Eilen siella hiekkadyyneilla kysyi nuori vietnamilainen nainen, olenko surullinen. Hammastyin. Miksi surullinen, kysyin. - Koska matkustat yksin, han sanoi. - Ei, ei ole tullut mieleenikaan olla surullinen.
Seuraavassa tilanteessa vanhempi vietnamilaisrouva Australiasta, sanoi, etta kuinka ihmeessa matkustan yksin, eihan kukaan matkusta yksin...
No, minapa matkustan, enka ole edes yhtaan surullinen.