Saattaneepa hyvinkin olla, että jonkinlainen haikeus on paistanut kirjoitusteni läpi, mutta kaikki on todella hyvin täällä ja se haikeus on tahatonta. Lämmintäkin riittää ihan tarpeeksi asti. Villasukat, jotka löysin kassistani, ovat kyllä joskus menossa käyttämättöminä takaisin.

Nyt on jälleen kassi pakattu ja huomenna lennän Borneoon, Sarawakin puolelle. Kana ja Kanan poika tulevat mukaan.
Kukako on Kana?  No, Kana on taksinkuljettaja johon tutustuin viime vuonna, enkös kertonut? Hän kuljetti minua taksillansa aina silloin kun ystäväni olivat varattuja ja tarvitsin jotain luotettavaa ajotaitoista.
 Kuljetti hän Raijaa ja Tapsaakin ja he olivat aika haltioissaan Kanan tiedoista ja opastuksista.
Mainitsin hänelle jo silloin halauavani käydä Borneossa ja hän kertoi  asuneensa siellä useita vuosia ja suunnittelevansa itsekin menevänsä ystäviään tapaamaan. Ei kuulemma ole käynytkään olikos se nyt kymmeneen tai viiteentoista vuoteen, vaikka ystävät joskus käyvät Penangissa. Kana innostui menemään sinne NYT ja opastavansa minua ympäriinsä. Hän toi vaimonsa  ja ihanan pienen poikansa eräänä iltana näytille ja matkasta sovittiin. Mukaan tulee hänen vanhin poikansa.
Onpa jännittävää sitten nähdä miten tämä tällainen matka menee. Kana, Kanan poika (kananpoika) ja minä.

Eilen olin Hoon kanssa syömässä. Hoo on naapuri ja ruoka oli hyvää.

Minua ei sitten muutamaan päivään näy, kun kuljeskelen niiden borneolaisten pääkallonmetsästäjien poluilla.