Todi

Mikä lie herättänyt keskellä yötä. Tyhjä olo, tietysti väsymyksestä johtuva.
Eilinen päivä Joken, Leilan ja Sergion kanssa humahti nopeasti ja mukavasti ohi.
Ensin Todi, jossa erään amerikkalaisen professorin tutkimusten mukaan ovat urbaniteetti ja ympärillä avautuva koskematon luonto täydessä harmoniassa vuosituhansia vanhan historian ja nykyajan kanssa. Siis aivan täydellistä elämää ideaalisessa pikkukaupungissa.
No jaa. Miellyttävä kaupunki tosiaan, mutta ei mielestäni mitenkään eroa näistä muista viehättävistä Umbrian pikkukaupungeista kukkuloillaan.

Piazza Garibaldilla Garibaldin patsas. Ei taida Italiassa löytyä montaa/ainoatakaan kaupunkia, jossa ei olisi ainakin Piazza Garibaldi. Niin myös täällä.

Myyttejä:
- Herkules nitisti täällä Cacus-jättiläisen.
- Kaupungin vaakunassa on kotka, mikä johtuu siitä, että "aikojen alussa" muuan todennäköisesti hyvinkin tärkeä kotka  pudotti nokastaan liinan, joka laskeutui tälle kukkulan laelle ja se ymmärrettiin siten, että paikalle oli perustettava kaupunki, Todi.

Täällä olivat etruskit ja myös roomalaiset, joiden aikana kaupunki kukoisti. Suurimmilta entisaikojen ryöstöretkiltä se on säilynyt ja pystyi laajentamaan alueitaan vapaana kommuunina melkoisesti kunnes yhdistettiin v. 1368 muihin kirkkovaltioihin.

Todissa kiertelyn jälkeen katselimme lähiseudun muita nähtävyyksiä. Lue: tavarataloja ja kauppoja. Tällä kertaa mukaan ei päässyt mitään. Muistelin koko ajan ylitäyttä ja ylipainavaa matkalaukkuani, jonka takaisin Sveitsiin pääsyä nyt jo kauhistelen.
Syöminen oli ostoskeskuksessa  kuitenkin asia, jota piti kokeilla. Ja se kannatti.

                                                                   Leila

                                                                   minä
Pojille pizzaa, tietysti.