Tämä Umbrian, ja etenkin Spoleton historia vie niin mennessään, ettei siitä kieliopiskelusta ole tullut tähän mennessä mitään.
Sorruin sen sijaan eilenkin kuljeskelemaan Spoleton kaduilla. Oli lämmin ja jokseenkin aurinkoinenkin päivä ja kadut ja kujat veivät koko ajan eteenpäin, ylöspäin, sivulle, pienille satoja vuosia vanhoille kujille, roomalaisten kaarien ali, longobardien
aikaisten rakennustan kuvien ja koukeroiden ohi. Ohi niin monien eri aikoina rakennettujen kirkkojen, mm vaatimattoman näköisen San Nicola'n kirkon, jossa Martin Lutherkin on viettänyt aikaa.
Joka kulmassa tervehtii historia ja kertoo Spoleton uskomattomasta entisestä elämästä. Sen entisen elämän sekaan on tuotu vanhoihin rakennuksiin ihastuttavia pikku puoteja, vaatteita viimeisen upean italialaisen muodin mukaan, paikallisia herkkuja, joiden hyvin säilyneet reseptit ovat lähtöisin ammoisilta ajoilta. Kauan sitten rakennetuille piazzoille tai rauhallisille pikku puistikoille, niiden vanhoihin palazzoihin ovat löytäneet pienet baarit tai ravintolat upeine näkymineen alas laaksoon.
Tässä kaupungissa ei voi tulla aika pitkäksi. On oikeastaan onni, että se itse vanha historiallinen kaupunginosa on asunnostani muutaman kilometrin ja bussimatkan päässä, muuten minua tuskin näkisi italiankirjoijeni kotona sanoja ja kielioppia pänttäämssä.
Tänään - ainakin nyt - sataa ja todennäköisesti suunnitelma, että olisin kavunnut tänä aamuna St. Elian kukkulalle Rocca Albarnozin linnoituksen museoon ja iltapäivällä tutkiskellut kieltä, taisi muuttua.
Leila on lupautunut auttamaan kielen opiskelussa ja jottei hän turhaan tulisi huomenna, on vain toivottava, että sade jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti