Tunnelmallinen ilta läheisessä, hopeanhohtoisten öljypuuviljelysten ympäröimässa Trevin kukkulakaupungissa olivat jälleen uusi elämys unohtumattomiin Umbrian hetkiini.
Kukkulan laella, mutkaisen ja
kiemuraisen tien päässä odotti juhlavalaistuksessa paisteleva
ikivanha pikkukaupunki, jossa täälläkin jokainen talonkulma, kaari
ja katujen kivetys kertoo historiasta vuosisatojen takaa. .
Näköala kaupungin muurilta oli sitä
samaa aavaa, kaikilta Umbrian kukkuloilta nähtävää huikeutta
alas laaksoon, kymmenien kilometrien päähän. Aurinko oli juuri
laskenut ja laakson valot loistivat jalokivien lailla.
Illan teemana oli sellerijuhlat.
Missä lie olleet sellerit ja niiden
paistaminen. Tulimme todennäköisesti liian myöhään.
Näimme niistä sen verran, että jonkun maistiaisleivän päällys oli voideltu sellerihillolla ja sellaisia pieniä sellerihillopurkkeja myytiin kojuissa. Muutakin myytiin, ihania juustoja, leipää, makkaroita , enimmäkseen ruokatavaroita. Kyläkaupat ja ravintolat olivat auki ja täynnä Trevin tunnelmaa imeviä ihmisiä.
Ohjelmana näimme taidokasta
tulisoihtuesitystä, jota seurattiin innokkaasti torin täydeltä.
Tuntui, että koko lähiseutu oli liikkeellä. Oli lämmintä,
tunnelmallista ja mukavaa. Tällaiselle Pohjolan tytölle todellinen
italialainen elämys.
Trevi on kuuluisa yli maan rajojen hyvästä oliiviöljystään ja öljy on taannut sille keskiajalta lähtien hyvän taloudelllisen aseman ja todella hienon kansainvälisen maineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti