Meri on mustana edessä. Rantojen valot peilaavat tyyninä kuvina antaen aavistuksen veden pintaan.
 Taas ´liian aikaisin hereillä. Kello on kuusi. Pidempäänkin olisi voinut nukkua.
Pyhäinmiesten päivä tänään.

Toispäivänä oli Cyrillin syntymäpäivät.

Säde, Lapin Säde on kuollut. Luin sen Virvatulen blogista vasta muutama päivä sitten, muuten en  olisi tiennyt. Näin hänet pikaisesti kesällä kun ajoimme kiljusten kanssa Tenonvartta takaisin päin ja pysähdyimme hetkeksi moikkaamassa. Iisak oli sairas, Säde tuntui terveeltä. Hänen bloginsa viimeinen teksti syyskuulta oli niin intoa ja  monen asian odotusta täynnä.
Hän siis lähti meistä ensimmäisenä. Pikku-Tuula tosin jo parikymmentä vuotta sitten.

                                                    ooooooooooooooooooooooo

Joku risteilijä lipuu hiljalleen, vielä puolivaloilla, kohti Penangin satamaa. Se tulee illalla myöhään valaistuna kuin joulukuusi ja ankkuroi salmella, aamulla valuu hissukseen satamaan ja kaikenkirjava kansa rientää Penangin nähtävyyksille. Jokapäiväinen ilmiö. Useita muitakin risteilijöitä tulee, mutta tällä on aina tämä aika.
Taivaan oikealla reunalla mantereella alkaa punertava, vihreä, sininen värileikki. Sieltä vuoren takaa se aurinko kohta ilmestyy.

Olen istunut tässä tunnin. Meri vaalenee ja valot alkavat ympärillä tuikkia kuin tähdet.  Risteilijä on päässyt satamaan ja erotan vedenpinnasta mustia kalastajaveneitä. Aamun sininen hetki taivaanrannoilla.