Kun tilasin sen Napolin joulumarkkinamatkan, en osannut aavistaa, että koko muukin Italia oli menossa sinne. „Meitä“ spoletolaisia oli bussillinen, 50 kpl, mutta niitä muualta tulleita oli laskelmieni mukaan useita miljoonia.
Ollaanhan kierretty muutamia
ihmisirikkaita maita, kuten Intiaa, Kiinaa ja Japaniakin, joissa
populaa riittää, mutta se, että nämä pahuksen italialaiset
olivat kaikki jättäneet Roomansa ja Milanonsa ym tyhjiksi ja
törmänneet juuri samana päivänä kuin minäkin Napolin kapeille
kaduille enkeliseimiä ja muita joulukoristuksia katsomaan, on heiltä
aikamoisen huonoa ajoitusta.
Joka baarin, pizzerian ja pisserian
edessä oli valtavat jonot. Nälkä ahdisti Napolissa, pizzojen
paratiisissa ja tenojen käyttöä ei oltu suunniteltu.
Kujilla kuljettiin tahtiin puoli
asekelta eteenpäin, sitten puolen askelen yritys edellisen
kantapäille ja sitten ehkä taas onnistunut puolikas. Oli se
kuitenkin sikäli hyvää, että mahdollisesti hapenpuutteesta tai
klaustrofobiasta kärsivät ja pyörtyneet eivät päässeet
kaatumaan ja jäämään jalkoihin, sillä massa kuljetti heitä
automaattisesti massan tahtiin eteenpäin.
Siinä sitä mentiin, eikä
pakomahdollisuuksia siivettömänä ollut. Niitä siivellisiä oli ne
kujien reunukset täynnä. Enkeleitä, pieniä ja isoja Jeesus-kuvia,
joulupukkeja (siivettöminä) ja taidokkaita ja suurenmoista työtä
vaatineita seimimaisemia. Jouluaiheen lisäksi oli markkinoille
mukaan päässyt monen muunkinlaista krääsää, kuten yleensä.
Pila- ja näköiskuvia julkkiksista ym, Berlusconi painettuna
vessapaperiin, jossakin irvisti Englannin Charles, jossakin nauroi
Paksukainen mahaansa pidellen. Ei kovin jouluista. Eikä
suomalaisiakaan ollut kunnioitettu edes pilakuvilla..Ei näitä
kujanreunuksia voinut jäädä tarkastelemaan, kun piti pitää
huolta siitä puolesta askeleestaan ja omista kantapäistään.
Kun tämä matkan pääasia, joka ilmeni sen pääasiaksi vasta matkan aikana, oli suoritettu, kerättiin kaikki 50 spoletolaista yhteen ja lähdettiin väljemmille vesille. Toreilla nähtiin eläviä patsaita, katusoittajia ja muuta vähemmän väkirikasta hulinaa. Komeita kirkkoja ja graffitteja talojen seinissä riitti.
Sitten ajeluyritykselle kaupungille. No, arvaahan sen, mitä sekin on kun suurin osa näistä muutamasta miljoonasta muualta tulleista busseillansa olivat myös päättäneet tehdä samoin.
Auton ikkunasta nähtiin komeita
maisemia merelle, upeaa merenranta-asutusta ja Barbarossan linna
rannalla.
Ne Napolin tavallisen ihmisen seudut
pitää joskus tutkia ilman näitä muita.
Auton ikkunasta näin myös jotain
vakavempaa, afrikkalaisia tai muita emigrantteja kadunkulmissa
myymässä laukkuja, pesemässä autojen ikkunoita tai vaikka
kerjäämässä. Yleinen näkymä kaikissa suurissa kaupungeissa,
mutta näin joulumarkkinoiden ja kaiken turhakkeen keskellä se
pysähdytti taas kerran.
Mielipiteeni näistä bussimatkoista: Jos suinkin mahdollista, ei koskaan enää. Eikä joulumarkkinoita.
Kaikesta huolimatta näin Napolin enkä kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti