Monen päivän tarinaa

18.10.08 Brissago, Hannen ja Rolfin kakkosasunto, 3. päivä ja lauantai.
Taas Tessinissä, viikko edellisen reissun jälkeen. Tällä kertaa herätessäni tänä aamuna sumu oli verhoillut koko Lago Maggioren harmaalla hunnullaan. Sadepilviä soutelee vuorten kupeilla. Se ihana eteläisten päivien tunnelma, joista sai nauttia eiliseen asti sai nyt pienen rypyn, mutta huomenna jo taas kuulemma korjaantuu. Huomenna menen laivalla Italian puolelle Cannobioon, torille, sillä en ole ollutkaan ulkomailla ainakaan kolmeen viikkoon. Laivamatka tulee kestämään 15 minuuttia ja matkaa sinne on vain muutama kilometri Brissagon satamasta.
Jotta ette kyllästy minuun kokonaan, en kerro yhtään mitään asuntoasiasta. Kypsyy, kypsyy hiljalleen.Kerron sitten vain päätöksestäni, kun sen aika on.


19.10. Tämä toripäivä olikin jo sitten taas melkeinpä hellepäivä. Kiertelin siellä Cannobion torilla aikani, ostin Ibulle kravatin, Hannelle kashmirshaalin (asunnonkäyttölahja), itselleni yöpuvun ja 15 euron laukun. Siisti väsky ja se on sen näköinen, että voisi maksaa enemmänkin, esim. vaikka 16 euroa. Vaikka kukapa sitä rupeaa toisten laukkujen hintoja arvioitsemaan. Illemmalla kävin Hubereilla (Hanne ja Rolf) syömässä heidän ”alatalossaan”. Heidän uuden asuntonsa (nykyinen kokovuotisasunto siis, tämä alatalo), katto näkyy tämän heidän vanhemman asuntonsa, (entinen lomapaikkansa, jossa nyt pidän majaa, kai pysytte kärryillä) terassilta. Molemmista autuaallinen näköala Lago Maggiorelle.
Ja kun nyt täällä olen, kerron vähän Tessinistä, tästä Sveitsin eteläisestä osasta, jonka Alpit erottavat muusta maasta ja jonka niin monet ulkolaisetkin taiteilijat, kirjailijat tai muuten vain nimelliset ovat jo kauan valinneet kodikseen (nimiä mm.: Stendahl, Herman Hesse, Erich Maria Remarque - hänen haudaltaan otin parikymmentä vuotta sitten kauniinvärisen hortensian, jonka kuivatin ja se pölyyntyi vuosikausia kirjoituspöydälläni -, Patricia Highsmith, Max Frisch, Max Ernst etc.).
Täällä kasvavat palmut kastaniapuiden joukossa, rinteitten viinirypäleet ovat maailmankuuluja (Merlot), agave tunkee juurensa kivimuurien rakoihin. Maisemat ylhäällä vuoripoluilta järven rinteillä muistuttavat etelä-Ranskan maisemia. Ilmasto on maan leudointa, Brissagon saarilla jopa subtrooppista. Jasmiinin ja villin rosmariininkin kesäinen tuoksu huumaavat kuulemma kävelyretkillä, kertoo opaskirja, mutta se on tältä erää minulta kokematta.
Sanovat, että siitä pohjois-Sveitsin viikkokausia kestävästä syyssumusta ei ole huolta täällä, paitsi nyt, nyt sataa.

20.10 Tänään oli taas epätoivoista asuntojen hakua.

22.10. Pyyhkäisin eilen Alppien yli etelä-pohjoissuuntaan ihanassa syysauringon paisteessa ja huokailin näitä Sveitsin maisemia körötellessäni. Silmiähivelevää kauneutta katsoit minne
tahansa, kaikki nuo Axenstrasset, Vierwaldstätterseet, Brunnenit ja muut...
Kävin ensin juttelemassa Brigitin kanssa Meilenissa, sitten tulin Stäfaan Jeannetten luo asuakseni täällä sen kolme ja risat viikkoa, mitä hän seilailee Balilta Indonesian muille saarille purjelaivalla. Hän juoksenteli ympäri huushollia hermostuneena, viimeiset pakkaukset kesken, tärkeät muut asiat (puhelinsoitot, huomasin) mielessä ja minä tuskin uskalsin kissaa sanoa, etten häiritsisi. Yritin lukea, mutta ei tullut oikein mitään siitäkään kun piti kuitenkin olla jonkinlaisena moraalisena tukena ja neuvonantajana laukkujen pakkaamisessa. öhöm.

Vein hänet aamulla lentokentälle ja palasin vesisateessa Stäfaan. En osaa kotiutua tänne.
En saa edes taaskaan omaa tietokonettani käymään tässä supermodernissa langattomassa ja yhteydessä. Yritin Martinin, Jeannetten edellisenä kesänä kuolleen miehen koneella, mutta koneen langaton hiiri tyssäsi kesken kaiken ja piti sulkea kone noin vain hiirettä ja kesken kaiken. Olin juuri katsomassa rahtilaivamatkoja jonnekin. Ihan vain jonnekin. Esimerkiksi Malesiaan.
Huomenna menen Sirkulle. Sirkku valittaa, ettei halua asua yksin isossa talossaan...