Ovat he ihania, Leila ja Sörtsö....
Taas pääsin siivellä tutkimaan Umbrian vuoristoista maaseutua ja uskomattomia pyhiä metsiä, vanhoja kirkkoja ja kauan sitten eläneitten pyhimysten salaisia pikku pyhäkköjä jyrkän vuorenseinämän kupeessa.
Ilma oli kuin hunajaa. 1500 metrin korkeudessakin arvion mukaan oli 27 astetta ja maisemat huikeita. Norcian reippaasti yli 1000-vuotinen kylä oli täynnä historiaa ja RUOKAA, kuten juustoja, villlisikaa, tryffeleitä ja ties mitä muita herkkuja, joita ei ehditty maistelemaan. Ja turisteja riitti, suurin osa Italian omaa väkeä ruokaostoksilla, muutama japanilainenkin oli löytänyt sinne tiensä.
Matkan varrelle sattui myös vanha luostari, tänään toimiva kirkko, jossa entisaikojen munkkien klausuurikammiot olivat nähtävinä. Huoneet olivat pieniä ja paljaita koppeja, jossa oli kapea puulaveri, krusifiksi ja tuskin paljon muuta, mutta jotenkin sellaisenaankin viehättäviä.
Ovet tehtiin tahallaan pieniksi, että sisään menijä joutui kumartumaan - jonkinlaista nöyryyttä - muistan lukeneeni jostain.
Pyhän Fransiskuksen kirkko ja vanha luostari 800 - 900-luvulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti