Sataa ja se tuntuu hyvalta. Kuala Lumpurin jalkeen en olekaan nahnyt sadetta. Oikeastaan olen aina pitanyt siita. Muistan kun kouluaikana nautin kulkea pitkin Kaivopuiston rantaa sateessa valittamatta siita, olinko marka tai en. Luonnollisesti silloin piti olla kesa ja sen sateen lammin kuten nyt.
Tana aamuna laksin taas keskustaan hotellibussilla, sontikka mukanani. Siina pikkubussissa olin vain mina ja itavaltalainen mies, jonka olen kohdannut taalla parina paivana. Mina hyvin kasvatettuna ja kohteliaana ihmisena olen tottunut tervehtimaan kanssaihmisiani ja vahan hammastellen olen nyt huomannut etta tata tyyppia ei kannata tervehtia, vastausta ei tule, ei edes salasilmayksia. Han on taalla mieskaverinsa kanssa ja jo pitkan elamankokemuksen jalkeen olen tullut todenneeksi, etta oikeastaan juuri kaverit, jotka eivat tykkaa tytoista, ovat juuri ne kaikkein ystavallisimmat, kivoimmat ja helpoimmat, tama onosi murjaani... Tulimme kaupungilta takaisin samalla shuttlebussilla ja kiusasin hanta ja snoin taas paivaa. -groehm, oli vastaus ja katse ikkunasta ulos. Naurattaa.
Toisin on sitten Jack, huonenaapurini, joka sanoi eilen illalla, etta minua ei sitten millaan saa kasiin, aina karkaan johankin suuntaan. Kai se on tama totuttu vapaudenkaipuuni, en halua etta minuun tarrataan (henkisesti) enka mina halua tarrautua itse. ( Paitsi jos nyt tulisi joku ihmeotus....)
Jack on muuten todella mainio tyyppi, ja olen kylla
aika monet hetket jutellutkin hanen kanssaan, esim aamiaisilla ja illalla ensin terassejamme erottavan ristikon lapi,sittenniiden edessa ja sitten
hotellin jokikkahvilassa - ja eikos sen pitaisi jo riittaakin halle...
Jack on syntynyt Kolumbiassa, omaa USAn passinja se on hanen mielestaan maailman paras passi ja paras maa ja varsinkin nyt kun presidentti vaihtui. Jack on taalla toissa, jotain sahkohommia. Han on tyoskennellyt 92 maassa, jopa Suomen Turussakin. Australia on seuraava
Vietnamin jalkeen ja sitten hommat maailmalla ovat loppu ja han palaa Amerikkaan, repii passinsa eika ikina enaa astu sielta ulos. Siella on tiedossa jotain nuklear-hommia. Hanen kanssaan on helppo jutella, han kuuntelee jopa ja hanella on huumoria. Han on eronnut, niinpa kuka nainen jaksaa olla miehen kanssa, joka on toissa 92 maassa ja hanella on kaksi aikuista tytarta siella Usassa.
Kaupungilla loysin taas uusia ihania paikkoja, taloja kuin feng shuin oppikirjoista, puistoja, pikkupihoja talojen takana ja sitten loysin SEN talonkin. SE talo oli pieni matala rakennus, vaaleansininen variltaan . Siina oli ehka kolme huonetta ja se aidan takana oleva pikku puutarha oli sensatiomainen. Vanha mies meni juuri potrista sisaan kun kurkin aidan lapi ja huokailin. Ei han osannut englantia, mutta ymmarsi kylla kun hoin beautifulia ja oli onnellisen ja ylpean nakoinen. Sain kutsun sisalle kun siina aikamme hymyilimme toisillemme ja siella aloin jo melkein laskea rahojani, etta jos vaikka ostaisi taman. Vahan tavaraa, mutta millaista tavaraa... no, mina tietysti vahan modernisoisin keittiota ym. En huomannut kysya, joskos taalla olisi emannan paikka vapaana...Enka tajunnut ottaa edes valokuvaa. Mutta se oli SE minun unelmieni talo, eika vahiten sen puutarhankaan tahden. Se naytti olevan miehen rakkaus, silla kun seisoimme siella, han nyppi jjatkuvasti jotain.. Keltainen aprikoosipuupensas oli hanellakin, ihan bonsain nakoisena. No huomenna mina lennan Hanoihin ja talo jaa tanne. Toivotan miehelle pitkaa ikaa ja hyvaa terveytta ihanassa kodissaan.
Huomenna on TETin, uuden vuoden aatto.
Uutena vuonna ei kukaan saa sanoa pahaa sanaa tai se tietaa huonoa onnea koko vuodeksi. Henkilo, jolta on joku kuollut taman vuoden aikana, ei saa tavata ystaviaan, vain sukulaisiaan, silla muuten han tuottaa huonoa onnea tapaamilleen. Ensimmainen hekilo, jonka jokainen haluaisi tavata uutena vuotena, on toivon mukaan onnellinen menestyva keski-ikainen henkilo, se tietaa hyvaa onnea.
Taloja siivotaan, pienetkin kolot puhdistetaan, silla kodin henget tutkivat kaiken tarkkaan. Aitoja, taloja maalataan, puut pensaat, kamarat ikkunat koristellaan onnen symbolein. Esi-isat tulevat vierailulle uutena vuotena, heille jarjestetaan alttarille tarjottavaa.
Tama kaikki tuntuu hurjan mielenkiintoiselta - ja ennen kaikkea kauniilta. Punaisia ja keltaisia lampetteja on joka puolella. Vahinko etta olen liian laiska lahtemaan nyt illalla enaa kaupungille (5 km), siella on varmaan kaunis valaistus noista lampeteista ja lampuista.
Katsotaan sitten millainen on Hanoin uusi vuosi huomenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti