Soittelin eri hyväntekeväisyysjärjestöihin. Ei kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Ainakaan auttaa ei mikään järjestö voinut. Autettavia on maailmassa liian paljon. Ymmärrän. Tai en.
Caritas, jonka kanssa olin vuosikausia hyvinkin aktiivinen silloin, kun Vietnamin pakolaisia alkoi saapua Sveitsiin, tiesi sanoa vain, ettei heillä ole mitään toimintaa Irakin Kurdistanissa. Eivät maininneet, että Etelä-Irakissa on, josta Kurdistaninkin apu hoidetaan. Kurdistanhan kuuluu vielä Irakiin.
UNHCRlta sain vastauksen .: Adoptoi heidät, niin he pääsevät Sveitsiin.
En tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Heidän paikkansa on Kurdistanissa. Sieltä on jo liikaa lähtenyt maailmalle.
Minä mummoikäinen adoptoimassa 7 jesidilasta, kun muuta keinoa heidän auttamiseensa ei mukamas löydy voisi olla aikamoinen otsikko bulevardilehdillekin.
Olen lähetellyt luottoystävän kautta lapsille kyselyjä heidän voinnistaan ja kuulin, että lämpötilojen alettua keikkua nollan molemmin puolin, teltta on kuin jääkellari. Reikiä peitetään muovipaloilla ja kun mennään ulos, muovisandaaleihin tungetaan, mikäli sinne mahtuu, riepuja sukkien puutteessa.
En ole aivan varma, onko kaikilla lapsilla lämpimiä vaatteita tarpeeksi, joten Western Unionin kautta lähti hätäapua.
Jossakin sanottiin, että perusta järjestö ja ala kerätä rahaa lapsille. Helposti sanottu. Minäkö osaisin perustaa jonkinlaisen järjestön? Mutta kuitenkin, se on todennäköisesti ainoa mahdollisuus saada jotain aikaan.
On ystävä, suomalainen Heli Bathija Genevessä, joka on perustanut muutama vuosi sitten järjestön "Hope of the babies". Sen nimiin niin Suomessa kuin Sveitsissäkin ihmiset kutovat Afganistanin sairaaloihin vauvoille lämpimiä nuttuja ja peittoja.
Afganistanissa syntyy yuosittain noin miljoona lasta kylmiin ja vaikeisiin olosuhteisiin ja vaikka hänen apunsa on vain pisara, se auttaa kuitenkin joitakin. Ihana, ihana Heli, jonka sydän lyö oikeaan tahtiin.
Menin siis eilen Geneveen. Helin suurenmoinen idea oli, että voisin käyttää heidän tiliään, toisin sanoen tehdä sille oman haaran , "Hadi's Family", johon maaliskuun loppuun asti voisin kerätä Hadin sisaruksia varten rahaa, niin kauan kunnes oma perustettava tili lähtee juoksemaan.
Tapasin myös Terhi Lehtolan, joka taitaa olla oikein finanssi- ja tilinperustamisexpertti ja hän lupasi auttaa sen uuden tilin avaamisessa. Sarakin, hänen tyttärensä taisi innostua asiasta.
Maaliskuussa menen uudelleen Kurdistaniin ja tilanteen mukaan järjestän lasten elämää paikan päällä.
Mielessäni pyörii jonkinlainen kummikerho, jossa voisimme järjestää Hadin sisarukset pois leiriltä, vuokrata heille asunnon ja maksaa sen kulut. Mietin ensin epäröiden, että kävisikö tällainen päinsä ilman vanhempia, mutta näissä olosuhteissa on kuulemma hyvin tavallista, että lapset ovat keskenään. Jos Hadi lähtee peshmergaksi, kuten hän suunnittelee, on Hoda, 15 v. seuraavaksi vanhin ja jo kokenut taloustöissä. Onhan hän nyt jo yli vuoden hoitanut sisaruksiaan.
Heille on ehkä muitakin mahdollisuuksia saada elämälle sisältöä, jatkaa koulunkäyntiä ja kasvaa aikuisiksi kaiken sen pahan jälkeen, mitä he ovat kokeneet.
Eli, jos jollakin on ideoita, mietitään niitä yhdessä.
Onhan tämäkin vain joitakin pisaroita , mutta pienen lammen ainakin toivoisin tästä syntyvän.
Lapset:
Hadi, 19 (poika)
Hoda, 15 (tyttö)
Falak, 14 (poika)
Dunja 13 (tyttö)
Diar, 11 (tyttö)
Dima 8
Diana 8 (kaksostytöt)
Helin tili:
Hope of the Babies
International (HOBI)
IBAN CH92 0900 0000 1269 9030 8
SWIFT (BIC) POFICHBEXXX
Jos tarvitaan: Pankki on PostFinance AG, Bern
TÄRKEÄTÄ!!! Tämä on "laina" tili eli älkää unohtako motiivia HADI'S FAMILY
Yhteystiedot: marja.baumgartner@yahoo.com
1 kommentti:
Minä voisin osallistua suunnittelemaasi kummitoimintaan. Lohduton tilanne Hadin perheellä. Jos edes yhtä perhettä voisimme auttaa. Ajattelen noita nuoria tyttöjä leirillä. Toivottavasti ovat turvassa ja saavat kouluopetustakin siellä.
Lähetä kommentti