Niinpä niin, ei minusta ole lojumaan uima-altailla eikä lepotuoleissa, vaikka kuinka aina suunnittelen. Ei ole koskaan ollut. Tunnin päästä alkaa jo kutittaa ja ympäristö kutsuu.

Löysin itse sitten uuden hotellin, Banjung Bunga Hotellin noin kilometri tästä, vaikuttaa hyvältä. Muutan sinne huomenna.

Istun ja naputtelen nyt Copthornen ruokasalissa ja katson ikkunasta kun australianot, sellaiset tukevanpuoleiset löllöttävät auringossa ja juoruavat. Heitä taitaa olla koko kylällinen täällä. Muut ovatkin sitten muslimeja, jotka eivät ui, uittavat lapsiaankin vaatteet päällä.

Eilen ajeltiin taas Helenin ja Koon kanssa pitkin saarta. Kävimme uudessa ja vielä vähän rakenteilla olevassa kiinalaisessa temppelissä, jossa oli jos jonkinlaista koristusta ja katseltavaa.

Haluamatta loukata ketään, tuli vähän Disneyland mieleen.

Saari on nopeasti kierretty, mutta siinä riittää aina katsomista.

Kun palasimme kaupunkiin, kävimme katsomassa Helenin ja Koon tulevaisuuden asunnon projektia. Upea upea paikka sen pitkän sillan lähellä, osaksi meren päällä. Saarta levitetään keräämällä maata mereen ja rakentamalla aivan uusi kaupunginosa, tai ainakin kaupunginosan osa. Panipa taas miettimään, että mitähän jos...

Minä ottaisin sitten kortteerin tuosta korkeimmasta talosta, ylhäältä, taikka jotain noista oikealla kauimmaksi mereen ulottuvista ei niin korkeista.