hyvasti vilu...

Ne 3 dollarin villapuserot olisin hyvin voinut jattaa Hanoin paleleville - vaikka kuulemani mukaan siellakin on nyt lammin.
Nyt hikoilen Laosissa Vientianessa ja olo on taas ihan mukavan lammin. 31 astetta.

Kopioin tahan nyt vahan aikaisemmin kirjoitettua, kun en paassyt nettiin:

Vietnamia
Laiva-ajelua Halong-baylle, ajatuksia laivalla:
-kananlihalla. kylma aamu.
-hidas tama ruuhi, hitain kaikista naista turistiveneista, jotka kulkevat yhdessa potkyssa.
-Laksimme ekana, tulemme vikana. Ei haittaa. On aikaa kauemmin katsella naita nakymia.
-Mita virkaa onkaan ihmisten varpaankynsilla? Ei sitten mitaan. Apinakauden jaannoksia, eikohan tuokin korjaannu muutaman miljoonan vuoden kuluessa. (Siis tuijottelin muutakin kuin niita maisemia, esim. omia varpaitani)
- Tippukiviluolia perilla... Kammoan luolia, olen nahnyt naita jo tarpeeksi. Silti mielenkiintoinen oli tamakin.

Hanoin aika jaa henkilokohtaiseen historiaani harmaana ja kylmana aikana. Tuo TET-aika seka valaisi etta pimensi sita. Katujen varret, iltavalot, lampionit ja varikas uudenvuoden rihkama varittivat harmaita katuja ja peittivat osaksi niiden roskamoskan. Toisaalta taas, kun kaikki oli suljettu ei juuri voinut muuta kuin valetaa kylmia katuja pitkin. Vaihtokirjakaupasta loysin suomalaisen kirjan, huh-mika=hanen=nimensa=nyt=olikaan ruotsalainen naisdekkaristi...Punainen susi oli kirjan nimi ja luin sitten sen aikani kuluksi. Hyvin kirjoitettu.
Oli helppo paasta mukaan noiden kadunvarsiasuntojen ja samalla -liikkeiden elamaan sisalle, vaikka ei kovin utelias olisikaan. Talot ovat kapeita, pitkia ja korkeita. Kapeus johtuu siita, etta, niita on ollut maksettava veroa sen mukaan, miten paljon ne ottavat tilaa kadunpuolelta. Nain jopa parin metrin levyisia taloja. Ylos- ja taaksepain sai olla tilaa. Joskus aika hassun nakoisia yksinaan tai naapurin kupeessa torrottavia rakennelmia.. Melkein jokaisen rakennuksen alakerrassa on jonkinlainen liike tai bisnes, kauppa, korjaamo ym. Ja uutena vuotena, kun bisnes oli oikeastaan kiinni, silla oli ainakin yksi moottoripyora , joka siis muulloin on siina jalkakaytavalla hairitsemassa () . Sisalla pikkukopissa, siis noin 2 kertaa 3 metrisessa, kaiken myytavan keskella oli myos se obligatorinen uudenvuoden kukkapuu koristeineen ja joko matto ja sen paalla ruokaa ja syojia arabialaisittain tai pyorea poyta, joss istui perhe, suku ja kentieskuka. Sen etuseinan mittainen ovi - ikkunoitahan siella ei ole, kun vieressa on toinen talo - oli auki kadulle ja siella sita sitten istuttiin ja nautittiin uuden vuoden antimista kaiken kansan kulkiessa ohi.
Hanoin muut nahtavyydet jaivat vahiin.

Tuo kirjallisuustemppeli (Temple of literature) taisi ollakin ainoa avoin paikka. Sen oli perustanut vuonna 1076 konfutsiusmielinen kuningas Ly Than Tong Vietnamin ensimmaiseksi yliopistoksi mandariinien poikia varten. Vuonna 1802 siirsi kuningas Gia Long yliopiston sikalaiseen paakaupunkiin Hueen.
Tama temppeli olikin uksi mielenkiintoisimmista mita olen nahnyt kaikkine viisine erilaisine pihoineen, osa sotilasmandariineja, osa hallintopuolen mandariineja varten. Etupiha oli heppoja varten, joita ei muille pihoille saanut tuoda.
----------
Ja sitten Hanoista Laosiin:

Laos
Luang Prapang.
Se yhden taalan jakku oli riisuttava taalla jo lentokentalla. Asteita 25. Farkut ja lenkkarit joutuvat siihen lootaan, joka lahetetaan taas Vientianesta merta pitkin Sveitsia kohti uudelleen keraantyneiden liikojen tavaroiden mukana.
Elakoon Laosin lampo ja muutenkin, elakoon tama huikea paikkakin kaikkine kauniine temppeleineen, munkkeineen ja viehattavine guesthouseineen, joista paasin kokeilemaan kahta.

Pak-Ou-caves, eli luoliin- jalleen
Mekongia pitkin naihin luoliin. Mutta tama olikin erilainen luola, korkealla vuorenseinamassa. Sinne oli monen sadan vuoden aikana tuotu satoja Buddhan kuvia, joita nyt ihailtiin, jotkut niista siis hyvinkin vanhoja. Tasta pidin. Sen nakoalakin oli huikea ja tunnelma harras, silla kanssaihmiseni siella olivat hartaita buddisteja, jotka sytyttivat alttarilla suitsukkeita ja rukoilivat. Kukaan ei rikkonut tunnelmaa, mutta nakyi selvasti, etta oikeastaan jokainen olisi halunnut olla siella yksin omine ajatuksineen..
Taman luolan , 25 km Mekonia pitkin, loysi kuningas Tham Ting, vuosisataa en muista.
-------
Naita tallaisia Luang Prapang paivia voisi olla enemmankin. Leppoisaa olemista kauniissa paikassa. On lammin, maisemat ovat upeita, palmut huojuvat ja ruskea Mekong virtaa rauhallisesti. Sen varren ihmiset ovat tyynia ja ystavallisia. Tuntuu silta etta taalla on kaikki hvin. Turismus elattaa varmaan suurinta osaa takalaisista. Naiden ihmisten ystavallisyys tuntuu tarttuneen turisteihinkin. Meidan vieraiden keskinainen hyvantahtoisuus ja hymyily on outoa mutta mukavaa. Eihan me oikeasti nain herttaisia olla.
___________

Nyt olen siis eiliseta lahtien Vientianessa, mutta en jaksa enaa istua talla jakkaralla ja kertoa tasta. Ylihuomenna olen Kuola Lumpurissa ja toivottavasti omalla koneellanikin jo. Sitten tulee aetae ja oetaekin..
Ihan lyhyseti kuitenkin: Vientiane tuntuu vastoin joidenkin kertomuksia ainakin minusta erittain mukavalta paikalta.
heinytsit.