värähtelyä kosteassa heinikossa kolme sammakkoa.
Järvi on ollut tyyni, hiljaisetkin äänet kantautuvat helposti. Uusi saunani häiritsee maisemaa lahden suuntaan. Siihen on totuttava ja niin kauan suunnattava katse järven laajempaan osaan.
Täältä tornista on helppoa katsoa sen katon yli, mutta terassilla saunan katto varastaa osan lahden vettä.

Olen taas saanut selkäni kipeäksi. En ole voinut olla kantamatta kiviä, multasäkkejä ja kyykkimättä rikkaruohojen kimpussa. En tietenkään ole voinut, en koskaan tule voimaankaan.

On ollut hiljainen päivä muuten. Saunan naputukset ovat vaiti maanantaihin asti ja ruokaakaan emme ole tehneet vaan lämmitelleet mitä kaapista on löytynyt jämiä.
Liisa lopetti oven maalaamisen yksityiskohdat ja maalasi keittiön ikkunanpielet sinisiksi. Minäkin otin sutin hetkeksi käteeni ja loihdin parilla vedolla keramiikkaetanani vaaleanpunaiseksi. Hah.
Yritän saada järjestystä tontille, mutta se on vaikeaa. On puupinoja siellä sun täällä, siellä missä on puita kaatunut tai kaadettu, on lautapinoja edellisten rakentamisien jäljiltä, on pressulla peitettyjä hiekkaläjiä, hiekkatuhkaläjiä ja kattopeltijämäpinoja ja erikokoisten kivien pinoja, joista pitäisi saada kuvioita maahan - ja kaikki nuo olisi saatava katoamaan tämän kesän aikana elikkä mahdollisimman pian.

Saunan katto vaikuttaa jännittävältä. Jännittävältä se tuntuu pojistakin, jotka joutuvat sen rakentamaan. Eivät ole koskaan tehneet sellaista leijakattoa, sanovat. Kattotuolit ovat jo paikallaan ja niidenkin asettelu teetti työtä. Keijon, rakennusvalvojani tekemissä piirustuksissa se vaikutti aivan normaalilta, mutta ei tunnu olevan sitä.
Maanantaina tulee Markkukin takaisin, samoin Jarkki, joka tänään ajoi omien asioidensa takia takaisin Lappeenrantaan. Maanantaina tulevat taas myös Pekka ja Tauno, joten eiköhän kattoa rupea syntymään seitsemän miehen voimalla. (Hih.)
Pojat sanovat rakennuksen olevan ikkunoita ja ovia vailla valmis ensi viikolla. No tietysti saunan kiukaat sun muut (lauteet) vielä puuttuvat.

Tänä aamuna näytti siltä, että päivästä tulisi lämmin ja kaunis, sillä pilvenhuituakaan ei näkynyt, mutta katin kontit. Poltin roskia ja sillä välin kun olin Kaavilla naula- ja kulmarautaostoksilla, meni taivas pilveen ja pan jo taas satoikin jonkun verran. Ei onneksi kauaa.
Olisin istuttanut aurinkohattuni (siis kukat), ja muutkin vielä istuttamattomat, mutta ei ollut tarpeeksi hyvää multaa ja oli taas istahdettava autoon ja hurautettava MultaSormeen, Tuusniemelle. Siellä tietenkin tarttui muutakin kasvillisuutta mukaan ja istutin siis nekin. Kirja- ja kukkakaupan ohi en ole koskaan päässyt ihan noin vain, ne reissut tulevat aina kalliiksi.

Mari soitti tänään. Ibu on ajanut kolarin vuokra-autollaan Jordaniassa ja nyt hän ei pääse liikkeelle vaan joutuu olemaan melkoisen paikallaan. Kuulemma ikävystyttävää.
Hän yrittää löytää aikaa tulla Suomeenkin elokuussa.
Tasan kuukauden kuluttua Mari ja kiljuset tulevat.

Kylmäääää

Vaikuttaa siltä, että Suomen kesä on kylmempi kuin Perun talvi. Noin 7 astetta tänään, jäätävä tuuli ja sadetta. Pojat miettivät katoksen rakentamista saunan päälle, etteivät hirret kastu, kun luvassa on edelleenkin sadetta. Muisteltiin aikaa kolme vuotta sitten, kun mökin rakennus alettiin ja oli myös hyytävän kylmää ja märkää. Silloin oli kylläkin toukokuu.
Sen jälkeen kun olimme käyneet Juankoskella Vartiaisen vesijohtoliikkeessä, pullakaupassa, suljetun S-marketin oven takana ja sitten Kaavin S-marketissa, jossa ei ollut tyynyjä, joita olisimme tarvinneet lisää, emme juuri enää uskaltautuneet ulos, Liisa ja minä.
Pojat kantoivat hirsiä nenä punaisena ja kasasivat saunataloa valittamatta. Mutta nämä ovatkin karastuneita Karjalan poikia, metsämiehiä ja eränkävijöitä, joita ilmat eivät juuri hätkäytä.
Kävinhän minäkin tosin puupinolla kerran, takkapuita hakemassa. Ei tarvitse tänään kukistakaan välittää. Jäi kävelylenkitkin tulevaisuuteen kesän toivossa.
Ketään ei huvita kylmä suihku ja me kaikki kuusi menemme nyt suihkuttamattomina nukkumaan. Veden sekoittaja on jotenkin itsekin nyt sekaisin, se ei liiku ja suihkuun ei saa lämmintä vettä. Toivotaan että Vartiainen saa huomiseksi uuden osan. Nämä pojat osaavat sen varmasti sitten asentaakin. Kiva kun on käteviä miehiä talossa.

Kirjoitin Quimelle ensimmäisen mailini vasta tänä aamuna. Mitä osaisinkaan kertoa muuta kuin blaablaata! Huono omatuntoni siitä mitä minulla on mielessä syksyn suhteen estää kertomasta ikävästäkään, jota kuitenkin poden.
Vielä en voi sanoa, etten palaa. Vielä ei ole oikea hetki.

TVssä juoksee formulat. Ei kiinnosta. Silmät menevät väkisin kiinni, mutta pitää kertoa, että auringonlasku on taas upea. Se heittää vielä viimeisiä säteitään järveen ennen kuin katoaa ja värjää järven ja taivaanrannan. Kuinka näitä olenkaan kaivannut. Perun kodistakin näkyi auringonlasku meren yllä, mutta sen värit eivät koskaan olleet näin kauniit. Se aurinko ei ollut minun aurinkoni. Eikä se meri ollut minun mereni.

Silti minulla on tänään sinne ikävä. Kova ikävä. Onneksi lentokenttä on aika kaukana täältä. Ja muutenkin, en minä sinne nyt ehtisikään...

Työn iloa ja muuta

On taas hyvä tehdä ruumiillista työtäkin, mutta aamuseitsemästä iltayhteentoista melkein ilman lepoa taitaa olla "tämänikäiselle" hiukan liikaa jo, näin äkkiiltään, pitkän laiskan taukoajan jälkeen. Rääkkäänköhän itseäni liikaa tämän pihan ja ympäristön kaunistamisen tähden? Selkä ainakin antaa taas merkkejä, että jos en pian lopeta, olen taas muutaman päivän sängynpohjalla liikkumatta, kuten viime kesänäkin.

Arto kasasi sitten aamulla sen Koti-Siilin vaatekaapin. Neljä tuntia meni häneltäkin siinä, mutta tulos on vakaa ja vankka. Liisa ja minä kokosimme pikkumökin kerrossängyt melkein valmiiksi. Yläsängyn portaat jäivät kesken ja koska meillä ei ole sitä ruuvipyssyä, odotamme kunnes pojat, Esko, Osmo, Jarkki ja Jarkko tulevat pyssyineen. He saavat ampaista ne viimeiset mutterit kiinni. Meidän käsivoimamme eivät enää riittäneet niihin.
Liisa jatkoi oven maalausta ja minä tyhjensin vielä pikkumökin turhista kamoista. Sen ikkunan pesu ja keittosyvennyksen siivoaminen jäi huomiseksi. Huomiseksi riittää todella vielä puuhaa. Jossain välissä haluamme käväistä naapurin Tomin 3-vuotispäivilläkin.

Kello on melkein 12 yöllä. Auringon puna hiipii hiljalleen järvelle vastapäisen Ranta-Kosulan metsän takaa. Pikkulahdella saaren vasemmalla puolella pienen pilven vierellä on kuunsirppi.
Näen tornistani uuden saunarakennuksen valkoiset laudat. Viikon kuluttua on näkymä todennäköisesti jo aivan toinen.
Haluaisin mielelläni koko rakennelman valmiiksi ennen syyskuuta, mutta nämä keskeytykset pitkittävät sen valmistumista. Kun kiljuset tulevat kuukauden kuluttua, en halua mitään rakennushälinää ja kun Urechit tulevat Sveitsistä, olisi paikkojen oltava jotenkin siistejäkin. Pakkipaikalta rakennukselle on monenlaisia pressulla peitettyjä kasoja, hiekkaa, soraa, kivituhkaa, hirsiä... Varaston takana yrittää olla piilossa vanhoja lautoja. Pikkumökin vasemmalla puolella, jonne ei tältä suunnalta näy, on halkopinot peitetty katontekijän jättämillä peltipalasilla. Niistä haluan päästä eroon iin nopeasti kuin mahdollista. Eikös ole olemassa jotain pellin kerääjiä, jotka hakevat ne ilmaiseksi poiskin`?

Markun selkää ja saunan alkua

Maailman parasta aikaa

Joka ilta huomaa hämmästyneenä tullessaan ulkoa, että kello on yksitoista tai ainakin kymmenen ja aurinko paistaa ja on lämminkin (mikäli ei ole kylmä).

Suomen kesäkuuta, kaikkein parasta maailmanaikaa. Ja mökin iltahetket, kauneimmat auringonlaskut.

Koko päivän on taas huhkittu. Markku-serkku, Pekka ja Tauno ovat olleet saunan kimpussa, Liisa maalannut/taiteillut ns. pääovea, jota kukaan ei pidä pääovena, sillä kaikki kulkevat automaattisesti järven puoleisesta ovesta ja minä tietysti häärinyt kukkien ja kasvien ympärillä ja jotain muuta pientä. Rikkaruohot kasvavat ajatusta nopeammin. Luovuin niiden hävittämisajatuksesta rinteiden kohdalla ja ostin trimmerin. Ei auttanut viimekesäiset myrkyt eikä suolavedet, nyt ne voivat entistä paremmin. Siis trimmerillä ensi viikolla heinät ja ne muut kasvit, jotka ihmiset ovat määritelleet rikkaruohoiksi.

Lissu ja ovi

Aamulla heräsin joutsenten lauluun. Melkein autuas tunnelma. Äsken joutsenpariskunta taas lensi mökin ohi ja parkkeerasi pikkusaaren taakse, enkä näe niitä enää. Ja pääskyset ovat pesineet Arton ja Paulan räystään alle tänä kesänä. Kahtena edellisenä kesänä nautin niiden läsnäolosta oman räystääni alla ja seurasin mielenkiinnolla niiden elämää, munien kuoriutumista ja pikkupääskyjen lentoharjoituksia.

Sauna- ja saunakamari kohoavat. Mukava kolmikko on tehnyt viikon verran pitkiä päiviä ja ensi viikoksi miehistö vaihtuu. Uudet tutut rakentajat tulevat sunnuntai-iltana. Yritän Liisan kanssa saada pikkumökkiin koottua Koti-Siilin sängyt, että kaksi voi nukkua siellä.

Marjarannassa

Täällä jo viikon, mutta vasta eilen sain tietokoneeseen nettiyhteyden. Eipä silti, että tässä olisi juuri paljon ehtinyt tietokoneilua edes ajatellakaan.
Liisan kanssa ensi muutama päivä yksin.
Maija ja Pekka, ystävät Riston peruja kävivät ja Maija oli leiponut perunapiirakoita, joita olemme popsineet siitä lähtien autuaina. Naapurin Arto ja Paula Tomin kanssa kävivät myös, samoin Hellu ja Moppe, ystävät Ellun peruja.
Vaikka haikailinkin kesämökkiä sukuni mailta Karjalasta, en kadu ollenkaan, että eksyin Savoon.
Nämä ihmiset ovat tulleet läheisiksi ja olen kiitollinen siitä että olen saanut tutustua varsinkin juuri näihin mainitsemiini hyviin ihmisiin. Ilman heidän apuaan ja läsnäoloaan yksinäisen naisen mökkeily ei olisi kovinkaan helppoa.

Maanantai-iltana saapui Markku-serkku ja saunan rakentaminen alkoi seuraavana aamuna Pekan ja Taunon avulla. Hirret ovat seisoneet jo jonkin aikaa varaston vierellä pinossa ja nyt niitä sitten sirkkelöitiin sopivan kokoisiksi ja nosteltiin Markun syksyllä tekemiin raameihin-vai-mitä-se-on. Huone ja sauna, välissä ja sivuilla ja edessä terassia. Saunan terassi yhdistyy sillalla talon terassiin. Kiva nähdä mitä siitä sitten tulee kun se on valmis. Tuskin edes valmistuu tänä kesänä, sillä nämä miehet vaikuttavat aika kiireisiltä. Markku palaa Karjalaan perjantaina mutta tilalle tulevat mökkini muut edelliset rakentajat Osku, Esko, Jarkki ja Jarkko ja hirret nousevat sitten rytinällä.
En vain tiedä, kuinka kauan heillä on aikaa yhteen syssyyn.

Saunan suunnittelijana oli Keijo, mökkini rakennusvalvoja, jolle olin kertonut toiveistani ja hän pani ne paperille. Mutta yhden jutun unohdin sanoa, nimittäin sen, että halusin sen huoneen yhdeksi ikkunaksi koko seinän järvelle päin. Nyt on piirustuksissa kaksi ikkunaa, mutta kumpikaan ei ulotu lattiaan, joten tässä vaiheessa on korkea aika muuttaa piirustuksia.

Kukka-ja kasvihulluus on taas iskenyt minuun. Tuttua hulluutta jo Sveitsin ajoilta ja koska en Perussa voinut järjestää mitään puutarhaa kun sellaista ei asunnossamme ollut, huhkin taas elämäni koko innolla maan kimpussa. En uskalla edes ajatella paljonko olen jo vienyt Kaavin puutarhurille rahaa noista kasveista joita olen haalinut. Maijakin toi istuttamiaan kesäkukkasten taimia ja nyt on kaikki maassa, paitsi niitä kahta iiristä, joiden kanssa kuljeskelin pitkin tonttia etsien niille paikkaa ja jätin jonnekin, mistä en niitä enää löydä.

Huomenna menemme, Liisa ja minä Kuopioon Mopelle ja Hellulle ja samantien tietysti torille. Siellä oli viime viikolla upeita orvokkeja. Niitä on pakko saada. Suomessa orvokin säilyvät koko kesän. Sveitsissä niitä pantiin syksyllä kukkapenkkeihin ja ne kukkivat (enemmän tai vähemmän) koko talven toukokuuhun asti. Sitten niistä tuli sellaisia roikkoja, että ne oli heitettävä pois. Kesällä ei orvokkeja enää voinut pitää. Mutta täällä voi ja huomenna ostan pari lootallista. Ne siementävät silleen kivasti ja niitä löytyy ensi vuonna milloin mistäkin.

28.05.08
Jälleen merellä. Tällä kertaa puhaltaa Finnladyn kannella Itämeren tuulet, ei ollenkaan niin leudot kuin edelliset tuulenhenkoset.

Loppuaika Sveitsissä ryöpsähti melkein silmille. Tekemistä kertyi.
Yhtäkkiä oli autokin sitten pullollaan tavaroita ja nokka kohti Freiburgia, josta oli etsittävä Jarkki käsiin ja loppumatka Witzhaveen oli leppoisaa köröttelemistä Jarkin perässä. Helppoa. Kartta on Jarkin päässä, omani sai lojua viereisellä istuimella. Kun Jarkki ohitti, ohitin minäkin, kun Jarkki kääntyi tienhaarassa, minä perässä.
Witzhavessa Anniina oli laittanut evästä pöydän kukkuroilleen ja hänen kiva miehensä kertoili paikasta ja ympäristöstä. Anniinan kanssa menin vielä läheiseen Trittauhun ostoksille ja löysin pienen mutta mukavan puutarhamyymälänkin, ja pohjois-Saksan ja Anniinan muistoksi tuli monta kivaa kasvia Marjarantaan.
Kun palasimme Anniinan kotiin, tulivat Cap Vilanon matkatavarani samaan aikaan speditööriltä.

Travemündessä tietysti saimme odotella laivaanpääsyä tuntikausia. Minä nukahdin autoon (suu auki kuulemma) ja heräsin hetkeä ennen kuin jono lähti taas liikkeelle. Hirveä parkkipaikka laivassa, 45 asteen kallistus nokka kohti Jarkin Mersua. Toivottavasti käsijarru pitää.

Löysin laivalta jostain uuden Spiegeliä. Luen sitä ja mietin Blocherin uusinta ideaa estää ulkolaisia saamasta Sveitsin passia.
Zürichissä isot mainosplakaatit näyttävät sveitsiläispassien kasaa, jota ruskeat, keltaiset, mustat ja valkoiset. kädet tavoittelevat. Blocherin itsensä kustantama mainoskampanja pian tapahtuvan äänestyksen hyväksi.
Rikkaiden maiden nykyaikaiset yritykset säilyttää kansallisuuden koskemattomuus ovat ymmärrettäviä, mutta tuntuvat niin turhalta. Sitä, että ehkä noin tuhannun parin vuoden kuluttua enimmistö maapallon ihmisistä on vaaleanruskeata joukkoa, ei voida enää estää. Globaalisuus leviää joka suhteessa, ei vain kaupankäynnissä. Oma kansallinen into on enää vain vetkutusta ja kehityksen pitkittely-yritystä.
Tietysti halutaan säilyttää omat arvot ja oma kulttuuri, mutta olen sitä mieltä, että ne tulevat ajan kanssa esille enää vain museoissa, kirjallisuudessa ja muistoissa. Kehitys kulkee kohti kansainvälistä yhtenäisyyttä. Se on ihmisten – enemmistön oma ratkaisu.
Kuljetaan massan ehdoilla. Massa taas koostuu yksilöistä, jotka vaikuttavat omaan kohtaloonsa itse. Kun heillä ei ole kotona hyvä olla, he etsivät uuden kodin, vaikkapa uudesta kulttuurista, tuovat sinne omia tapojaan, omaksuvat vieraita tapoja, rakastuvat vieraan rodun ihmisiin, saavat lapsia, jotka jyhdistävät molempien vanhempiensa elämäntapoja ja näin ollaankin jo mukavasti keskellä sitä mistä Hitler varoitti mutta joka on inhimillistä ja jota tuskin enää voi estääkään. Kelloa ei voi kääntää takaisinpäin.
Maapallo kuuluu kaikille. Rajat ovat ihmisten tekemät, vahvemman ehdoilla ja ne siirtyvät, jos hyökkääjä on vahvempi kuin puolustaja.
Samoin on uskonto. Ei mikään näistä suurista uskonnoista, kristinusko, juutalaisuus ja islaminusko ole levinnyt ainutlaatuisuudellaan ja lempeydellä vaan sodilla ja pakolla.