Vihdoinkin! Orvieton maanalainen maailma

Joskus olen niin sisukas, että oikein harmittaa. Jos ei minua, niin ehkä joitakin ympärilläni. Esimerkiksi nyt tämä, että en luovuttanut, vaan välttämättä halusin nähdä sen Orvieton maanalaisen maailman.

Ensimmäisellä kerralla menin Orvietoon, kun mittari näytti 30 astetta enkä muka enää millään jaksanut tehdä mitään lisäkierroksia, toisella kerralla myöhästyimme navigaattorin temppuilun takia, joten olihan minun nyt tehtävä kolmas yritys, kun kerran tätä sisua on.

Kuljettaja vähän narisi, kun taas satoi vettä kuin Esmeraldan päivänä ja vuoritiet olivat hitaita ja mutkikkaita – ja uskokaa tai älkää, mutta se TomTom yritti jälleen kierrättää meitä kehässä. Tällä kertaa jo tunsimme sen temput ja älysimme tehdä omat matkasuunnat jo ensimmäisen väärän kierroksen jälkeen. Silti menetimme siihen puoli tuntia ja päätimme, että jos vielä pitäisi lähteä Orvieton suuntaan, niin navigaattori jäisi kotiin. Onhan sitä pärjätty ennen naviaikaakin. Ostaisimme vaikka kompassin, kartan lisäksi. Taivaankappaleisiin, joiden mukaan entisajan ihmiset ovat suunnistaneet, emme aikoisi varautua, näillä ilmoilla.

Duomon tori oli hiljainen ja autio, kun tulimme paikalle. Ei ainoatakaan turistia, ei ainoatakaan paikallista. Rankkasade hakkasi kivetystä ja teki jonnekin valtavia lammikoita, jonnekin virtaavia pikkupuroja.
Sateenvarjosta ei ollut paljon apua.

Olimme kiirehtineet turhaan. Englanninkielinen opastus oli siirretty tuntia myöhemmäksi, joten nyt oli aikaa nauttia se prosecco tyhjässä ja kylmässä torinreunakahvilassa, jossa oli turistihinnat ja palvelua ei nimeksikään, mutta välikös sillä, kohta päästäisiin sinne maan alle.

Etruskit ovat antaneet Orvietolle suurenmoisen historiallisen taustan jättämällä tuleville sukupolville paljon esineitä ja muita jälkiä, pyttyjä, figuureita, kuvia ja hautoja Heidän jälkiinsä kuuluvat myös nämä maanalaiset tunnelit ja luolat, joita kaupungin alta löytyy yhteensä noin 1200. Ne ovat heidän keksintönsä ja aloituksensa, joita sitten kaikki heidän jälkeensä tulleet ovat laajentaneet ja lisänneet.

Kaikki nuo punaiset kuviot näyttävät tunnelikarttaa talojen alla

Koko valtava alue maanpäällisen kaupungin alla on kaivettu 3000 tuhannen vuoden aikana käsin taltalla ja kuka milläkin välineellä. Vähä vähältä ovat asukkaat rapsutelleet talojensa alle käytäviä, tunneleita ja huoneita, joissa ovat säilyttäneet tavaroitaan, eläimiään, ruokiaan tai pitäneet verstainaan. Siellä on tehty öljyä, pidetty kyyhkysiä, jotka ovat olleet heidän ruokaansa, siellä on ollut heidän kaivonsa kymmenien metrien syvyyteen. Sinne he ovat myös paenneet, kun vihollinen on rynnännyt kaupunkiin, ja sitähän aikaa oli koko keskiaika. Viimeksi tunneleissa piileskeltiin toisen maailmansodan aikana, kun Orvieton laaksoa kaupungin alapuolella pommitettiin. Osaa pidettiin myös maanalaisena sairaalana.



Kyyhkysten pesiä. Linnuilla oli aukko tulla ja mennä vapaasti. Lopulta ne kyllä päätyivät ruokapöytään

Kaupungin järjestämä tunnin kierros ei ole kovin laaja, sillä melkein koko alamaailma on yhä yksityisten talojen käytössä ja niihinhän ei ole menemistä, mutta se antaa kuitenkin riittävän kuvan siitä, mitä ja millaista siellä on ollut ja minkä työn takana koko systeemi on ollut, olkoonkin, että kivi on vulkaaniperäistä 100 000 vanhaa tuffsteinia (oliskohan tuffikivi suomeksi?)  eikä niin hankalaa kuin moni muu kivi.