Visiitti Rooman Ikeassa

Leila ja Riitta  ottivat minut mukaansa Rooman Ikeaan.
Vaikka heidän mielestään monet järvet olivat vaihtaneet paikkaansa ja uusia keskiaikaisia kyliä oli ilmestynyt teiden varsille, löysimme silti perille ja pääsimme kuin pääsimmekin (aina oikea tie, vaikka epäluuloisia huudahduksia kuuluikin kiusallisen usein sekä takapenkiltä että pelkääjän paikalta, myös kuljettajalla oli kylmät kädet ja hikiset kainalot pelkästä väärin ajamisen pelosta)  käsiksi lihapulliin ja ikeamaisiin tilpehööreihin. Kunkin meidän  talouksiimme tulee nyt uusia tyynyjä, tämänvuotista joulusälää,), kanelillisia ja kanelittomia korppuja, SILLIÄ,  (ainakin minulle, monta purkkia)  ja myös yksi leikkuulauta.

Pääasia retkellä oli kuitenkin Leilan Thomas, joka saateltiin lentokentälle sitä tärkeää keikkaa varten Suomessa. Äidillänsä  oli salaa kyynel silmäkulmassa, mutta emme olleet huomaavinaammekaan sitä. Luultavasti pojallakin, mutta kenties vasta tullin jälkeen.
Ja, kuten ollaan todettu, Ikea on sama luotettava Ikea joka maailman kolkalla. Samalla tavalla jokainen osasto, olit sitten Vantaalla, Roomassa tai Kuala Lumpurissa. Ja jollemme välitä hienostella, ne lihapullat maistuvat kyllä, kun on nälkä. Ja kai muutenkin. Mieluummin puolukkahillon kera.