Ei, en ole tällä kertaa menossa minnekään enkä vietä yötäni lentokentällä, mutta haluan kertoa lyhyesti siitä, miten Zürichin lentokentällä suhtaudutaan kodittomiin yöpyjiin.
Päivälehti Tages Anzeigerissa oli tänään juttu siitä, että kun viimeiset matkustajat ovat poistuneet ja virallinen lentokenttätoiminta lakkaa puoli yhdentoista aikaan, saapuvat paikalle enemmän tai vähemmän vakituiset laitapuolen yöpyjät.
Jotkut tulevat silloin tällöin, jotkut säännöllisesti jo vuosikausia.
Heitä ei ajeta sieltä pois vaan jopa heidän turvallisuuttaan ja terveydentilaansa valvotaan.
Joka yö lentokentän läpi kulkee kahden hengen partio katsomassa, että kaikki on hyvin.
Klotenin kunta, johon lentokenttä kuuluu on vastuussa siellä yöpyjistä. Jos he tarvitsevat apua, kunta auttaa.
Näm ihmiset tunnetaan ja heidät on hienotunteisesti rekisteröity, mutta heitä ei ahdisteta ja heidän yöpymisensä hyväksytään niin kauan kuin mitään ongelmia ei esiinny.
Jotkut haluavat esiintyä nimettöminä ja se sallitaan. Heillä saattaa olla uskomattomia satutarinoita kerrottavana itsestään, mutta niitä ei oiota tai epäillä. Vaikka he eivät omistakaan suurta omakotitaloa uima-altaineen tai linnaa Ranskassa, kuten ehkä saattavat kertoa, tai eivät kuulu Interpolin salaiseen henkilökuntaan, eivät ole töissä lentokentällä, heidän yöpymisensä hyväksytään.
Niin kauan kuin säännöt muuttuvat tai heitä alkaa olla liikaa.
Joukossa on muutama hyvinpukeutunt nainenkin, hiukset siististi kammattu, puhtaat vaatteet yllään ja heidän tiedetään jatkuvasti peseytyvän ja pesevän vaatteensa lentokentän tiloissa.
Se, mitä he päivisin tekevät, ei kuulu lentokenttävirkailijoille. Aamulla he lähtevät.
He haluavat elää näin. Heille olisi tarjolla muutakin yöpymistä, mutta tämä on heidän valintansa.
Pidän tästä tarinasta ja se saa minut hymyilemään.
4 kommenttia:
Jäin kerran jumiin Schipoliin, Amsterdamin kentälle, ja kun oli aikaa katsella, huomasin että sielläkin kulki monia, jotka ilmiselvästi eivät olleet matkalla mihinkään, vaan vain kulkivat siellä, ehkä lämpimässä kun ulkona oli niin kylmä. Sitä en tiedä, missä nukkuivat. Lentokentät ovat vihoviimeisiä paikkoja nukkumiseen! Mukava tarina.
Tuo, että lentokentät ovat vihoviimeisiä paikkoja nukkumiseen, on todellakin todettu mm. sellaisilla transitlennoilla, joissa sinun pitää öiseen aikaa odottaa useita tunteja jatkolentoa. Poikkeuksen tekee Qatar, jossa Dohan lentokentällä on ns. hiljainen osasto lepotuoleineen. Siellä jopa nukahdin. Euroopassahan ei juuri yölentoja olekaan.
Jouduin viettämääm Amsterdamin kentällä joulun alla 2001 11 tuntia, koska meidän kone lähti Bremenistä aamulla kaksi tuntia myöhässä. Meidän jatkolento Helsinkiin lähti , kun me laskeuduimme Amesterdamiin.Vietimme 11 tuntia, yritimme nukkua, mutta kaikki penkit ovat epämukavia ja joka paikassa kovaääniset pauhasivat. Silloin ei saanut edes kahvikuppia lohdutukseksi.emme halunneet vaihtaa guldeneita, joita emme muuten tarvinneet, koska tammikuussa tuli Eurot. Oli tosipitkä päivä ja saapuminen Helsikiin oli puolen yön jälkeen, Meidän hakija Haminasta oli vaihtunut sinä aikana, mutta eräs ystävällinen mieshenkilö haki meidät kentältä ja saavuimme klo 02.00 Haminaan. Olimme lähteneet klo 6.00 aamulla. Kauhea matka
Varmaankin kamala matka, Ulla-Maija, mahdoit olla väsynyt perillä. Harvoilla lentokentillä ajatellaan monen tunnin odottajia. ;)
Lähetä kommentti