Onhan se selvää, että jos kolme suomalaisnaista lähtisi katselemaan nähtävyyksiä, taitaisivat nähtävyydet jäädä sivuseikaksi, kun juttua kaikesta muusta riittäisi.
Siispä alussa Assisissa onkin heitä vain kaksi, Leila ja Marja. Se kolmas, Riitta, jolle Assisikin on melkein jokapäivästä elämää, haettaisiin sitten myöhemmin kotoaan Assisin juurelta ja mentäisi yhdessä jatkamaan iltaa herkuttelun merkeissä. Eipä silti, monivuotisia Assisin tyttäriä on Leilakin ja tuntee sen ainakin yhtä hyvin kuin oman tämänkertaisinkin käsilaukkunsa, onhan asunut siellä parikymmentä vuotta. Käsilaukku tuskin on niin vanha.
On niissä kapuamista, Assisin kaduissa ja vuorikauris Leila – monien vuosien kokemuksella tietenkin – johdattaa etana Marjaa taitavasti pitkin niin kauniita ja hyvin hoidettuja katuja ja kujasia.
Voi että on ihanaa.
Jossakin kukkivat vielä ruusut.
Joidenkin talojen edustaa koristaa eriväristen syklaaminen ja muiden
syyskukkien paraati. Vuosisatoja vanhojen talojen hyvinvointi on
ilmeistä. Pari tuhatta vuotta vanhojen muurien yli ulottuva näkymä
taas huikea. Mitään uutta rakennusmateriaalia ei missään näy.
Leila kertoo, että kun uusi talo rakennetaan, se rakennetaan
vanhojen hajonneiden talojen kivistä. Kaikki on harmoonista,
kaunista. Täällä viihtyy.
Assisi on aina olllut yksi Italien suurimmista pyhiinvaelluskohteista, mutta ennen kuin siitä tuli Unescon kulttuuriperinnön kohde, asiat eivät olleet aivan näin hyvin. Sen jälkeen turistien virta kasvoi ja samalla kaupungin hyvinvointi.
Franziskus Assisilaisen muisto säilyy kaupungissa. Fransiskaanimunkit ovat tavallinen näky kaupungin kujilla. Ympäri maailmaa tulevien nunnien helmat vilahtavat kirkkojen, kahviloiden ja virallisten rakennusten ovissa. Vieraskieliset papit johdattelevat lampaitaan sateenvarjo pysyssä. Joka paikassa myydään tavaraa, jolla on Franziskus Assisilaisen leima. Upeat kirkot pitkin rinnettä jatkavat juhlan tuntua Franziskuksen merkeissä.
Tämä on hänen kaupunkinsa, jossa hän syntyi ja jossa on hänen hautansa. Hänen muistonsa on yksi Italian hyvin vaalituista aarteista.
Enkelin kuvin varustetun kahvilan eleganteilla tuoleilla nautimme kahvia ja leivoksia, joilla oli Via Veneton hinnat. Mitäs siitä, ollaanhan kerrankin Assisissa.
Eräässä näyteikkunassa houkutteli
Syömisen olimme kuitenkin päättäneet hoitaa myöhemmin, kun Riittakin olisi paikalla ja se tapahtuikin sitten, kun ilta alkoi hämärtyä ja Assisin kadut hiljenivät.
Hyvin sujui mutkainen matka Riitan kotoa ylös vuorille ja ravintolaan. Sitä ennen tuli kuitenkin todettua, että nämä ystävykset täydentävät siinäkin mielessä hyvin toisiaan, että toinen ei oikein osaa parkkeerata ja sen hoitaa hätätilassa se toinen, joka taas ei osaa ottaa bensaa, jonka sitten tämä toinen osaa.
Hyvin meni sekin. Saatiin bensaa ja
parkkeerattiin kunnnialla. Mutkatkin tehtiin tiellä sääntöjen
mukaan, onhan niihin sentään jo totuttu näillä alueilla.
Komean avonaisen uunin edessä syötiin. Välillä olisi kyllä ollut tarve riisua villapusero, niin kuumaa oli sen tulen edessä, mutta eihän sitä voinut. Oli siellä viereisessä pöydässä sentään mieskin, jolla oli paksu nahkatakki päällään koko syömäseremonian ajan. Vilkuili meitä kikattavia aina välillä. Ei annettu huomata, miksi kikatettiin.
Minä söin annoksen, joka näytti kyllä mannapuurolta, mutta jonka vakuutettiin olevan paikallista polentaa juustolla ja sienillä höystettynä. Epäilytti vähän, kun tähän astiset elämäni polentat ovat olleet keltaisia. Nämä kuulemma jauhetaan kivillä ja siitä se vaalea väri. Oli se uskottava ja taivaallisen hyvää oli ainakin. Leila ja Riitta popsivat jotain leipätorttua, jossa oli jotain ihanuuksia välissä. Ja bruschettaa ja jotain muuta.
Ei jäänyt yhtään nälkä.
Lyhyt Assisin historia
Monte Subasiumin rinteet olivat umbrialaisten Akropolis- aluetta, ennen kuin roomalaiset valtasivat sen rakensivat sinne kaupungin, Asisiumin, vuonna 399 eKr.
v.328 jKr. siellä vaikuttanut Rufino Assisilainen, nykyään pyhimys, toi sinne kristinuskon.
Kaksi sataa vuotta myöhemmin siellä riehuivat itägootit ja tuhosivat kaupungin.
Sitten tulivat longobardit, jolloin se joutui Spoleton ruhtinaskunnan hallintoalueeseen.
12-luvulla se oli vapaa kommuuni ja niihin aikoihin
vuonna 1181/1182 syntyi Franziskus Assisilainen
Toisessa maailmansodassa se säilyi saksalaisten pommituksilta ja hävitykseltä kiitos saksalaisen komentajan, eversti Valentin Müllerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti