Penangin saari

Samaan aikaan kuin Malakkakin viime vuonna, pääsi Penangin saaren Georgetown Unescon kulttuuriperintölistalle, eikä suotta, se on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen.
Nyt, kun en enää ole kaupungin puolella, vaan rannalla, harmittaa, ettei ole tullut vieläkin tarkemmin nuuskittua sen paikkoja. Silloin ennen joulua, kun Helen ja Koo kuljettelivat Sonjaa ja minua paikasta toiseen, katseltiin vain hätäisesti suu auki kaupungin ihmeellisyyksiä, nyt niihin voisi tutustua uudelleen ja rauhallisesti, ajatuksella. (Sonja on muuten palannut aikaa sitten Sveitsiin, kierrettyään sen jälkeen kun erosimme myös Borneon, jossa joutui tulviin ja vuosisadan myrskyihin. Siellä hän selvisi kaikesta ehjin nahoin, mutta kotiin tullessaan katkaisi varpaansa ja linkuttaa rassukka nyt kepin kanssa.)

Sanotaan, että Penang on saari, jossa sivilisaatiot kohtaavat. Idän ja Lännen solmukohta. No, näitä solmuja on tietysti enemmänkin, mutta kun on täällä vähän aikaa, huomaa kyllä monenlaisia vaikutteita Lännestäkin.

Vuoteen 1786 oli Penang melkein asumatonta viidakkoa. Lounaisrannalla lepäili jokunen pieni kalastajakylä trooppisen auringon alla ,kalasteli ja tiesi tuskin paljonkaan muun maailman menosta.
Saari kuului Kedahin sulttaanin alueisiin, mutta tämä ei pitänyt saarta tärkeänä ja kun englantilainen Francis Light East India Companysta etsiskeli sopivaa paikkaa hollantilaisten valtaamalta Malakan salmelta Kiina-kaupankäyntiä varten, luopui sulttaani Penangista saaden vaihdossa takuun siitä, että englantilaiset auttaisivat pitämään jatkuvasti hyökkäilevät siamilaiset ja burmalaiset loitolla. Paikka oli siitäkin hyvä siinä Malakan salmella, että samalla englantilaiset saattoivat pitää silmällä hollantilaisten tekemisiä... Saarella oli sopiva syvä paikka satamalle ja sitä ja sen ympäristöä alettiin suunnitella ripeästi.
Väkeä saapui malaijien lisäksi Kiinasta, Intiasta, Armeniasta, Acehista, Euroopasta, Japanista ym. ja jo vuonna 1788 siellä oli yli 10 000 ihmistä.

Nykyinen Georgtown alkoi kehittyä. Monenlaiset kauppatavarat kulkivat Penangin ja Georgetownin kautta, ja mm. yhtenä maustetien tärkeänä etappina sen satamaan purjehti aluksia ympäri maailmaa ja kaupunki vaurastui nopeasti. Kulttuurit ja tavat sulautuivat toisiinsa kuten Malakassakin ja kehittivät omanlaisensa, penangilaisen kulttuurin, johon kuuluu mm. kuuluisa penangilainen keittiö, mitä pidetään Malesian parhaana.
19. vuosisadan lopussa Penangin, samoin kuin Malakankin kaupankäynti hiljeni kun Singapore strategisesti edullisemmalla paikalla tuli tärkeämmäksi.

Toisen maailmansodan ja japanilaisen valloituksen pelon jälkeen kansainvälinen laivaliikenne hiljeni ja Penangin asema menetti melkein kokonaan merkityksensä.
Penang oli Englannin siirtomaa vuoteen 1957, yli sata vuotta ja sai sitten itsenäisyyden ja tuli pian osaksi itsenäistynyttä Malesiaa.
Ruususen unestaan se heräsi vasta 70-luvun lopulla ja saarta alettiin uudella innolla rakentaa ja kehittää. Globaalinen tietokoneiden valtava kysyntä teki Penangista ns. Idän Silicon Valleyn. Samoihin aikoihin myös turistit keksivät saaren kauneuden ja tuovat tullessaan mukavasti valuuttaa, jolla saarta kasvatettiin/kasvatetaan.

Saarella on noin 1,5 miljoonaa ihmistä, suurin osa kiinalaisia. Georgetownissa lähiympäristöineen 400 000. Uskonnot ja kulttuurit kulkevat harmonisesti käsi kädessä. Kukaan ei tunnu olevan toistensa tiellä, mutta ihan selvästi jokainen pitää kiinni omista juuristaan, kiinalaiset liikkuvat enimmäkseen kiinalaisten kanssa, intialaiset intialaisten ja malaijit omiensa, noin päällisin puolin.

Georgetownissa on Little India ja Chinatown ja nyt lähden katsomaan uudelleen vähän tarkemmin jo tutkittua ja vielä tutkimatonta aluetta kaupungissa.

Copthorne Hotellin ikkunasta