Yritan lyhyesti kertoa nyt jotain matkasta, nyt kun kerrankin otan aikaa tahan.
Siis takaisin Singaporeen ensin:
Kaupunki oli suunnilleen sita mita olin odottanutkin. Nykyaikainen kaupunki kaikilla mahdollisilla mukavuuksilla, pilvenpiirtajia, kauniita uusia ja kauniit kunnostettuja vanhoja brittiaikaisia asuntoja. Maailman korkein hotelli oli kuulemma Swisshotel ja muitaakseni 56 kerroksinen.
Yhden paivan vietin kulkemalla jarjestetylla kaupunkikierroksella ja sen jalkeen jarjestetylla elaintarhakierroksella, johon kuului myos askettain keksitty yosafari viereen rakennetussa oisten villielainten tarhassa. Molemmat elaintarhat olivat nakemisen arvoisia. Kuuluvat maailman parhaisiin. Siella nain tapiirinkin ensimmasta kertaa elaissani ja jonkun aivan hurjan otuksen, jonka nimea en muista.Siella oli mnyos noita valtavia monimetrisia varaaneja tai heidan sukulaisiaan....(sellaisia pienia nkyi myos Penangin rannoilla, noin vahan yli metrin).
Yosafari alkoi pimean tullen ja juna kierratti ihmisia yoaktiivisten elainten laidunmailla, jotka oli erotettu junan kulkureitista syvalla vallilla.
Siella kohtasin Dannyn ja Uyenin Saigonista ja meilla tu\ietysti riitti juttua, kun minullakin on jotain kokemuksia noista vietnamin asioista.

Hotellini Singaporessa oli melko vaatimaton Hotel 81 Tristar, kaupungin laidalla, mutta siistilla ja miellyttavalla alueella. Metro tai bussi vei suoraan kaupunkiin, Orchard Roadillekin. Hotelli oli mos vastapaata turisteille tehtya malaiji/kylaa, jossa en entinyt káyda.
Jouluaatto oli, sanoisinko etta jokseenkin naurettava. En halunnut olla hotellissa, jossa ei ollut edes ravintolaa, vaan suuntasin kaupungille. Siella piti olla jotain !tapahtumia. Ja olihan siella. Vetta satoi ja Orchard Road tulvi seka vetta etta ihmisia. Kansaa oli tuhansittain. Kovaaaniset lauloivat herkkia joululauluja, tavaratolt olivat taynna ostavia ihmisia viela kymmenelta aattoiltana. Kansa kulki sateessa edestakaisin sontikoiden piikkien sojottaessa vaarallisesti sinne tanne. Valokuvattiin seka itsea etta kavereita jokaisen mahdollisen jouluvalon edessa.. Tormailtiin, pyydettiin anteeksi ja jatkettiin matkaa jonossa.. Kuljin mukana muutaman sata metria, sitten menin jouluaterialle imeskelemaan jotain porsaanjalkaa ja katselin aikani kun vastapaisella tontilla rakennettiin jouluyona uutta taloa valonheittimien loisteessa.
Sitten hotelliin ja nukkumaan.
Sellainen oli minun jouluaattoni 2008.

Palasin iltapaivalla bussilla Kuala Lumpuriin ja Aslam oli vastassa ja kiikutti minut Eevan ja Timon asuntoon, josta vaki oli lahtenyt joulunviettoon Suomeen.
Olen todella kiitollinen heille, etta olen saanut kayttaa heidan kotiaan ns. tavaroiden sailytyspaikkana...Ilam heita olisinkin aikalailla eri tilanteessa kamojeni kanssa. Ja muutenkin olen viihtynyt heidan kanssaan..Joten terveisia teille, jos luette.
Aslam haki taas sitten aamulla ja vei lentokentalle, jossa tapasin kiinalaisen matkaryhmani.
Phnom Penhissa oli vastassa Simon, kiinalainen opas, joka on asunut 17 vuotta Kamputseassa ja tuntui hallitsevan seka maan etta tavat, myos kielen.
Ennen hotelliin menoa kierreltiin kaupungilla sight-seeingilla, sitten kiireesti hotelliin, syomaan ja -------pelikasinoon. Siella lahjoitettiin haluaville 4 dollarin pelimarkat ja siita vaan sitten pelaamaan. Mina en kuulunut heihin, vaan vietin aikaani silla valin jutellen paikan tyontekijoiden kanssa. Se oli paljon mukavampaa, kun minusta ei ole koskaan ollut pelaajaksi.

Seuraavana aamuna tutkittiin kuninkaan palatsi, komea kopio Bangkokin palatsista. Sieltá mentiin Russian marketille enka muista miksi sen nimi on siis venalainen marketti. Ostin sielta kaksi merkkipaitakopiota a 4 dollaria.

Ja sitten mentiin paikkaan, jonka kohtaamista olen pelannyt enka ole ollut varma, jaksanko edes menna sinne ja paneutua siihen. Koko Kamputsea on jaanyt tahan saakka kokematta taman takia. Killing fields ja punaisen Khmerin ja Pol Potin armeija.
Ennen tappavia kenttia kavimme museona toimivassa entisessa koulussa, jonka punainen Khmer muutti kidutus- ja tappokammiokseen. Olen nahnyt naita paikkoja tarpeeksi, kuunnellut kymmenia irakilaisten, iranilaisten, afgaanien ym. kertomuksia samantapaisista asioista ja kahden huoneen jalkeen olin valmis menemaan ulos.Pois. Odottaessani muiden paluuta, katselin pihaa, uusia sinne istutettuja puita ja kukkia, vanhoja palmuja, jotka ovat nahneet kaiken kauhun, kuulleet kaiken itkun ja ihmettelin miksi olin tullut tanne. Pian tuli pihalle myos Frank, kiinalaisen pariskunnan Uudessa Seelannissa opiskeleva mukava poika, jolle kaiken tuon nakemisen jarkytys oli saanut kyynelet silmiin.
Tasta kauhumuseosta, joka oli taynna sinne murhattujen naisten, lasten ja miesten valokuvia, punaisen Khmerin armeijan uhreistaan ottamia ennen kidutuksia, niiden aikana ja niiden jalkeen, laksimme sinne tappokentille.
Buddhan pyhaan puuhun, buddhisteille tarkein puu{laji)oli ripustettu kovaaanisia, jotka laitettiin pauhaamaan taysilla silla valin, kun puuhun hirtettiin ihmisia. Siella ol puu, jossa yha nakyi paikka, johon pikkulapset paiskattiin kuoliaaksi, siella olivat ne kymmenet kuopat, joihin kuolleet heitettiin. Siella oli paljon muutakin
Luulin olevani tarpeeksi vahva tahan. En ollut.

Illalla teimme laiva-ajelun Mekongjoella.Kalastajaveneiden ja kelluvien kylien ohi ajaessamme oli joka iikka melko hiljainen.
Pysahdyimme jossakin tolppien varaan rakennetussa kelluvassa kylassa, joka oli kai aikoinaan ollut vain kalastajien asumusaluetta, mutta nyt siita oli tehty paikka turisteille. Myytavaa riitti, joidenkin polkkyjen alla oli krokotiilifarmi ja ravintolassa tarjottiin krokotiilipaistia, jota en kylla maistanut.

Seuraavana paivana oli bussimatka Siem Reapiin. Nautin katsella bussin ikkunasta maisemia, kylia, niiden rakennuksia, jotka olivat melkein kaikki toistensa kaltaisia. Kaikki tolpat enemman tai vahemman johonkin suuntaan kallellaan. TULI MIEleen Marjarannan pikkumokin kylkeen tehty ns. puuliiteri. Talojen edessa oli useimmiten pieni lammikko, johon silloin talloin eksyi suuremmasta kanavasta pienta kanavaa pitkin joku kalakin. Joissakin kasvatettiin lootuksia, joista tehtiin salaattia.
Perilla syomaan, hotellin ja heti suoraan temppeleihin. Angkor Wat jatettiin seuraavaksi paivaksi. Upea se oli, kieltamatta, mutta lempitemppelikseni muodostui kaukana muista oleva Bantei Srei temppeli, jonka katsoin oppaan kanssa ryhman palattua takaisin ja minun jaadessa viela kolmeksi paivaksi Siem Reapiin. Katsoin yhteensa 19 temppelia. Jokainen jollain tavalla erilainen.

Nyt istun ja hikoilen internet-kahvilassa ja kertomista olisi vaikka kuinka paljon. On paljon mukavaakin kertomista, mutta on takapuoli puutuu ja nama oudot nappaimet hermostuttavat.
Huomenna jatkan Sihanouk-Villeen, meren rannalle pariksi paivaksi. Sen jalkeen tanne takaisin yhdeksi yoksi ja sitten Saigoniin, josta kai lennan Laosiin....
Siispa, voikaatten hyvin, minákin yritan...