torstai 25. marraskuuta 2010
Madon
Ihana ihana Madon, indonesialainen hyvä hengettäreni, joka seurasi yhtä ihanaa Mariaa, jonka taas oli etsittävä uusi paikka kun olin niin kauan poissa paikalta.
Madon käy torstaisin ja tuo minulle ainakin kolmen päivän ruuat mukanaan, vaikka olen sanonut, ettei hänen suinkaan tarvitse niitä kanniskella,eihän se kuulu hänen velvollisuuksiinsa. Mutta Madon tekee aamuisin ennen lähtöään perheelleen ison satsin ruokaa, noita suussa sulavia indonesialaisia erikoisuuksia ja erottaa minulle siitä osan. Kyllä ne tervetulleita ovat, kieltämättä.
Vielä en ole kurkistanut siihen kolmikerroksiseen kannuun, että mitä siellä tänään on. Höysteinä ainakin on neljännes vesimeloni ja pikkuleipiä serkun työpaikalta, jossa hän saa niitä edullisesti.
Tänä aamuna Madon yllätti toisella tavalla. Hän kaivoi kassistaan verhot, kasan sellaisia ohuita valkoisia päiväverhoja, todennäköisesti hänen omista ikkunoistaan. Olin vähän sanaton, mutta minkäs teet. Oli otettava hymyillen ja kiittäen vastaan. Pulmana on vain se, etten halua sellaisia verhoja. Melkein kaikki täkäläiset aina ihmettelevät, ettei minulla on ikkunoiden reunoilla vain jotain hörsöä, ei kokonaan kiinni vedettäviä paksuja verhoja ollenkaan. Eikö minua häikäise, enkö halua tuntea olevani jotenkin suojassa verhojen sisällä. En halua. Olen taistellut voitokkaasti sitä täkäläistä tapaa vastaan, peittää ikkunat paksuilla verhoilla. Minä haluan nähdä tuon meren tuossa ja avaruuden ja taivaan. Hävisinköhän nyt ainakin osan taistelua.
Sanokaas mitä tekisin, etten loukkaa Madonia?
Voisihan ne johonkin huoneeseen ripustaa ja työntää reunoille ja sitten asetella nätisti kun hän tulee, vai mitä?
Madon kyllä selitti, että haluaa ne olohuoneeseen. Naurattaa. Hän ruokkii minut, nyt haluaa myös sisustaa kotini. En sano tätä häijysti, sillä tiedän hänen tarkoittavan pelkkää hyvää.
Joka kerta sanon myös, että ikkunoita ei tarvitse pestä joka torstai, mutta Madonkos sitä kuuntelee....Aina haetaan tikarappuset kaapista ja eikös vaan riepu heilumaan.
Tällainen Madon pitäisi saada mukaan Eurooppaan kun joskus palaan. Voisin jatkaa sielläkin aasialaisen nyonyan (kuten hän minua kutsuu) kissanpäiviä.
Mutta kyllä omasta mielestäni maksankin hänelle mukavasti, vähän enemmän kuin mitä hän pyysi, sillä summan, jonka hän halusi, olisin katsonut melkein jo hyväksikäytöksi puoleltani. Sitä hyväksikäyttöä täällä ja monessa muussakin Aasian maassa on paljon juuri kotiavun kohdalla.
Siitä toisen kerran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti