Ei oikein onnistu tämä irtolaismallinen eläminen. Marin keittiön sohvasänkykin alkaa natkua liitkoksistaan, kun sitä liikaa käytetään. Se olisi kai ennemminkin sellainen katselusohva, ja siihen on kiva laittaa pari viehkoa tyynyä (esim. niitä Marin tekemiä jordanialaisia) valkean nahan koristukseksi, jonkun kirjankin voi heivata sinne kiireesti, mutta tälläinen monen kilon keijukainen (en kerro kuinka monen) taitaa ylittää sen sietokyvyn. Vaikka kyllä minä mielelläni Marin luona olen ja viihdyn, mutta ei yhden lapsen huushollia saa liiaksi rasittaa... Joten:
Siirryin siis tänään Mikan tyhjään taloon, lämmittämättömään, mutta menetteleehän tämä kahden villapaidan kanssa. 17 astetta. Yritin laittaa lämmitystä päälle mutta kestää kaksi päivää ennen kuin resultaatit näkyvät. Enkä tiedä muutenkaan, onnistuinko.
Ja sitten se asunnonetsintä...! Olen katsastanut aivan hulluja asuntoja, hullun näköisiä ja hullun hintaisia. Joihinkin on saanut kiivetä melkein palotikkaita pitkin kymmenien metrien korkeuksiin ja siellä on odottanut jo joukko nuoria aivan innoissaan. Jotkut ovat olleet pimeitä läpiä ja minä tarvitsen VALOA VALOA. Sellainen pimeä olisi tarjolla Schauspielhausin takana, hyvällä paikalla, mutta liian pimea ja alakerta. Ei kiitos.
Mutta sitten...:
Siellä Bolleystrassen ja Universitätstrassen kulmassa , jonka ah niin hyvin tunnen entisiltä ajoilta, on se hotelli Poly purettu ja tilalle rakennettu uusi pieni 4-kerroksinen talo ja sieltä saisin asunnon. Tosin se on vain vuokra-asunto ja vain 65 neliötä, mutta aivan ihana. Valoisa, ikkunat lattiasta kattoon ja koko kaupunki tai ainakin puoli silmien alla. Mutta kaksi huonetta ja köökki. Kaksi huonetta....!!! Kuinka mahdun kahteen kammariin kamoineni. Kirjoineni ynnä muineni!!
Keittiö on kyllä niin iso että sinne mahtuu se iso ruokapöytyäni, mutta sinne pitäisi mahtua sitten vieraatkin nukkumaan kun niitä saapuu.
Kaikki sanovat että ota ota, mutta minä itse en tiedä mitä ajatella,
kun valittavana olisi Tessinin auringon alla Locarnossa, Asconassa ja vaikka missä vaikka mitä, ainakin suurempaa ja lämpimämpitalvisempaa. Ja se Universitätstrassen asunto on hurjan kallis. Sillä hinnalla makselisin omistusasunnon lyhennyksiä kummasti. Eikä siellä ole parkkitallia ja se pitäisi etsiskellä naapuritaloista ja lisäisi hintaa.
Huomaatte siis, että olisin enemmän sen Etelä-Sveitsin kannalla, josta en kylläkään vielä mitään tiedä. Olisi ainakin Roomakin parin tunnin päässä. Ja Firenze ja vaikka mitä.
Zürichistä Tessiniin pyyhkäisisin autolla noin 2-3 tunnissa.
Mutta entäs kun olen siellä oikeastaan vain talvisin ja silloin siellä on vain ne pari paljasjalkaista tessiniläistä. Kaikki turistit ja kaikki, jotka ovat sieltä ostaneet loma-asunnon, ovat häipyneet, ravintolat on suljettu suurimmaksi osaksi, festivalit vietetty ja palmut värisevät kylmyydessä ja sateessa, järvi on hyhmäinen ja uima-allas kylmä, mites sitten suu pannaan? Halutaanko sitä sitten yhtäkkiä Zürichiin kulttuurin kehtoon, elokuviin, teattereihin, museoihin, luennoille, ystävien luo? Kaduttaako, että on pannut rahansa likoon asuntoon, josta ei sitten noin vain muutetkaan muualle.? Vai onko kiva kuljeskella isossa asunnossa yksiksensä, vaipua vällyihin kirjojen kanssa. Voi vaikka ollakin...Ja voi kirjoittaa....on vihdoinkin aikaa, ei tarvitse mennä mihinkään kun ei ole mihin mennä.
Vaikka onhan siellä parit entiset tututkin jo , Hanne, Rolf ja Marjattaja lisää voi järjestää. Ei kai Tessinkään mikään autio saari ole, talvellakaan. Ja sitä paitsi, se ns. talvi tulee sinne joulukuussa joskus ja kevät helmikuussa. Helmikuussa kukkivat jo monet puut, kahviloissa istutaan ulkona jne. Ja ehkä siellä Tessinin alamaastossa sataa kerran luntakin.
Jotta tässä tätä miettimistä. Huomenna ajan sinne kuitenkin ja katson asuntoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti